Artikkelit

Elena Junttila

Elena Junttila: “Čomii kodvazii pidäy eččie libo vuottua”

Kirjoittanut: Hiloin Natoi
Julkaistu: 16.3.2021
Asiasanat: karjalan kieli

Elena on Suomes eläi Ven’an karjalaine, kudaman lapsusaigu meni Anuksen čupul Alavozes. Häi ei kaimannuh ni omua kul’tuurua, ni omua kieldy da rakkahal pagizou karjalakse sego julguau Facebookas kuvii, kudamih panou kirjuteksii karjalan kielel.

– Eräs vuozi tagaperin vastavuimmo sinunke yhtel karjalan kielen kursal Suomen Valamoil. Silloi huomain, kui hyvin sinä pagizet karjalakse da juuri omah paginluaduh. Sanele, kus olet roinnuh da opastunnuh karjalan kieleh.

– Olen rodinuhes Anuksen čupul, Alavozen hierus. Tata minul oli tuukselaine, a maman sugu on Suures Sellispäi. Molletit buabat ei ni maltettu putilleh paista ven’akse, ga täs dielos minun histourii on yhtenjyttyine, kui toizilgi samanigähizil. Meijän koiš lapsienke paistih perehes ven’akse. Sit vaste yliopistos ruohtin ottua oman kielen käyttöh. Konzu piäzin yliopistoh opastumah karjalah da suomen kieleh, kirjukieli vaste rubei nouzemah jalloilleh, meijän legenduarizet opastajat nähtih äijän vaivua sidä kehittäjes.

A paginluadu minul on meijän anukselaine, se vähäzel eruou nygözes kirjukieles. Paistes alamurdehel huomuat, gu enämbi on š- da ž-iändehii, ga kirjuttajes mostu kirjaindu nägyy vähembi. Grigorii Makaravan sanakniigu on luajittu meijän alamurdehen materjualan pohjal, sie ga kai löydyy w-kirjain moizis sanois kui kuwdam libo kuwlla, muga meil sanotah.

– Puaksuhgo käytät karjalan kieldy omas elokses? Ongo sinul karjalastu paginkanzua?

– Oman mielenluavun mugah olen perinpohjassah karjalaine. Suvaičen meččiä, gostii, ruadua suvaičen sežo, minul on kazvimua, nygöi opin vie leibiä pastua iče. A kielenke on jygiembi… Muamanke emmo voi kumata vahnua tabua, pagizemmo enimyölleh ven’akse, toiči vai kudamidä mäštämmö, babale pagizen karjalakse, ga baba on voimatoi, ei vastua enämbiä nimidä. Yksikai buabanke “paistes” muamo kohendau minuu, se on hyvä. Minä sanon “Hyvä on pezevyö”, a mama liziäy meij än paginlua-duh: “pestäkseh”. Muga sanat jiäjäh mieleh parahite.

Sit meijän omas hierus löydyi suomelaine inehmine, Sirpa Mänty, kudai on opastunnuh vienankarjalakse ylen hyvin pagizemah da kirjuttamah. Hänenke pagizemmo, konzu vastavummo, jogahine omah luaduh, dai hyvin ellendämmö toine tostu.

Kirjutan hyvittelytekstat suomelazile dovarišoile puaksuh karjalakse. Jälgimäzen runozen kirjutin ristintyttärele Islale, kudai on roinnuh sygyzyl.

– Omal sivul Facebookas sinä puaksuh julguat čomii luon dokuvii da vie eriže keriät digial’- boumah kazviloin kuvii. Kirjutekset kuvih panet karjalakse. Oletgo jo hätken sidä ruadanuh?

– Fotokuvat tuldih elokseh hil’l’akkazin konzugi kymmene vuottu tagaperin. Huomain, gu muan, mečän, ilman da vien vägi da ilmivöt avavutah minulleni parembi, konzu olen fotokameranke. Sit maltan pyzyö yhtes kohtas da tarkailla luonduo. Čoma kuva roihes, konzu päiväzen suvas azettuu kukkazen terälehtyön tuakse libo kižuau aldoloinke… Nämmii kodvazii toiči pidäy eččie libo vuottua.

En musta, kui tuli idei karjalankielizes digi-gerbuaries. Karjalankielizet kazviloin nimet ollah ylen čomat. Facebookan Karjalankieline flora -kanzivos on enimyölleh vai diikoloin kazviloin, tuhjoloin da puuloin nimii. Tävvendän sidä ainos, konzu kuvah puuttuu migi uuzi kukkaine libo kazvi. Olen zavodinnuh sen luajindua mulloi kezäkuun allus, nygöi sie on jo läs 60 kuvua.

– Ongo jygei löydiä kazviloin karjalankielizii nimilöi? Kusbo ečit niilöi? Voitgo sanuo, mittumat niilöis nimilöis tiezit jo ennepäi da mittumat pideli eččie? Oletgo iče luadinuh kazvisanastuo?

– Nimet lövvytäh hyvin Fauna- da florasanasto -sanastokniigas, kudaman on kerännyh L’udmila Markianova. Voi vai diivuija, kui se inehmine on ehtinyh luadie muga äijän oman kielen kehitändäh näh. Ylen puaksuh sanakniigas on vai lajin piänimi, sanommo hoš barčoidu. A eriluadustu suoluheiniä on läs 150, syödäviägi piäle kymmendy, nämmil kaikil on omat nimet, a minä enhäi ole nimittuine botaniekku, sih pidäs kerätä oma azientundijoin joukko, kudai kehittäs ielleh L’udmila Markianovan sanakniigan sanastuo.

