Päivännoušu-Šuomen yliopistošša on pietty kiännöšseminari, missä opaštujat kuin šuatih tietoja kiäntämisen teorijašta ta praktikašta, niin ni kuoteltih kiäntyä iče. Yhtenä tehtävänä heilä oli valmistua pakauttelu šuomekši ta kiäntyä še karjalakši. Pakauteltavien joukošša oli Šuomešša, Ruočissa ta Enklannissa eläjie karjalaisie. Heitä kaikkie yhtistäy karjalan kieli ta karjalaini kulttuuri.
Kiännöšseminarin opaštajina ollah Helka Riionheimo ta Natalia Gilojeva. Kielentarkaštajina ollah Natalia Gilojeva (livvinkarjala) ta Ol’ga Karlova (vienankarjala). Livvinkarjalakši pakautteluja luajittih Šutoin Miikul (Joona Sutinen), Heidi Kuosmanen, Milla Tynnyrinen, vienankarjalakši – Johnny Haataja, Jelena Rapa.
Kaikin ei višših tiijetä, jotta Ruočissa eläy karjalaisie ta heijän jälkiläisie, ket on muutettu šinne jo toisen muajilmanšovan jälkeh. Olli Hörkkö on karjalaini, kummaista karjalan kieli ta kulttuuri on kiinnoštan jo lapšuošta alkuan. Olli on julkini ristikanša ta tunnettu TV-toimittaja. Mie halusin häntä pakautella, šentäh kun hiän on ruo činšuomelaini kuin ni mie!
– Mistä ollah šiun juuret?
– Miun tuatto oli šyntyn Johanneksešša Karjalankannakšella. Hiän pakasi šuomen kielen šuvimeristä murrehta. En ole luatin tosissah šukututkimušta, no perehen starinojen mukah yksi hänen täti eli Piiterissä ta yksi tiätä sluuši čuarin armeijašša.
Karjalan kieli tulou muamoni puolelta. Hänen šuku tulou Šalmista ta muamon vanhemmat maltettih karjalan kieltä. Šukunimi on internetistä löytyjän tietokannan mukah vaihtun šukupolven tahi kahen piäličči Osipovista Jegorovih, šiitä Kudjuh ta lopukši Hoikkalah. Puapo maltto hyvin niise venäjyä, niät hiän oli 1900-luvun alušša käynyn Raja-Karjalašša venäjänkielisen koulun. Šanottih, jotta hiän šai šovan aikua puna-armeijalaisie vankiloiksi, taričči tupakkie, pakasi vähän aikua ta anto šiitä miehien männä.
Muamon vanhemmat elettih Turušša miun lapšuošša. Karjalakši hyö paistih vain šukulaisien kera. Tuškin kaikilla punukoilla oli pienintä hokšaušta, jotta pravovanhempien muamonkieli oli karjala. Niin oli liijaten perehississa yksi vanhemmista oli kantašuomelaini.
– Mimmoni on karjalan kielen tilanneh Ruočišša?
– Ruočissa ei ole tilaštotietuo šiitä, kuin äijän karjalaisie on šielä. Šielä ei šua tilaštoija niketä kielen mukah. Kymmenen vuotta takaperin luajitun omani čotan mukah muamonkielen tašolla karjalakši pakasijie olis kolmešatua henkie. Šemmoista rahvašta, ket maltetah äijävähä löytyy alla tuhat. Karjalan Kielen Šeuralla Šuomešša oli šama arvijo kun miula, konša heijän kera pakasin.
Miun mieleštä karjalan kieltä pakasijien miärä on onnakko ehtyn hyväsešti ta on nykyjäh enemmän 200 kuin 300 ristikanšua. Tämä on tulošta Raja-Karjalašša šyntynyön polvikunnan vanhenomisešta. Esimerkiksi, Karjalan Kielen Ystävät -yhissykšen jälkimmäini karjalua aktiivisešti paissut jäšen läksi tuonilmasih muutoma vuosi takaperin. Kielen malttajien miärä on pisyn onnakko šamana. Yhissykšeh otetah yhteyttä hartahašti ta tašasešti kieleštä kiinnoštunuot ihmiset. Näistä kakši kolmašoša on pensijalla olijie, kumpaset on opaššuttu muamonkielen omilta vanhemmiltah. Hyö tahotah myöštyö lapšuon kielimaisemah. Heilä on kieli usein jiänyn puuttehellisekši. Ykši kolmašoša ollah nuoret, kumpasie kiinnoštau karjalan kieli.
– Kuin tärkie kieli on heilä?
– Miun on šanottava, jotta heilä ei kieli ole omituisen tärkie kyšymyš. Tärkiempi on tavallisešti jokapäiväset tielot: ruato, pereh ta eloš. Kun karjalakši maltettaneh, niin hyvä, eihän še haita. Ka kun ei maltettane, niin ei mitänä vahinkuo ole tapahtun.
– Konša karjalaiset tultih Ruoččih?
