Ainavoluaduzes Kinnermän kyläs pieni kyläläzien joukko oppiu säilyttiä kylän omaperästy kul’tuurua, kaunistu luonduo da kylälästy eloksentabua.

Kylän ydin

Kuulužan karjalazen kylän eläjät hyväs sovus ruatah subbotniekoil, pietäh kylän pruazniekkoi, juatah toine toizele pyvvettylöi kaloi da ogrodan sualehii. Kinnermy ei ole vaiku kaunehin kylä, ga sovukkahingi. Mulloi kezäl kaikel kyläl piettih kinnermägiläzen Ivan Jeršovan 90-vuozipäivän. Pruazniekkustolan kerättih yhtes pihale. Vuozipäivyniekku da gost’at kuunneltih Priäžäspäi tulluon horan pajoloi. Artistat muga sydämellizesti pajatettih, Ivan Aleksejevič kai uskoi tyttären šuutkah, ku pajattajii iče Malahov on työndänyh Moskovaspäi. Kusbo vie mostu näet da kuulet?

Van’a-diädö on kaikkien kunnivoittavannu. Paikallizet eläjät sanotah händy “meijän ydin”. Niyksi ruado ei mene hänettäh. Ivan Jeršov on hyvä kirvesmies – kaiken ijän ruadoi kirvehenke. Äijät taloit, kudamat on nostettu Vieljärven čupul, ollah sit materjualas, kudai on mennyh, kui iče mies sanou, hänen polvilois läbi. Nygöi muasteril käit ei olla moizet hyvät, ga hyvän nevvon häi on ainos valmis andamah. Mieleh juohtui mulloine vastavus, konzu Kinnermäle tuldih muasterit Petroskoispäi restauriiruimah Smolenskoin Jumaldoman časounan pordahii. Kyzyttih: “Oldihgo vorotat časounan pihah tulduu?” “Oldih, kaksipuolizet vorotat oldih. Aiduveriäs vie lukku ripui,” mustoitti Ivan Aleksejevič.

Kui menöy restauriiruičendu, nerokas kirvesmies on hätkin kaččonuh oman koin ikkunaspäi, vahnu kirikköhäi on miehen koin vastalpäi. Ruadoloin loppiettuu Ivan Aleksejevič sanoi, ku kai on ruattu luavulleh. A kylän kaivon nostamizeh häi on iče tulluh. Salvoksen luajindu joga kirvesmieheh niškoi ei ole jygei ruado, ga silmykaivon säilytändäh vie pidäy neruo.

– Venčoi pidäy panna nenga, ku vezisuoni ei typpävys, azientiedäjen sellitti Ivan Aleksejevič.

Brihastandan aigah mies oli parahii ženihöi. Kaunis muhahtus, tuuhiet tukat, soitto käis – neidizet mielyttih kylän parahah brihah. Niyksi kylän pruazniekku ei mennyh hänen soitandattah: “Kadrieli”, “Juablokkaine”, “Krakov’ak”.

– L’us’a, tuo vai soitto! endizii aigoi mustelles kiändyi tyttären puoleh ijäkäs mies. Hos sormet nygöi ei kuunelta händy, ga hyvin mustetah joga koskittimen.

Ivan Aleksejevič suvaičči soittua omale Anni-mučoile karjalazii meloudieloi. Sit talois, kudamas eläy mies, on kazvettu hänen kaksi lastu, elettih hänen vahnembat da heijän vahnembat. Suuri päčči-muatušku on vähäzel kaldavunnuh, ga tässäh mustau vastepastetun leivän duuhun. Tämä kodi 260 vuvves nikonzu ei olluh tyhjänny da sen ižändät ei työtty gost’ua čuajuttah. Ezi-ižien perindölöin mugah karjalaine mies hyväl mielel gostitti pertih tulluzii. Stolas istujes häi saneli äijän mielenkiinittäjiä dieluo Kinnermän histourieh nähte – vesseliä dai igäviä. Hänes tuli mittuinelienne erinomaine energii, hyvin tunduu, ku Ivan Jeršoval on luja ydin, kudau auttau da kannattau ymbäri olijoi rahvahii.

