KUVA: Santra Remšujeva lastenlastenlastensa Irinan (vas.) ja Jelizavetan kanssa Vuokkiniemen talonsa portailla vuonna 2006. (Kuvaaja: Maikki Spitsina)
Kieltä ja kulttuuria neljässä sukupolvessa – Kieltä ta kulttuurie nelläššä šukupolvešša: Tänä syksynä Petroskoin yliopiston filologian linjalla suomen, kirjallisuuden ja karjalan kielen opintonsa aloittaneiden joukossa on Jelizaveta Spitsina. Hän kuuluu karjalaisten kielitaiturinaisten sukuun jo neljännessä polvessa.
Jelizavetan isomummo, pravoämmö oli kuuluisa Santra Remšujeva, hänen mummonsa eli ämmönsä on tunnettu kansanrunoudentutkija ja kääntäjä Raisa Remšujeva ja äitinsä on Oma Mua -lehden päätoimittaja Maikki Spitsina.
Jelizavetan suomen ja karjalan opinnot ovat lähteneet jo mukavasti käyntiin. Karjalan Heimon toimitus kysyi, mitä hän tulevaisuudelta odottaa ja mitä suvun vanhempien naisten esimerkki hänelle merkitsee. Haastattelun kysymykset ovat suomeksi ja vastaukset vienankarjalaksi.
Jelizaveta Spitsina, miten opiskelut ovat lähteneet käyntiin?
– Milma oikein miellyttäy opaštumini Petroskoin valtijonyliopiston filologijan insituutissa. Mie opaššun instituutin itämerenšuomelaisen filologijan laitokšen šuomen kielen, kirjallisuon ta karjalan kielen alalla enšimmäisellä kurššilla. Tänä vuotena karjalan kielen alua ei juattu kahteh joukkoh murtehien mukah, kuin oli iellisinä vuosina, ta myö kaikin opaššumma vienankarjalua.
– Enši vuotena yliopistoh otetah studenttija, kumpaset ruvetah opaštumah livvinkarjalua. Meilä on pieni ryhmä, šiinä opaštuu šeiččemen henkie. Ka niin pienellä joukolla myö opaššumma vain karjalan ta šuomen kielen tuntiloilla. Kaikkih toisih opaššušainehih myö käymmä yheššä itämerenšuomelaisen filologijan laitokšen toisien studenttien kera.
– Opaštumini yliopistošša hyvin eruou koulušša opaštumisešta. En voi šanuo, jotta kouluvuuvvet oltih mukavie, šilloin kun yliopistošša on ihan toini elämä. Nyt meilä on luventoja ta harjotteluja, ta meijän kera paissah kuin aikuhisien ihmisien kera. Šamoin parituntien jälkeh on rikeneh mukavie rientoja, kumpasih myö mielellänä käymmä koko ryhmällä. Šen lisäkši mie harraššan intijalaisie tanššija yliopiston yhtyveheššä. Kohta yliopistošša alkau tutkintojen kauši, pitäy valmistautuo.
Jelizaveta Spitsina aloitti syksyllä suomen ja karjalan kielen sekä kirjallisuuden opinnot Petroskoin yliopistossa. (Kuva: Alina Kuznetsova)
Mistä erityisen paljon pidät opiskelussa ja millaiset asiat siinä tuntuvat haastavilta?
– Opaššušainehista milma eniten miellytetäh muinaisvenäjän kirjallisuš ta antikkakirjallisuš. Ennein konšana en ole luken šemmosie kirjoja, šentäh kun tavallisešti luvin fantasija-romanija, ka huomasin, jotta neki ollah mukavie, viisahie ta toičči ni huvittavie. Mie en ole kovuan uškovaini ta en ole luken Piiplijua, a muinaisvenäläisistä kirjoista voin lukie muun muašša ni kertomukšie pyhistä ihmisistä – ilmeni, jotta šeki on mukava. Omie vaikutelmie ta ajatukšie luvetuista tevokšista myö kirjutamma lukijan päiväkirjah. Kaikki nämä tiijot varmašti autetah meitä tutkinnoissa.
– Šamoin mukavana opaššušainehena on latinan kieli. Tunnet iččieš antikka-aikojen eläjäkši, konša pakajat Rooman valtakunnan halliččijien kielellä. Onnakko nyt latina kuuluu šammunehien kielien ryhmäh, šentäh kun šitä enämpi ei käytetä muamonkielenä. Toivottavašti tulovaisuošša tämä tilanneh ei koše karjalan kieltä, šitä varoin myö opaššummaki karjalua, jotta auttua šen šäilyttämistä.
– Ka voin šanuo, jotta tällä hetkellä karjalan kielen opaštumini tuntuu melko vaikielta, šilloin kun šuomen kielioppi näyttäy helpommalta. Voit olla, šiih vaikutti še, jotta koulun 5.–9. luokissa meilä oli šuomen kielen opaššušta, vaikka še oliki vain yksi tunti netälissä.
