Kuva: Karjalaisten elokuvien työryhmään kuuluvat Minna Karttunen, Jyrki Haapala, Robert Tobin ja Anna Hakkarainen. Kuvaaja: Pia Paananen
Jyrki Haapala ohjasi karjalaisuudesta ja suomalais-ugrilaisuudesta kertovan etnografisen taide-elokuvatrilogian. Trilogian osat ovat ensimmäisiä koskaan julkaistuja karjalankielisiä elokuvia.
Siitä on nyt reilut kymmenen vuotta, kun Outokummussa syntynyt tanssija Jyrki Haapala, 52, alkoi nähdä erikoisia näkyjä, tai ehkä ne olivat unia. Fragmentaariset kuvat kertoivat menneiden aikojen tavoista, ihmisen elämänkaareen liittyvistä rituaaleista ja riiteistä, esivanhempien luontosuhteesta, metsistä, puista ja vesistä.
Kuvat ja näyt kaipasivat tulla kuvatuksi ja kerrotuksi eteenpäin, ja viimein niistä syntyi karjalankielinen elokuvatrilogia nimeltään Dorogu – Karjalan mystisillä poluilla.
– Tanssijana ja esittävän taiteen ammattilaisena olin tottunut tekemään hetkeen tai ehkä esityskauteen ajallisesti rajoittuvia teoksia, mutta nyt halusin tehdä jotenkin toisin. Tahdoin, että tämän tuotannon teoksiin voi palata, että nämä täytyy voida toistaa. Siitä tuli muoto, elokuva. Se jää olemaan, sen voi katsoa monta kertaa, Haapala muistelee.
Jyrki Haapala luonnehtii elokuviaan taide-elokuviksi, joilla on myös vahva etnografinen painotus. Karjalaista Dorogu-trilogiaa voi syystä pitää ohjaajan perinnetietoisena hatun nostona 1920-luvulla kuvatun, maailman ensimmäisen dokumenttielokuvan Häidenvietto Karjalan runomailla ja I.K Inhan (1865–1930) ikonisten valokuvien suuntaan.
Naisen taitama uskomusten ja riittien rajapinta
Veneh (2016) kuvaa karjalaisia itkuhäitä ja morsiamen viimeistä päivää hänen lapsuuskodissaan, ennen muuttoa sulhasen kotiin, jossa puolestaan pidettiin niin kutsutut ilohäät. Elokuvassa ovat erityisessä roolissa naisten kädentaidot ja karjalainen pukeutumiskulttuuri, jossa huiveihin, hameisiin, nauhoihin ja vaatelahjoihin liittyy omat erityiset rituaalinsa.
Lindu-elokuva (2021) kertoo kuoleman rajan ja tuonilmaisiin siirtymän uskomuksista. Elokuva vie kuolinvuoteen äärelle, keskelle suvun ja kylän yhteistä surua. Lindu muistuttaa karjalaisyhteisön antamasta luvasta surra, suruaikaa elävien tukemisesta ja itkuvirsien ja tuohustulen sopuisasta lomittumisesta.
Ilmu (2023) tarttuu kansanrunouden tuntemaan marjan poimineen ja syöneen naisen raskaaksi tuloon, lapsen syntymään ja siihen liittyvään ikiaikaiseen tietoon. Myös Ilmu nostaa esille koko synnyttävää naista ympäröivän yhteisön roolin ja rotinaperinteen, jolla vastasyntyneen elämää halutaan haurailla ensimetreillä tukea.
– Hyvin monet näihin siirtymiin liittyvistä riiteistä ovat naisten kulttuuria. Naisen osaamisen ja hiljaisen tiedon merkitys ihmiselämän ehkä merkittävimmissä siirtymissä on karjalaiskulttuurissa hyvin vahva, Haapala huomioi.
Ohjatusti ja improvisoiden
Trilogian ensimmäisen osan, Veneh-elokuvan ydintyöryhmään kuuluivat Haapalan lisäksi tuotantokoordinaattori ja elokuvissa esiintyvä Minna Karttunen ja säveltäjä Saija Teirikangas. Lindu-elokuvaa valmistaessa mukaan tuli irlantilainen Robert Tobin, joka toimi projektissa apulaisohjaajana, tuotantopäällikkönä sekä muusikkona. Samalla tiimillä jatkettiin myös Ilmu-elokuvassa.
Elokuvien näyttelijät ja esiintyjät ovat tuotantotyöryhmän jäseniä ja heidän lähipiiriään.
– Tämä on tietoinen valinta. Kuvauspäivinä olemme menneet metsän keskelle omalla porukalla. Esiintyjät ovat osittain toimineet käsikirjoituksen ja ohjeitteni mukaan ja osittain improvisoineet. Puherooleja tai dialogia näytelmässä ei ole, vaan kertojan ääni kuljettaa mukanaan tarinan maailmaan. Suurin osa esiintyjistä ei myöskään ole ammattinäyttelijöitä.
– He ovat osanneet olla kameran edessä esittämättä mitään roolia, ihan vain itsenään, ja se on ollut hienoa.