– Kinnermy rubieu ainos elämäh, sanoi lopukse mies, kudai sanotule ližäi erinomazen merkičyksen.

Gostien kaimattuu Ivan Aleksejevič uvvessah azetui omale silmäilendypaikale ikkunanpieles.

Amierikkalazet

Kaksi vuottu tagaperin kinnermägiläzien lugu kazvoi viideh kerdah, eläjiä kyläs rodih 15. Karjalazeh kyläh on tuldu elämäh “amierikkalazet”. Pritupoin molodoit kazvatetah kuuzi poigua da kaksi tytärdy 2-18 vuvven ijis. Pavel da Betsi Pritupat tuldih Karjalah Yhtysvalloispäi enämbän kymmendy vuottu tagaperin. Enzimäi elettih Petroskois, sit Vieljärvel da ei ammui ruvettih alalleh elämäh Kinnermäl.

Suuren perehen ižändy Pavel Pritup on rodužin Siberispäi. Häi 1990-luvul opastui anglien kieleh da piäzi opastumah erähäh Yhtysvalloin yliopistoh kanzoinvälizien välilöin tiedokunnale, kus sai ekonomistan ammatin. Sie valdumeren tagua häi opastuigi kirvesmiehen ruadoloih. Yliopistos opastujes Pavel tuttavui oman tulien mučoinke. Yhtysvallois eläjes häi mugai ei ni harjavunnuh vierahah muah, kudamas tunzi iččie vai gost’annu. Hänel ainos himoitti kodih – Ven’ale. Ven’an pohjazes eländy rodih kirvesmiehen huavehekse. Pavel piätti tuvva perehen omale rannale, nuori emändy kannatti vai ukon piätöksen.

Kyläläzien kodiruadoloih Betsil pidi harjavuo, häi opastui kandamah vetty kaivospäi, lämmittämäh päččii, luadimah varoi talvekse. Sanakse, keittämäh inehmine terväh opastui, a vaigieh ven’an kieleh opastuu tässäh.

“Amierikkalazet” ollah jo harjavuttu kyläläzeh elokseh, hyö pietäh kanoi, kozii da lambahii. Pavel vie srojiu, kehittäy Karjalas käziruadomatkailuu, pidäy muasteripajoi, kudamih tulou kirvesmiesty ymbäri Ven’ua, jagau kodiloin nostandan uuzii tehnolougieloi. Omii neroloi häi siirdäy poijilegi. Heile eläjes kai pädöy.

Festivualit dai pruazniekat

Kinnermägilästy Nadežda Kalmikovua tutah äijät. Häi ei yhty kerdua on sanonuh žurnalistoile, ku Kinnermäl on 527 vuottu, sit on vaiku 15 taloidu da kolmes niis on eläjiä. Inehmine sellittäy, ku Kinnermy on ainavoluaduine sendäh, ku kylän kymmene taloidu kuulutah arhitektuuran mustomerkilöih. Joga taloil on ižändy da hänel pidäy säilyttiä tämä kul’tuuruperindö, valdivo täs ei avvuta.

Tädä toimekastu inehmisty tottu voibi sanuo kul’tuuran edehpäivedäjäkse. Hänen alguhpanos vuvvennu 2016 Kinnermän kylä puutui Ven’an kaunehimien kylien joukkoh. Silloi kyläh rubei tulemah äijy avtoubussua turistoinke kaččomah pohjastu helmie da tuttavumah karjalazeh kul’tuurah.

– Meil täs konzugo kino, konzugo šou, konzugo ekskursii on, sanelou Nadežda Kalmikova.