Moizien tavallizien kazviloin nimet, kui šiiloi, kanabro libo must’oi, tiettäväine, tiezin jo lapsennu, sit on moizii nimii, kudamii panin mustoh opastunduvuozil, sanommo, hoš imiččy libo rauduheiny, a sit on suuri joukko moizii kazviloi, kudamien nimet tiezin vaigu suomekse – kuz’manhattu da veronika ollah moizet.

Tiettäväine, himoittas, gu kaikil kazviloil dai elättilöil olis oma karjalankieline nimivariantu. Konzu nimie ei lövvy, kačon, kui sanotah toizis sugukielis, suomekse da estouniekse, mittuine on tiijolline nimi latinakse, nämmii yhtistäjen opin ehoittua omua variantua, ezimerkikse, on ylen čomat štanajalgazet, kudamien nimi suomekse on “metsäimarre”, “korpi-imarre” da “kallioimarre”. Nämmis karjalakse lövvin vai jälgimäzen, “kallivoštanajallan”. A kui roijah toizet? Estounien kielel net ollah “kolmissõnajalg” da “metssõnajalg”. Roinnougo sit karjalaksegi “kolmištanajalgu” da “meččyštanajalgu” vai “meččyštanajalgu” da “korbištanajalgu“? Net ollah jygiet kyzymykset, kudamii yksin ei sua piättiä.

– Sinul on eriluadustu muudugi himoruaduo. Sanele niilöis.

– Kai, midä ruan, opin ruadua himol. Muga himoruaduogi on äijy. Suvaičen matkata moizih kohtih da mualoih, kudamil on suurdu merkičysty rahvaskunnan histourien libo kul’tuuran puoles. Olen käynnyh Jegiptah, Izrail’ah, Indieh, Nepalah, Vatikanah, Kritale da toizih mieldykiinittäjih mualoih. Himoittas piästä konzutahto Butanah. Kois toiči tahton ottavuo mihgi käziruadoh. Olen luadinuh tilkuod’d’ualoi, nieglonuh koukkuzel, nygöi tämän vuvven puolel menin rahvahanopiston savenvalandukursale. Se ozuttihes ylen mieldykiinittäjäkse hommakse. Kezäl aigu menöy kazvimual da mehiläzienke. Tahtozin eliä luonnon lähäl, sobuh senke. Keriän muarjua, siendy da gribua, rohtokazvie, luajin iče voidieloi.

– Tiijän, gu sinä opastat rahvastu karjalan kieleh. Sanele vähäine sih ruadoh näh.

– Nygöi vien kahtu joukkuo, kudamis yksi on Kajuanis da toine Taivalkoskel, iče elän Suomussalmel da alalline ruado on toine, ei karjalan kielen opastandu. Sikse kursat mollettilois linnois ollah vaigu loppunedälil kaksi kerdua vuvves. Opastujienke meil on WhatsApp-gruupat, kunne kirjutammo karjalakse konzu midägi elokseh näh sežo kursoin jälles. Karjalan kielen opastandu zavodihes Kajuanis onnuako vuvvennu 2009, erähät opastujat pyzytäh viegi kursal, olemme jo nygöi keskenäh hyvät ystävät. Opastun heijänke ičegi ainos uudeh.

– Midä luadizit ezmäzikse karjalan kielen kehitändäh niškoi?

– Ga ollen yhty mieldy toizien kieliaktivistoinke. Tärgevin kielen kehittämine on kielel pagizendu da kielen käyttö jogapäiväzes elokses, sit vaste valdivon toimet tullah peräs.

– Konzu kyzyin, midä vie sanozit tämän pagizuttelun aigua, vastait, gu tahtot panna loppuh runozen omassah ristintyttäreh näh. Täs se runoine:

HYVITTELYRUNOINE
RISTINTYTTÄRELE

Pikkaraine päivän nägöy,
Piäskyzenke yläh nouzou,
Roikkah kylläl tervehytty,
Ozua roikkah kylläl sežo,
Rist’oi ainos mustau sinuu,
Omua allie ad’voih vuottau.

Teksti: Oma Mua 10.3.2021

Lue nämäkin:

Suurustu suuh, mieldy piäh

Suurustu suuh, mieldy piäh

Kohtuine naine täytty vägie vuotti, konzu lapsi syndyy. Synnytykseh varustuttih jo ennepäi, sihgi niškoi rahvahan keskes oldih tietyt omaluaduzet tavat. Nämmii taboi tiettih da novvettih enimyten akat: enzimäzikse n’ababuabo da suguh kuulujat naizet da susiedat....

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Ku myö, karjalazet, jouvvuimmo lähtemäh evakkoh, saimmo nähtä monenluadustu vastahottamistu. Vastahottajis oza oli hyvii ihmizii, oza vähembän hyvii. (Pahoi ihmizii taki Suomes ei ni ole.) Vai oldihbo vastahottajat kedä täh, myö panimmo merkil, što meidy ei ni oldu...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.