Karjalaistrilogian elokuvia on kuvattu Outokummussa Särkiselän kivikaudelta asti asutuissa maisemissa ja Liperissä Viinijärvellä, ”Vennäihen Taipaleella”. Kuvauksia tehtiin myös Ilomantsissa esimerkiksi Kokonniemen kalmistossa ja Havukkakalliolla.
Haapalalla ja Karttusella oli valmiita verkostoja, jotka helpottivat elokuvatuotantojen tuomista Pohjois-Karjalaan.
– Outokummun kaupunki, Parppeinvaaran runokylä ja Ilomantsin matkailuyhdistys, Perheidenpaikka ry ja tietysti ystävät ja omat perheemme. Kaikki ne ovat tukeneet ja olleet mukana monilla eri tavoilla elokuvien valmistumisprosessissa, Haapala kertoo.
Kaikkien aikojen ensimmäinen karjalankielinen elokuvatrilogia muodostaa kokonaisuuden, joka käsittelee karjalaisuudessa tärkeitä siirtymäriittejä universaalilla tavalla koskettavasti. Elokuvien vastaanotto esimerkiksi Japanissa on ollut innostunutta. Ylemmässä kuvassa Lydia Sinkkonen, alemmassa Julius Pesonen. Kuvat: Tero Puha
Mystisessä suomalais-ugrilaisessa maisemassa
Veneh-elokuva loi myös sen mystisen suomalais-ugrilaisen maiseman, jossa koko trilogia tapahtuu. Samalla se muovasi tavan, jolla elokuvien tarinat kerrotaan.
– Ei ole yhtä tiettyä kylää tai metsää, johon sijoitan elokuvat. Ei myöskään ole yhtä eheää, aukotonta kertomusta, vaan on fragmentteja, palasia, joita jokainen katsoja täydentää ja tulkitsee omalla tavallaan. Tarina liikkuu jossain menneessä, ehkä vähän unohdetussa ylimuistoisessa maailmassa. Elokuvissa on myytin ja sadunkerronnan sävy.
Leikkausvaiheessa elokuvan runsas luontokuvaus alkoi mietityttää Haapalaa. Silloin työryhmään kuuluva Tobin vahvisti, että pohjoiskarjalaiset puut, metsät, vaarat, suot ja vesistöt saavat näkyä kuvauksessa ja että niillä on paikkansa, kun kerrotaan karjalaisen ihmisen kokonaisvaltaisesta ja välittömästä suhteesta luontoon.
Haapala on varttunut itse Taipaleen ortodoksisen seurakunnan alueella, jolla on erityinen ja vahva, keskiajalle asti yltävä ortodoksinen ja karjalainen historia.
– Robert tulee ihan muualta, Irlannista, ja hän on vahvistanut uskoani ja intuitiivista tietoani siitä, että juuri tämän alueen luonto kuuluu olennaisena osana elokuviin. Kun hänen kaltaisensa, ihan toisesta kulttuurista tuleva ihminen jakaa oman intuitiivisen tietoni Taipaleen ja Ilomantsin metsien omasta, hiukan toisenlaisesta, vaikeasti sanoitettavissa olevasta tunnelmasta, niin se vahvistaa omaa tekemistä.
Kamerakin liikkuu, melkein tanssii
Tanssillisuudesta ja liikkeestä Outokummun Riverian tanssin koulutuksen johtajanakin toiminut Haapala ei ole yrittänytkään irrota, vaan ne ovat sisäänrakennettuna. Elokuvissa nähtävien rituaalien ja riittien liikekieli ja kuvausjälki on tanssillista, fragmentaarisissa kohtauksissa voi nähdä tanssikoreografiamaista ilmaisua.
Liike on tullut koko ajan vahvemmin mukaan myös kameratyöskentelyyn.
– Olen halunnut kuvaukseen ja kameran käyttöön liikettä ja trilogiaprosessin aikana olen uskaltautunut kuvaamaan myös itse. Kuvauksesta vastasi pääasiassa kuvataiteilija Tero Puha, joka kuvasi tarinoiden rungon. Täydensin sitten ajan kanssa kohtauksia kuvaamalla itse esimerkiksi luontokohtauksia, luonnossa kulkemisia sekä vedenalais- ja ilmakuvia.
Oma osuutensa liikkeestä liittyy kameroiden tekniseen kehitykseen, ja esimerkiksi drone-kamerat ovat tuoneet liikkeen laajemminkin osaksi kuvausta.
– Samoin Lindu-elokuvan veden alla tapahtuneet kuvaukset ovat olleet mahdollisia kameroiden kehittymisen myötä.
Karjalan kielen ja kulttuurin asialla
Työryhmä tajusi jo ensimmäistä elokuvaa valmistellessaan, että Veneh olisi ensimmäinen koskaan karjalan kielellä toteutettu elokuva.