Inehmine sellittäy, ku hänel ylen äijäl himoitti, ku hänen muaman kodirandu ei hävies Ven’an kartas, sendäh tuligi häi ezi-ižien roindumuale, kus tänäpäigi tapahtuu kummua.

– Toiči tulet huondeksel pordahile, a kynnyksel tukkuine gurbiččuu, yös oli kazvanuh, muheloittau kylän emändy.

Paikallizien eläjien andomieližytty nimih et verdua. Nadeždan ukkoh sežo puaksuh jagau susiedoile pyvvettylöi kaloi. Ammuzis aijois pohjazil kanzoil oli tavannu auttua toine toizele. Kinnermäl toine toizen kannatandu hyvin tunduu da nägyy.

Pohjaine helmi

Kinnermän kylä on aiga kuulužannu nygöi. Vie kaksikymmen vuottu tagaperin pienes karjalazes kyläs tiettih vai erähät. Kyläs oli vaiku yksi alalline eläi Ivan Jeršov da kezäkse tuli duaččuniekkua. Muailman mugavuksis kyläs on vaiku tuli da vezi silmykaivos. Ga sivilizacien hyvyzii täs harvah igävöijäh. Eliä häi voibi internetattahgi. A laukat da feršalin vastahottopunktat ollah Vieljärvelgi, kudamassah ei ole pitky matku.

Täl aigua kylän keskuččah on luajittu uuzi puuhine lava. Se on erilazien pidoloin piendypaikannu. Mennyt kezän Kinnermäl oli muailman kuulužan fortopianol soittajan Sergei Saratovskoin konsertu. Kyläs, luonnon helmas, kuului Baсhan, Rahmaninovan, Šopenan muuzikkutevoksii. Pivon gost’at oldih ihastuksis.

Kinnermägiläzet nostettih lavan Alovehellizen yhteiskunnallizen ičehalličuksen projektas suaduloih da iččeh kerättylöih dengoih.

– Myö olemmo loitton linnaspäi, ga emmo kul’tuuraspäi, sanoi konsertan järjestäi Pavel Pritup. Häi ottavuigi lavan nostandah.

Kirvesmiehien muasteripajan aigah tulolazet aktivistat luajittih lavale levol katetun paviljonan. Sit opastumah tuldih kirvesmiehen ystävät da tuttavat. Nedälin aigah kyläs kuului kirvehien kolkutus da piluandu, gostien vesselät iänet. Algu oli pandu. Tänä kezän Pavel Pritup huavuau jatkua lavan kunnostandua.

Pidäy sanuo, ku vuvven 2018 heinykuul Kinnermäl ruvettih istuttamah juablokkusaduu. Joga kinnermägiläzien sugu istutti oman puun. Ga pahakse mielekse istutettuloi puuloi ruvettih syömäh kozat. Midäbo sille ruat, kozat Afriekasgi ollah kozinnu. Elättilöin ižändäle ruaduo sit liženi. Mies uvvessah rubieu istuttamah puuloi da luadimah aidua niilöis ymbäri.

Tänäpäi Ven’an kaunehin kylä on täyzi linduloin pajoloi, erinomastu hil’l’ažuttu da kezäilman aromuattua. Sigäläzis nägöalois kai hengen täyttäy. Kylä on erinomaine: sie vahnanaigazet koit on nostettu časounas ymbäri, a rinnal on peittynyh silmykaivoine puhtahan vienke. Täs et näi nygyaigazii saidingal obšivoittuloi taloloi libo raudahizel levokirpičäl katettuloi levoloi. Ku paikallizet eläjät pandaneh piäle mennyön vuozisuan sovat, rubieu ozuttamahes, ku olet toven puuttunuh mennyöh aigah.

Teksti: Alina Gapejeva, Nuožarvi, Oma Mua 9.8.2023
Kuva: Margarita Kemppainen, ”Mennyt kezän Kinnermäle luajittih lava erilazien pidoloin piendäh niškoi.”