Piäkuva: Tapuamini keräsi Ksenija Mimmijevan yštävie ta omahisie. Kuva: Irina Zaitseva
Tuiskukuun 19. päivänä Karjalan rahvahan nerojen ta kulttuurialottehien keškukšeh keräyty rahvaš.
Oma Pajo -kuoron artistat esitettih karjalaisie lauluja ta tanššittih, ihmiset laušuttih lämpimie šanoja. Tapuamini oli omissettu Oma Pajo -kuoron vanhimmalla laulajalla Ksenija Mimmijevalla. Šamoin muistoillašša esitettih Šuuri pereh -kirja, kumpani kertou Ksenija Vasiljevnašta.
Ksenijan Šuuri pereh
Ksenija Vasiljevna Mimmijeva (o. š. Bikova) (28.12.1923–10.10.2014) šynty Pskovin alovehella ta kašvo Karhumäjen piirin Puatenen kyläkunnan Sellinkyläššä. Koulun jälkeh hiän alko laulua Seesjärven kanšankuorošša. Šiirryttyön Petroskoih Ksenija Mimmijeva tuli Oma Pajo -kuoron ta Kezräjäine-lauluryhmän artistakši.
Viime vuuvven 28. talvikuuta Ksenija Vasiljevna ois täyttän 100 vuotta. Hänen merkkipäivän vuotena ilmešty Šuuri pereh -kirja. Še pohjautuu Ksenija Mimmijevan perehen muisselmih ta arhiivamaterialiloih. Kirja näki päivänvalon artistan tyttärien alottehešta ta heijän šuuren ruavon anšijošta.
– Ol’a-čikon yštävä, journalisti Natalja Meškova yllytti meitä kirjan kirjuttamiseh. Hiän moničči šano meilä: “Teijän pitäis luatie kirja omašta pereheštä, teilä oltih niin mainivot vanhemmat”. Vaikka meilä kaikilla ollah hyvät vanhemmat, ka kyšelemmä ta kuuntelemma heitä tosi harvoin. A nykyjäh kaikki, mitä myö kirjuttima, jiäy meijän lapšilla. Myö smiettimä Nataljan ehotukšešta ta šyyškuušša yhistymä: kirjutettih miun Lida-čikko, V’ačeslav-veikko. Kaikkieh meitä, lapšie, oli nellä: Lida, V’ačeslav, mie ta Ol’a. Meilä oli šuuri pereh. Voit olla ne, ket oli jo luvettu meijän kirjan, löyvettih mitänih hyövyllistä ta mukavua, nakrettih, itettih. Meijän yhtehisien muisselmien anšijošta meijän vanhemmat Mihail Stepanovič ta Ksenija Vasiljevna ollah elošša. Haluomma olla heijän muisson arvosina, šano muistoillašša Ksenija Mimmijevan tytär Nadežda Perep’olkina.
Muissellen Ksenija Vasiljevnua hänen omahiset moničči koroššettih hänen vierahanvaraisutta.
– Muamo oli meijän kojin šielu. Hiän opašti meitä hyvyöllä ottamah vaštah ihmisie, olomah vierahanvarasina, optimistisina ta lujina. Vaikka kuin muamo vaipu päivän aikana, ka još šoitettih ovikelloh ta meilä vuottamatta tuli omahini tahi tuttava, hiän otti vaštah jokahista hyväšiämisellä muhalla ta heti pani cäinikän kieuhumah. Još ihmini tuli, ni hävet piti ottua vaštah ta kuunnella. Muamo ei ollun uškovaini, ka tykkäsi rahvašta kristillisešti, mahto prostie, nähä hyvie piirtehie epätäyvelliseššä ihmiseššä. Muamo aštu elämyä myöten šuvaten ihmisie ta lauluja, kerto Ksenija Vasiljevnan tytär Ol’ga Mimmijeva.
Kuoron muamo
Šuuri pereh ei ole myötävä kirja. Še on olomašša tietokonehkirjutettuna ta šähkömuuvvošša. Kirjah on kerätty elävie juttuja ta muisselmie Ksenija Mimmijevan lapšilta, punukoilta, pravopunukoilta, min’n’alta, vävyltä, iče Ksenijalta ta Oma Pajo -kuoron artistoilta. Šamoin kirjašša on valokuvie, lehtikirjutukšie ta asiepaperija. Konsertti-ošašša Oma Pajo -kuoro esitti Seesjärven muan kaunehie lauluja. Ksenija Mimmijevan anšijošta ne täyvennettih kuoron ohjelmistuo.
Ksenija Mimmijeva oli Oma Pajo -kuoron ta Kezräjäine-lauluryhmän artista. Kuva: Perhearhiiva
– Kuorošša potruškat helläšti šanottih häntä “Ks’ušakši” tahi “S’utakši”. Hyö ušein paistih omalla karjalan kielellä. Ksenija Vasiljevnalla oli korkie sopranoiäni. Hiän laulo hyvin ta tiesi äijän lauluja. “Oman Pajon” ošallistujat šyväšti kunnivoitettih Ksenija Vasiljevnua
ta toičči šanottih häntä “kuoron muamokši”. Milma aina ihaššutettih hänen optimismi, viisahuš, musiikkinero, hienotuntoisuš. Vaikka missä tilantehešša Ksenija Vasiljevna jäi omakši ičekši, muisteli Oma Pajo -kuoron entini ohjuaja L’ubov’ Nikitina.
Muistoilta oli šijotettu Muamonkielen päiväh, kummaista vietettih 21. tuiskukuuta.
Teksti: Irina Zaitseva, Oma Mua 6.3.2024
