Kuuntele artikkeli luettuna:
Juhannus on karjalakši Iivananpäivä, šitä šanotah vielä Lehti-Iivanakši tai Kešä-Iivanakši. Kešän vuotetuin pruasniekka še on nykyjähki Šuomešša, ruškie päivä kalenterissa. Iivananpäivyä muissetah pityä ni Venäjällä eläjät karjalaiset, vaikka äijä mitä šiih liittyjyä vanhua perinnehtä ta tapua on šiirtyn unhol’ah.
Tätä pruasniekkua vaššen ičelläni tulou aina mieleh 2000-luvun alušša pruasnuitu Iivananpäivä. Šilloin oli kiireh piäššä Vuokkiniemeh, kun šinne olima studenttien kera varuštan spektaklin kylän rahvahalla näyteltäväkši. Matka oli ylen pitkä, a aikua oli tipahuš. Artistat toven oltih jo kyläššä ta miun hyvän-parahan sluatniekan Natoin joholla pitämäššä jälkimmäisie harjotukšie. A myö konferenssipotruškan Annikan kera läpi yöštä matkasima Jiämereltä kveenien mailta halki Lapin kohti Lytän tullie. Annikan piti piäššä Uhtuon kielipešyä tiijuštamah, a miula Lehti-Iivanan näytelmän iltamih, kumpasien jälkeh oli alkamašša kešäloma. Huimat nuoret yöllä čakat tovarissana tiellä šeisomašša peikalokyytie šuahuštamašša. Miuta tottaše vähän varauttiki, ka rohkačun, tolkun ristikanšan kera matkuanta anto toivuo ta uškuo piäššä ošakkahašti perillä. A ne valkien yön tunturit ta šuuren šuuri päiväni, näijen maiselmien vuokši makšo kačo šyöttyä šiäštä tai huimaštua.
Kuin Lehti-Iivanua piettih ennein vanhah karjalaisissa kylissä? Tätä kallista tietuo myö opaštujien kera olima kerännyn ta tutkin spektaklie varoin. Karjalakši esittimä ta keralla oli Petroskoissa šiih palah opaštunuita nuorie vienalaisie Koštamukšešta, Vuonnisešta ta tiettäväini Vuokkiniemeštäki päin. Oli oikein mukava ruatua mitäki yheššä karjalakši, äijän šaima tiijuštua pruasniekkaperinnehtä.
Lehti-Iivanan vaštuantapäivänä leikattih ta tuotih lehtikerppuja joka pirtin čuppuh, toiset riivittih lehtijä lauččojenki alla. On mukava, kun Šuomešša tämä on ihan elävä tapa, še vain jotta leikatah koivuja ta ne pannah pistyh porttahien ta ovien eteh. Iellä tätä kallista pruasniekkua ei liikutettu meččyä, vašta šen jälkeh šai männä vaššakšeh ta paraš kylyvaštojen luajinta-aika onki Iivananpäivän ta Petrunpäivän välini netäli. Ušottih niise, jotta täh šamaseh aikah on ruajun veräjät kahallah ta vetehisellä kala-aitat auki. Veräjät avauvutah kalalla ta kalua puuttuu äijän.
Iivananpäivyä vaššen ta ihan Petrunpäiväh šuaten on paraš lemmennoštoaika. Neiččysillä lempie noššettih, jotta prihat heitä kisautettais, ta šamoin ni pojilla toičči lempie oli noššettava, jotta tytöt tykättäis. Lempie noššettih eri konštiloilla: yökaštiella pešeytymällä, mielitietyn ruispellošša kualamalla, lempivaššalla kylvettämällä, tiettyjä lukuja lukomalla. Vanha perinneh kiinnoštau nykynuorisuo ta rajan toisella puolella eri karjalaiset järješšöt on kunnivoitettu ikivanhoja tapoja pitämällä Lehti-Iivanan pruasniekkua, missä on hypitty ropivošta piäličči, noššettu lempie ta špouvattu naimaonnie.
Iivanašta päivä talveh, ilma kešäh – tiijetäh rahvaš mainita. Hyvyä pruasniekan aikua ta šomua kešän jatkuo!
Olkah kaikilla Iivananpäivänä hyvä mieli, lämmin kyly ta omahiset vierellä!
Šanavakkani: ruškie – punainen / sluatniekan – yhteistyökumppanin / potruška – ystävätär / čakat – hyttyset, syöpäläiset / tovarissana – kaverina / rohkačun, tolkun ristikanšan kera – urhean, järkevän ihmisen kanssa / ošakkahašti – onnellisesti / vaštuantapäivä – aatto / pirtin čuppuh – pirtin nurkkaan / vaššakšeh – vastakseen, vihdakseen / kylyvasta – saunavihta / on ruajun veräjät kahallah – on paratiisin portti auki / kalua puuttuu äijän – kalaa tulee, tarttuu pyydyksiin hyvin / neiččysillä lempie noššettih – nuorten tyttöjen viehätysvoiman nostamisesta / prihat kisautettais – nuoret (naimattomat) miehet tanssittaisivat / ropivošta piäličči – kokon ylitse.
