Päivännoušu-Šuomen yliopistošša on pietty kiännöšseminari, missä opaštujat šuatih tietoja kiäntämisen teorijašta ta praktikašta šekä kuoteltih kiäntyä iče. Yhtenä tehtävänä oli valmistua pakauttelu šuomekši ta kiäntyä še karjalakši. Pakauteltavien joukošša oli Šuomešša, Ruočissa ta Enklannissa eläjie karjalaisie. Heitä kaikkie yhtistäy karjalan kieli ta karjalaini kulttuuri.
Kiännöšseminarin opaštajina ollah Helka Riionheimo ta Natalia Gilojeva. Kielentarkaštajina ollah Natalia Gilojeva (livvinkarjala) ta Ol’ga Karlova (vienankarjala).
Livvinkarjalakši pakautteluja luajittih Šutoin Miikul (Joona Sutinen), Heidi Kuosmanen, Milla Tynnyrinen, vienankarjalakši – Johnny Haataja, Jelena Rapa. Täššä numerošša esitämmä Elena Ravan pakauttelun tuattoh Ari Ravan kera. Elena on Päivännoušu-Šuomen yliopiston opaštuja. Tänä lukuvuotena neičyt on käynyn Ol’ga Karlovan kaikki kolme karjalan kielen kurššie.
Miun tuatolla Ari Ravalla tuatto ta pravovanhemmat oltih Šuojärveštä. Vaikka ijän iltah männeššä karjalaisuš on melkein kaikkin’eh hävinnyn hänen elämäštä, hiän tuntou iččieh karjalaisena.
– Šanele ičeštäš ta meijän šuvušta. Konša ta mintäh meijän šuku tuli Suomeh? Ta kušta päin?
– Mie olen Ari Rapa ta miula on ikyä 62 vuotta. Elän Liekšašša, ka miun šukujuuret ollah Šuojärveštä. Miun tuatto Eino Rapa tuli Šuojärven Kaitajärven kyläštä evakkoh Šuomeh vuotena 1940. Hiän oli šilloin 12-vuotini ta hänen kera Šuomeh tultih hänen vanhemmat Daniel (Danila) ta Helena (Jelena) šekä čikot ta veikot. Hiät šiirrettih elämäh Valtimoh. Miun tuatto vaštasi miun muamon Kannelkošešša. Hyö mäntih yhteh ta ašettauvuttih elämäh Liekšah Viekijärvellä, tarkempah Konttisenlahteh.
– Muissatko šiun lapšuošta mitänih karjalaisie perintehie? Mimmosie?
– Myö kävimä joka toiniarki tiistaiseurašša*. Muistelen, jotta niitä kučuttih pruasniekoiksi, ka voin muistua viärin.
– Mimmosie karjalaisie perinnehruokie muissat?
– Muissan riissukalitat, kukot, šulččinat ta karjalanpaissin. Tuatto luati niise ahavoituo kalua hauvista. Ahvakala šuolattih ta kuivatettih päivänpaissošša. Vielä nykyjähki mie valmissan ta šyön näitä karjalaisie ruokie, paičči tuota ahvakalua. Niitä tulou šyyvvä kaikičči pruasniekkojen aikah, ka riissukalittua ta kukkuo ušein niise arkena.
– Kuulitko lapšena karjalan kieltä? Kun ollet kuullun, ni maltoitko šitä iče?
– Miun ämmö pakasi karjalakši, no ukko ei äij än. Karjalakši pakina väheni, kun šuomelaissuttih. Tavuštalla oli niise še šeikka, jotta šuomelaiset šoimattih ta šentäh ei rahvaš haluttu paissa karjalakši. Tuattoki oli aika tarkka, jotta ei paissun karjalakši. Hänen pakinašša kuiteski oli šemmoni karjalaini šävel ta eryähie šanoja hiän šano karjalakši. Mie en malttan karjalakši lapšena ta en malta ni nyt. Harvaset karjalaiset šanat ollah kuitenki jiäty miun mieleh: punukka, briha ta hospoti.
– Nävytähkö karjalaiset šukujuuret šiun elämäššä millänih tavalla? Tunnetko iččieš karjalaisekši?
– Karjalaisuš näkyy miun elämäššä šillä tavalla, jotta mie tiluan Oma Suojärvi -lehtie kotih. Ta šamoin niise ne perintehiset ruuvvat, niitä vielä šyön. Hoti en malta karjalakši, ka kun elän Pohjois-Karjalašša ta miula ollah šukujuuret Šuojärveštä, niin kyllä mie tunnen iččieni karjalaisena.
*Tiistaiseurat on luajittu pravoslavnoin kirikön tukemisekši ta ušon lujentamisekši ympäri Šuomie.
Teksti: Elena Rapa, Oma Mua 10.3.2021
Foto 1: Ari Ravan himoruato on liikkuo luonnošša. Vaikka karjalaisuš on melkein kaikkin’eh hävinnyn miehen elämäštä, hiän tuntou iččieh karjalaisena.
Foto 2: Elena Rapa valmisti pakauttelun vienan karjalakši. Neičyt pakasi tuattoh Ari Ravan kera.
