Artikkelit

Iäkäs mies ja nuori nainen istuvat penkillä, nuori nainen vieressä seisoo. Ympärillä on puita ja vieressä aita.

Kaikkie edähemmät tverinkarielat laškurandah päin

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 11.10.2022
Asiasanat: Tver

Lädinä

Ajamma ielleh meččätiedä myöt’. Ajamma hil’l’ah – tie on paha. Tulemma Lädinä-kyläh. Lädinä on elävä kylä. Zavulkoissa šeizotah hyvät mašinat. Rannimmazen talon luona kyžymmä yheštä mužikašta:

– A kuinbua tänne mašinat piäštäh?

– Täh že rukah kuin i tiänoma. Ali jovešta poikki, kualandapaikan kautti.

– A missä on tämä kualandapaikka?

– Tuašša kylän n’okašša.

– A voitgo nyt šielä ajaldua.

– En tiijä. Vihmat oldih, vezi ušto on nouššun. Šielä važameh kädeh kivi on keški jogie. Kun že pistyy veještä, nin voit huoletta ajua, a kun ei – nin pidäy vardeiliečie. Vain elgiä kohaldi kualakkua, a otakkua oigiembazeh, vembelen rukah, kaz’likon vierošša.

Kyžymmä karieloih näh.

– Da, šanou, – buabot i diedot oldih karielat, paistih karielakši, roditel’at maltettih.

Tämä miän informanta, ičeh on ruavaš, muistau vain puarua muatinšanondua.

Lähemmä ielleh kyliä myot’. Yheššä zavulkašša dogadimma rahvašta i pagautamma heinke. Meidä armahaldi kučutah zavulkah, äššen ei kyžytä ket myö olemma. Emändä, Tatjana Vasiljevna, pensionera, tulettelou omah kyläh kežänä. Ožuttau meilä omua kodie.

Pidäy šanuo, što kylissä nytten monet muutellah oman pertin šiämyštä: lomaijah kiuguan, sinčon luajitah kuhn’akši, oššetah nygyaigazie talontarbehie. Tatjana Vasiljevna luadiu toizeh rukah. Hiän tieten šäilyttäy pertin šiämyštä: šopešša on ylen šuuri kiugua, lattiella hurššit, pal’l’ahat šeinänhirret šiämeššä. – Mie šäilytän roditel’oin kodie! šanou, – lapšet avutetah.

Prostiečemma i ajamma edemmä. Ajallamma kualandapaikan luo. Tiälä jogi levenöy. Lämmin šelgie ruššappa vezi virduau madalikolla, čirone kizuau kivipohjalla. Šuurda kivie važamella ei nävy, ga vezi on nouššun. Ajua pidäy vardeičen. Tytöt (kenbua vielä!) lähetäh kuottelemah jovenpohjua, a myö, prihat, ajamma jällesti mašinalla. Kuin meilä neuvottih, otamma oigieh, ajamma vembelie myot’ kaz’likon rinnalla. Tytöt kualatah ieššä polveh šuat. Mašinan kolessut peittiäčetäh veješšä läššä kogonah. Pohja on kova, kun kivihine tie. Mašina mänöy hyviin kuingi uiččou jogie myöt’. Tämä on todelline atraktsiona!

Tuaš Puhtinan Gora

Myö olemma jo toizella jogirannalla. Kolme šadua metrua, i piäžemmä asfal’talla. Myöštiäčemmä Puhtinan Gorah: tahottau pagizeldua šielä vielä yhenke ristikanžanke. Händä kučutah Olekseiksi. Hiän on keški-igäne mužikka, tolkukaš izändä. Myö vaštuamma händä oman kojin reunašša, hiän rakkahaldi pagauttau meinke. Myö šanomma, mih varoin olemma tullun.

– Myöhäštyjä työ, varat. Vuodella niin viizikymmennellä, kerdah vaštuau Oleksei.

Olekseilla on niinže karielan juuret. Hänen lapšuošša, 1970-vuožiloissa, počki kaikin vanhemmat kyläššä paistih karielakši. Muissuttuas’s’a endizie kylän rahvašta ičeh Oleksei nimittäy heidä karielan tabah: “Mosei-d’ad’a”, “Oudi t’ot’a”. No karielakši hiän nimidä ei maha.

Oleksei on pagizija mieš, hyvä šanelija, ves’ma jumornoi. Pagizemma viikon: čuasuo puolitoista-kakši, aiga mänöy nägömättä. Hiän interesno tolkuiččou eländäh näh, äijä šanelou kyläh näh, endizeh rahvahah näh, omah talohukšeh näh.

– Ka mie kaikki duumaičiin, mistä šeže nimi on – Puhtinan Gora. Kenollou šaneli, što oli, žemmuone bajari Puhtin. Vain ei mieldy miula tämä versija. I šidä milma kenollou neugo: što tämä on puhtahanšanašta. I ka täššä piäššä kaikki lad’juači…

Vielä myö kyžyllämmä:

– A mimmuozet ollah karielat?