– Se on meille hyvin tärkeä asia, olla pitämässä huolta uhanalaisesta kielestä. Trilogian valmistumiseen kuluneen kymmenen vuoden aikana karjalaisuuden ympärillä on ennätetty käydä monenlaisia ja -sävyisiä keskusteluja. Haapala on elokuvahanketta esitellessään ja sille rahoitusta etsiessään kohdannut epäilyksiä karjalan kielen olemassaolosta, ja karjalaiselokuvahanke on kyseenalaistettu.
Asenteissa on näkyvissä muutosta, ja Haapala on iloinen nykytilanteesta, jossa esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston Karjalan kielen elvytyshanke innostaa koko yhteisöä.
– Tuntuu, että pahimmat riitaisuudet ovat takana, ja voimme keskittyä siihen karjalaisuuteen, jonka itse tunnen. Se on vieraanvaraista, ymmärtäväistä, empaattista pankarjalaisuutta, joka korostaa yhteyttä ja yhteisiä piirteitä.
Käsikirjoittaja-ohjaajan Jyrki Haapalan onnea elokuvan Outokummun ensi-illasta. Kuva: Pia Paananen
”Karjalaisuus on elossa oleva asia”
Omalla ohjaustyöllään Haapala tuo karjalaisuuskeskusteluun ymmärrystä karjalaisen kulttuurin runsaudesta ja monipuolisuudesta.
– Usein keskustelu fokusoituu vain menetettyihin asioihin ja evakkokarjalaisuuteen eli niin kutsuttuun diasporakarjalaisuuteen.
Haapala näkee, että on olennaista vaalia ja arvostaa myös sitä ikivanhaa karjalaista kulttuuriperintöä, jota vielä Pohjois-Karjalastakin löytyy.
– Karjalaisuus on elossa oleva asia, ja se on edelleen myös alueellista kulttuuria. On tärkeää, että karjalaiset tukevat toisiaan ja yhdessä arvostavat omaa kulttuuriaan sekä kieltään ja murteitaan. On hienoa, jos elokuvillamme osaltamme saamme esiin karjalaisten yhteistä ääntä.
Korona ja Ukrainan tilanne muuttivat suunnitelmia
Kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon kahden valtakunnan rajalla sijaitsevaan Karjalaan liittyviä dramaattisiakin muutoksia. Ensin korona sulki rajat ja sen jälkeen Venäjän toimet Ukrainassa muuttivat tilannetta.
Haapala on tehnyt vuosituhannen alussa runsaasti lähialueyhteistyötä Karjalan alueella ja toteuttanut erilaisia kulttuurihankkeita. Venäjän Karjalassa olisi ollut verkostoja ja hyvin valmiita suunnitelmia kuvauksia varten.
Yli rajojen tehtävän yhteistyön rooli muuttui ja supistui monella tavalla, ja Suomen ja Venäjän välinen raja jakaa ja kurittaa karjalaisia jälleen. Dorogu-elokuvatrilogia tuo karjalakeskustelua esiin siis hyvin ajankohtaisesti.
– Yhteydet Venäjän Karjalaan ovat vaikeutuneet ja rajoittuneet, mutta on tärkeää, että jatkamme elokuvien, tarinoiden, musiikin sekä kaiken taiteen ja kulttuurin luomista koko Karjalan alueen yhteisestä kulttuuriperinnöstä. On tärkeää, että säilytämme tätä yhteyttä kaikin tavoin.
Karjala kiinnostaa maailmalla
Veneh on päätynyt ajan kuluessa muun muassa Rossija 1 -tv-kanavalle Venäjällä, ja vuonna 2017 se voitti parhaan suomalaisen lyhytelokuvan palkinnon Scandinavian International Film Festivalissa.
Lindun valmistuttua nämä trilogian kaksi ensimmäistä elokuvaa ovat kiertäneet lukuisissa tapahtumissa ja festivaaleilla ympäri Suomea ja Japania sekä Ranskassa.
Trilogian täydennyttyä Ilmu-elokuvalla viime marraskuussa kiertuepolku laajeni Viroon, jossa esitystapahtumat jatkuvat nyt talvella sekä tulevana kesänä. Myös uusinta elokuvaa käännetään parhaillaan japaniksi, ja trilogia jatkaa kiertuettaan Japanissa käännöstyön valmistuttua. Esityksiä on tulossa myös Ranskaan ja Irlantiin.
Entäs jatkossa? Minne Jyrki Haapala seuraavaksi suuntaa, millaista teemaa kohti?
– Juuri nyt on hiljaisia, kehittymässä olevia ajatuksia, jotka liittyvät Robertin kotiseudulle Länsi-Irlantiin. Sen iirinkielinen alue on hyvin erityislaatuinen, ja olemme alkaneet kehitellä elokuva-aihioita vanhojen irlantilaisten tarinoiden ympärille. Eli menisimme Euroopan Unionin itäisimmistä osista läntisimmille rannoille. Äärestä toiseen laitaan.
Teksti: Pia Paananen
Lähetä palautteesi tästä jutusta: paatoimittaja@karjalanheimo.fi
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimossa 1-2/2024.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/