– Enšimmäiset karjalaiset Ruočissa oli šovan jälkeh tullun. Hyö tultih erityisešti Borås-nimiseh linnah, kumpasešša oli äijän tekstiilitevollisutta. Še taričči äijän ruatomahollisukšie. Monet heistä
varattih joutuo väkisin luovutetukši Neuvoštoliittoh. Tämä ryhmä on tottaše enšin šuomeutun ta šen jälkeh viimeistäh kolmannešša polvešša ruoččiutun
– Mitä šie tuumaičet emigratijošta?
– Ruohin šanuo, jotta rajakarjalaisien luku on šuhtehellisešti šuurempi kuin niijen, ket matattih Ruoččih 1960- ta 70-luvulla. Raja-karjalaisien pienet muakonnut ei ollun ušeimičči tulokšelliset. Tutkimukšen mukah erityisešti toini polvi oli herkkä lähtömäh. Monie peltomaita Rasinmäjen kyläššä Pohjois-Karjalašša kerittih kylvyä vain noin kymmenen vuotta ennenkuin muutettih Ruoččih. On šelkie asie, jotta kakši muuttuo jälekkäh uuteh kieliympäristöh rišo muamonkielen käytön ruttoh. Emigratijotutkimukšešta tiijämmä, jotta kun pereheššä ollou lähtömisen perinneh, ta uuteh kohtah pereh ei ole juurtun, ruveta emigrantiksi uuvveštah on tavallista helpompi.
– Mimmoni tilanneh on nyt?
– Miun käsitykšen mukah karjalan kieleštä on ruttoh tulošša tahi on jo tullun kieli, kummaista käytetäh vain pieneššä piirissä, kumpasista “Karjalan kielen ystävät” Tukholmašša on šuurin, no šamalla ni pikkaraini, 10–20 ihmisen yhissyš šeki. On šemmoista kielen šuvaiččijua, kellä on karjalaisie juurie ta hyö ruatah omistah tahi ollah yhtehiseššä ruavošša omien kontaktien kera kautti Venäjän mualla, Karjalan tašavallašša tahi Tverin mualla.
– Kerro “Karjalan kielen yštävistä Ruočissa”.
– Ämmö ta ukko opaššettih miula šanan šieltä ta šanan tiältä, šiitä šuaten aina tuumaičin, jotta olis vesselä kieltä malttua. Šemmoni elämänvaihe tuli, kun Jelena Ruppijeva Karjalan tašavallašta tuli Tukholmah pitämäh karjalan kielen netälinloppukurššie 10 vuotta takaperin. Šen jälkeh peruštima Karjalan kielen yštävät Ruočissa -yhissykšen.
Olen niise yrittän käyvä kielikurššiloilla, konša šiih on ollun aika ta mahollisuš. Parahašša tapahukšešša kieli kehitty mitein lienöy, no šiitä tuli elokšen muita kiirehyisie, kun on kakši lašta ta ruatoki viey oman aijan. Iče kyllä huomuan, jotta karjalan kielellä pakajamini on käynyn selykkäiseh kankiemmakši kuin vielä muutoma vuoši takaperin.
– Mitä pitäis ruatua, jotta noštua karjalan kielen statussa?
– Šuurimmalla ošalla valtakieltä ta vähemmistökieltä malttajista ihmisistä kieli ei ole mikänä absol’uttini arvo. Vähemmistökieliset ihmiset tahotah elyä tavallista elämyä aivan niin kuin muutki. Täštä on alovehen tutkimukšista olomašša äijän tutkimuštietuo, kumpasešta miun on täššä ihan tyhjyä ruveta kertomah.
Mie smietin, jotta piäajatuš on yhistyä kieli ihmisillä tärkeih as’s’oih, niin kuin arkipäiväh, pereheh ta erikoisešti elokšeh. Lujana tukena olis mahollisuš käyttyä kieltä piän elättämisehki, jotta karjalan kieltä ei ajateltais ta piettäis vain harraššuškielenä. Jotta peruššettais palkattuja ruatovirkoja, missä tarvittais karjalankielistä ruatajua. Kielentaijošta piäsis hyötymäh ta šillä šamalla palvelomah yhteiskuntua. Kielen virallimistamini on tietyšti yksi voimallini alotuškeino.
– Kerro šuomen kielen tilantehešta Ruočissa.
– Šanakši šuomen kieleh, hoš šiih liittyy tavalla tahi toisella jo mainittu mahollisuš hyötyö vähemmistökielen pätövyöštä. Esimerkiksi tiälä Ruočissa šuomen kieli hyväkšyttih virallisekši vähemmistökielekši vuotena 2008. Tämä merkičči šitä, jotta kaikissa linnoissa, kumpasissa eli šuomelaisie, peruššettih järještäjän virkoja ta vanhukšienkotija, palkattih šuomen kieltä malttajua palvelukuntua. Joukkoviestimet miärättih lisyämäh šuomenkielistä tarintua.
Kielen arkikäyttyö tämä ei ole miun mieleštä lisännyn.
Kuitenki miun pitäy šanuo, jotta melkosen pirissyšruiskun še anto jo näivistymäššä olijalla šuomen kielellä. Arvuan, jotta tämänmoini malli voisi ruatua niise karjalan kielen puolešta.
Teksti: Johnny Haataja, Oma Mua 24.3.2021