– Up’ortoit, ajattelematta vaštuau Oleksei, – nagole šuahah šidä, midä mieleh on otettu.

Hyviin on bes’ouduija Olekseinke. Šiä räiskyy. Ka vain päiväne jo mänöy laškuh päin. Aiga myöštiäčie Tverih.

Midä tieduo on tägäläzih Karielan kylih näh

Nygyzen Firovan rajonan karieloih näh tiijetäh ylen vähä. Tuldih karielat tänne, kuin i toizet tverinkarielat, puaten Ruočin vallašta XVII vuožišuašša.

Miitrei Rihteran luvetteluo myöt’ vuodena 1873 karielat elettih tiälä nelläššä kyläššä: Puhtinan Gora, Lädinä, Šemelinka, Tel’akova – kaikkiedah 639 karielua. Oldih hyö Ostaškovan ujezdua Tverin gubern’ua. Nämä kylät oldih eris’ toizešta Tverin Karielašta, lähembäzih karielan kylih šuat Voločkan ujezdašša (Lužnikova i toizet) oli läššä 30–35 virštua korbimeččiä myöt’.

Šuomalane tutkija Vihtori Alava ollešša Voločkan ujezdan kylissä (Ivankova i toizet) vuodena 1895 kuuli Puhtinan Gorah näh, vain ei ollun šielä. Hänen matkapäiväkirjašša on kirjutuš: “Sain vielä tietää, että Puhtinangorkka varmasti on karjalainen kylä; muitakin niitä vielä oli, kuulin.”

Puhtinan Goran reunahine karielan kylämassiiva Voločkan ujezdašša oli äijiä šuurembi. Šielä oli läššä 50 kyliä. Noissa kylissä 1950–1960-vuožiloissa oleteldih kielentutkijat, keriäldih kielen materialoida. Ka vain Puhtinan Gorah šuat hyö ei piäšty. Aivin Puhtinan Goran kieli oli läššä žemmuone kun lähembäzissä Voločkan kylissä.

Kuulova tverin lehtimieš Vasilii Nikolajevič Sem’onov (Šemelinskii), kumbane šyndy näissä paikkoissa, Šemelinka-kyläššä, šanou, što karielas’t’a kyliä täššä oli enämbi: umbikarielazina oldih Lädinä, Šemelinka, Tel’akova, Rakitn’a, Parža. Nämä kylät nouštih ših že aigah, konža tänne tuldih karielat. Puhtinan Gora on vanha kylä, že oli vielä ennen karieloin tulendua tänne, i že oli puolitieh karielane. Niinže kolmanneš Pogoreloi-kyliä oli karielazena. Lomaki-kyläššä (missä myö vaštaima karielazet akkazet) eli vain kakši karielas’t’a perehtä, že oli veniälän kylä.

Inoi fakta on, što Rakitn’a-kyläššä moničči oletteli omaššah lapšuošša kanikuloina Veniähen kosmonafta Anatolii Solovjov. Täššä šynnyttih i elettih ketollou hänen heimokunnašta. Oletteli hiän šielä i aigamiehenä, voit olla, harvazeh oletelou i nytten.

Hot’ tägälästä karielua ei ollun äijä, karielan kieli tiälä šäily viikon. Vanhemmat hyllättih opaštua lašta pagizemah karielakši noin 1930-vuožiloissa. Toiziin šanoin, vielä 1960–1970-vuožiloissa vanhemmat, a voit olla i keški-igähizet rahvaš, paistih karielakši toine toizenke.

***
Ajamma järelläh Tverih. Piäh juohuttelou Lomakin akkazen šanat: ”karielat olemma myö”. Ka vain karielan kieli näissä kohissa ammuin kado. Kado jättämättä uavehta. Ei piäšty tänne kielentutkijat, ei kirjutettu, ei šäilytetty noužovalla rahvahalla varoin tägälästä paginatabua. Hengellä on igävähkö. Myöhäštymä myö. Vuodella niin viizikymmennellä…

Teksti ta foto: Sanderi Bulkin, 5.10.2022

Lue nämäkin:

Meijän šuvun naiset

Meijän šuvun naiset

Tämä on jatko-oša. Alku on täššä. Uušien perehien šynty Majuri Salomon Enbergin johtamien ruoččilaisien hyökkäykšen aikana Grigorilla oli 19 vuotta, a hänen tulija Okahvie-naini oli kuušivuotini. On kuvittelomatointa, min ihmehen anšijošta heijän vanhempien onnistu...

Meijän šuvun naiset

Meijän šuvun naiset

Haluon omistua kerrontani meijän “vašemella olkapiällä” ta šen eryähillä nykysillä jatkajilla. Muutoma vuosi takaperin mie luvin Narine Abgar’anin kirjuttaman kirjan “Ihmiset, kumpaset ollah aina miun kera”. Milma šyväšti liikutettih šemmoset šanat: “…Šie olet...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.