Jelizavetan äiti Maikki Spitsina on Petroskoissa ilmestyvän Oma Mua -lehden päätoimittaja. (Kuva: Alina Kartinen)
Jelizavetan ämmö on tunnettu kielentutkija ja Kal’evalan kääntäjä Raisa Remšujeva. (Kuva: Maikki Spitsina)
Millaisia töitä haluaisit päästä tekemään, kun olet valmistunut opinnoista?
– Petroskoissa yliopiston jälkeh mie voisin ruatua karjalankieliseššä leheššä, tahi kanšalliskieliseššä TV- ta ratijotoimitukšešša, taikka koulušša šuomen tai karjalan kielen opaštajana. Kuitenki miun huavehena on muuttuo elämäh Piiterih, še on miun mielehini kaupunki. Piiterissä voisin ruatua kiäntäjänä yritykšeššä taikka olla ratijotoimittajana. Mie tykkyän laulua, šoittua kitaralla, kuunnella folk- ta rockmusiikkie, a šuuri kaupunki antau hyvie mahollisukšie, jotta kašvua tällä alalla.
Kenen tai keiden kanssa puhut karjalaa (ja/tai suomea) muualla kuin opinnoissa?
– Miun kera pakajau karjalakši ämmöni, ka mie vaštuan hänellä venäjäkši. Šamoin muamoni ta toiset heimolaiset toičči käytetäh karjalua, konša paissah miun kera. Mie kainoštelen paissa karjalakši, šentäh kun vielä pahoin tiijän šitä. Toivon, jotta tulovaisuošša tämä tilanneh muuttuu parempah šuuntah. Melko rikeneh muamoni auttau milma valmistautuo karjalan kielen tuntiloih ta šelittäy miula vaikeita kohtija.
Santra Remšujeva (1914–2010). (Kuva: Raisa Remšujevan kuva-arkisto)
Miten valitsemaasi opiskelualaan on vaikuttanut, että olet kuuluisan runolaulaja Santra Remšujevan lapsenlapsenlapsi, isoäitisi on vienankarjalan hyväksi paljon työtä tehnyt Raisa Remšujeva ja myös äitisi työskentelee toimittajana kielen ja kulttuurin hyväksi?
– Mie pien iččieni karjalaisena. Olen šyntyn Petroskoissa, vain miun juureni ollah Vienan Karjalašta, Vuokkiniemeštä, kummaista vielä Elias Lönnrot šano laulumuakši.
– Miun pravoämmöni Santra Remšujeva oli kuulusa starinankertoja ta runonlaulaja. Kanšanrunouven tutkijat ympäri muailmua käytih pakauttelomah häntä. Santra šuatto šekä starinua šanuo, jotta runuo laulua. Mie pahoin muissan pravoämmyöni, šentäh kun hiän šiirty tuonilmasih konša miula oli kuuši vuotta. Ka on niin mukava kuunnella miun muamon kertomukšie šiitä, kun Santra joka ilta laulo hänellä vanhoja runoja ta kerto kummallisista šeikkailuista, konša hiän lapšena oli ämmöläššä kešälomalla.
– Miun ämmö Raisa Remšujeva on kuulusa kanšanrunouven tutkija, opaštaja ta kiäntäjä. Hänen tärkeimpie kiännökšie ollah Kal’evala ta Piiplijan “Uuši Šana” vienankarjalakši.
– Muamoni Maikki Spitsina ruato karjalan kielen opaštajana pedagogisešša yliopistošša. Nyt hiän on karjalankielisen Oma Mua -lehen piätoimittaja. Muutoma vuosi takaperin oli painettu miun muamon Pajuntaimen-starinakokomuš. Šiinä on muailman eri kanšojen 70 starinua, kumpasie muamoni kiänti vienankarjalakši. Mielelläni luven šitä kirjua.
– Mie tykkyän opaštuo kielie. Olen kiinnoštun karjalaisešta kulttuurista, karjalaisien tavoista ta perintehistä. Varmašti šiih vaikutti še, jotta olen šyntyn ta kašvan šemmosešša pereheššä. Šentäh tahoinki piäššä opaštumah itämerenšuomelaisen filologijan laitokšella.
__________________
Pakauttelun luati: Katri Kovasiipi
Lähetä palautteesi tästä jutusta: paatoimittaja@karjalanheimo.fi
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 11–12/2022
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta: Karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/karjalan-heimo-lehti/
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa: Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/
Vanhempia vuosikertoja ja lehden artikkeleita voi lukea Sivistysseuran Sampo-tietokannassa:
Karjalansivistysseura.fi/sampo/fi
