Artikkelit

Nukke

Ämmön starinoja: Šäynyä-vävy

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 30.5.2023
Asiasanat: karjalan kieli

Ennein-muinoin kahen järven välissä oli pitkä ta šuuri kaunis niemi. Yläjärven rannoilla jo oli monta kylyä. Toini, Muštajärvi oli oikein šuuri, muštavetini, myrškyni ta vahinkollini, šillä aina šattu mitänih pahua: kerran kešällä lapši hukku uimašša, kevyällä nuori tyttö avantoh luiskahti, vain vesišankot jiällä jiätih, šykyšyllä kalamiehet myrškyh kavottih.

Tämän järven rannoilla ei ollun kylie, vain niemellä oli monieš talo. Eryähäššä vanhašša talošša eli Tyyne-tyttö kipien muamon ta vaivasen veikon kera.

Tuatto ‒ kalamieš – kolme vuotta kun hukku. Šitä veikkuo heponi potki niin pahašti, jotta poika ei piäššyn enyä jaloillah, hiän vain veny ta voivotti. Muamo kylmi kalareissulla ta oli kovašša ryvitykšeššä.

Pereh eli köyhäšti, monta kertua nähtih hyö viluo ta nälkyä. Tyyne oli oikein ruataja, hiän šiivosi navettoja, lypši lehmie, pesi vuatteitta ta latteita pohatoissa taloissa ta šiitä ruavošta hänellä makšettih. Šillä šyötti muamuo ta veikkuo. Ka vielä kaikki kotityöt oltih tytön harteilla. Kešän alušša Tyyne pesi vuattiet ta mäni Muššanjärven rannalla huuhtomah niitä.

Tytöllä oli šormešša tuaton lahja ‒ hopie šormuš. Še otti ta i luiskahti šormešta järveh. Tyttö rupesi kovašti itkömäh:

‒ Ainut tuaton muisto!

‒ Mitäpä niin katkerašti itköy nuori tyttö? Tyyne kuuli iänen.

Kaččou, ka rannalla venehen luona šeisou mieš hopie puku piällä. Še oli Šäynyä. Vejenčuari työnti hänet kovan itun kuultuo.

‒ Ka oli yksi muisto tuatošta tai šenki kavotin, vaštasi tyttö ta kučču vierašta pirttih.

Kun mieš avasi oven, talošša tuli valosampi ta lämpimämpi.

Muamo nousi šänkyštä kovašti rykien. Mieš laški kiän hänen rinnalla ta monivuotini ryvityš loppu. Šiitä mieš šilitti pojan šelkyä ta še šamašša nousi istumah šijallah. Tyyne ihaštu kun muamo ta veikko parettih. Mieš kaččo tyttyö, kun še oli niin kaunis: šiniset šilmät, valkiet tukat, kaunis näkö, tai rupesi kos’s’omah. Hiän šano muamolla:

‒ Ka mie voin näkeytyö Tyynen kera vain kakši kertua vuuvvešša, konša on päivänšeisatuš.

Muamo vaštasi:

‒ Kyllä mie antasin tytön miehellä, ka kun hänellä ei ole prituanieta.

‒ Mie tuon prituanien, lupasi mieš.

Päivä alko laškie ta Tyyne läksi kaimuamah šulhaista rantah päin. Šielä jo oli kakši lipašta: šuurešša oli monenmoista kankašta, pieneššä ‒ hopieta rahua. Tyttö veti lippahat kotih.

Šiita hiän rupesi täyttämäh šulhasen juohatušta. Tyyne mäni kylän šuurimman miehen luokši, jotta šais uuvven talon tilan. Ošti lauttamiehiltä talon hirret, löysi rakentajat. Talvekši jo šeiso uuši talo, a muamo valmisti hiät. Tuli päivänšeisatuš ta talon eteh šeisattu kolmen heposen val’l’akko, šiinä istu tytön šulhani. Hiät oltih täyveššä vauhissa, kun nuoren vävyn jo piti lähtie pois ajamah.

‒ Nyt kešällä vuota, kuuli nuori moršien.

Aika kulu, vuuvvet mäntih. Tyyne kolme kertua šynnytti kolmoset: hänellä tuli nellä poikua ta viisi tyttyö. Lapšet oltih kun šäynyän mähnäset, niin kaunehet.

Rahvaš oli jo ammuin unohutettu vanhan järven nimen, nyt še oli Kirkašjärvi, kun šiinä oli vesi kirkaš, jotta näky kuin kalat uipi.

Tuaš tuli kešän päivänšeisatuš. Šäynyä anto Tyynellä tuaton hopien šormukšen tai šano:

‒ Nyt oli viimeni kerta, kun mie piäsin muan piällä. Šiun tuatto on meijän čuari. Hiän kuuli šiun katkeran itun ta työnti miut šiula apuh. Nyt työ iče pärjyättä, täššä on viimeni lahja. Mieš anto Tyynellä pienen lippahan, šiinä värččilöissä oli monenmoisie šiemenie.

‒ Ole onnellini, passipo kaikešta ta lapšista, šepyä tuattuoni, vaštasi Tyyne.

Tai niistä šiemenistä ruvettih rahvaš kašvattamah potakkua, porkkanua, kualie, jurikkua. Eikä tiijetty enyä Karjalašša nälkyä. Niemellä, Kirkašjärven rannalla, nousi šuuri kylä.

Teksti: Tatjana Semečkina, Oma Mua 17.5.2023
Kuva: Margarita Kemppainen

Lue nämäkin:

Karjalan tärgevin simvolu

Karjalan tärgevin simvolu

Piäkuva: Vuvvennu 2015 ilmoih piässyön vienanakarjalazen Kalevalan on kiändänyh Raisa Petrovna Remšujeva, kuvat sih niškoi luadi taidoilii Vitalii Dobrinin. Jälgivuozien aigua meil Karjalas ruvettih enämbän pagizemah eeppillizes poeemas Kalevalas. Enimytten...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.