Piäkuva: Muutoma vuosi takaperin jyškyjärviläiset ašetettih omašša kyläššä karjalankielisie nimikylttijä. Jyškyjärven kylän VK-šivu

Karjalaiset kylännimet on šynnytty rahvahan pakinašša ta käytännöššä ne on aina oltu epävirallisie, šentäh kun karttoih, kylien nimien virallisih luvetteloih, paikannimijä on tapana merkitä muan virkakielellä: Venyähellä venyähekši ta Šuomešša šuomekši (1).

1) Itä-Šuomen (esimerkiksi, Pohjois-Karjalan) nimissöššä on tallešša äijän karjalankielisie paikannimijä. Ne on šynnytty šilloin, konša nämä muat oltih karjalaisien eläntäšijoina: esimerkiksi, Pötsönvaara (*Pöčönvuara), Värtsilä (*Värččilä), Tuupovaara (*Dubanvuara), Onttola (*Onttol’a), Sintsi (*Šinčči), Tetrijärvi, Möhkönvaara (*Möhkönvuara).

Iče olen šyntyn Vuokkiniemen kyläššä, min venäjänkielini nimi on Voknavolok. Viralliset venäläiset nimet rikeneh erotah alkuperäsistä karjalaisista, toičči ylen äijältiki. Šurkiemmašša tapahukšešša karjalaini ta venäläini kylännimet ei yhtänä vaššata toini toista: esimerkiksi, kar. Kananaini – ven. Tungozero (Louhi [2]), kar. Pistojärvi – ven. Tihtozero (Kalevala), kar. Prokkol’a – ven. Jukkoguba (Karhumäki), kar. Heččul – ven. Savinovo (Priäžä), kar. Hattu – ven. Kamennii ručei (Aunuš).

2) Šulkuloih on merkitty nykyni hallinnollini piiri, mih kylä kuuluu.

Ušein kylännimet on šuorah kiännetty karjalašta venäjäh: kar. Venehjärvi – ven. Sudnozero (Koštamuš); kar. Pokonvuara – ven. Baranova gora (Karhumäki); kar. Suurimägi – ven. Bol’šije Gori (Aunuš). Kotikyläni Vuokkiniemen kohalla on tapahtun ošakiännöš: yhyšnimen enšimmäini oša on iäntehellisešti mukautun venäjän kieleh ta muaštotermie merkiččijä perušoša on kiännetty, Vok/navolok (pohjoisvenäjän murtehissa navolok on ‘niemi’). Tällä ošakši kiäntämisen tavalla on omakšuttu hyvin äijän karjalaisie kylännimijä venäläiseh viralliseh käyttöh: kar. Tollon/joki – ven. Tollo/reka (Koštamuš), kar. Äynyä/koški – ven. Avne/ porog (Kemi), kar. Kotkat/järvi – ven. Kotk/ozero (Aunuš), kar. Lammin/niemi – ven. Lambi/navolok (Priäžä).

Huomattava joukko karjalaisie kylännimijä on mukautun venäjän kieleh johtamalla elikkä suffiksien avulla: kar. Vuonnini – ven. Voinitsa (Kalevala), kar. Jyrgil – ven. Jurgilitsa (Priäžä), kar. Videl – ven. Vidlitsa (Aunuš), kar. Uškela – ven. Uškovo (Belomorsk), kar. Kurki – ven. Kurgijevo (Kemi), kar. Tahtahal – ven. Tahtasovo (Aunuš). Nämä venäläiseššä nimissöššä käytetyt johtimet – -itsa, -ovo /-jevo – on levitty karjalaisienki kylännimien omakšumisešša.

Karjalan paikannimissön tallentamini

Kylät hävitäh, niijen matašša männäh ni nimet, varšinki karjalankieliset, mitä vanhempi rahvaš vielä kuitenki muistau šanella. Karjalan paikannimissön tallentamini on alkan Venäjän Karjalašša Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin nimissöntutkijien voimin vašta 1970-luvulla. Tämä keruutyö on miula ičelläni ollun tärkie ruato jo kolmattakymmenettä vuotta. Ristih rästih on ajeltu Tuoppajärven ta Kuittijärven ympärillä olijat kylät, Repol’an ta Tunkuon loittoset perukat, Puatenen muat ta i Aunukšen čuput, Tverin Karjalan rantaki on tullun tuttavakši. Kaikki kerätty ainehisto on šäilöššä Karjalan tietokeškukšen nimistöarhiivašša. Rahvahalta kerätty kylän- ja talonnimistö šuurimmalta ošaltah kuvuau karjalaisien kylien elošta ennein II Muailman šotua.

Šota, “perspektiivittömien” kylien politiikka, perestroikan jälkiset mylläkkävuuvvet ta nykyajan “optimisoinnin” aikahšuamiset on tuhottu karjalaisien kylien perintehisen järješšelmän. Vuotena 1926 Vuokkiniemen kyläneuvoštoh kuulu 32 kylyä ta huuttorie, kumpasissa eli yhteheš 1149 (heistä 1045 karjalaista) 223 talouvešša (3). Luvettelošša on oikein pienieki kylie, kuin, esimerkiksi, Riihilakši ta Materonmua, kumpasissa oli vain yksin taloin. Riihilahteh toičči olemma perehellä käynyn šieneh, melkeinpä on mečittyn še entini elošija, ka nimi šäilyy kuni šitä vaikka šienikohtana arvoššetah ta muissetah käyvä. Mainittih kyläššä ni Riihilahen Muarieta, hiän oli tottaše šyntysin tuošta kyläštä.

3) Karjalan A.S.N.T.:n asuttujen paikkojen luettelo (v. 1926 väestönlaskennan mukaan). Petroskoi, 1928

Šiinä šamasešša kylien luvettelošša on monieš šuurempainiki kylä merkitty. Sel’vanan kyläššä oli vuotena 1926 kymmenen taluo ta Čenašša kahekšantoista. Čenan kylä on jo pitkäh ollun tyhjänä, šielä on oltu hyvät malinnikot. Sel’vanan entiset eläjät on muututtu elämäh Amerikkah šuaten. Nykyjäh kyllä šinne on rakentautun yksi fermeri ta kešädačojaki alkau olla. Šamani oša on monen Karjalan kylän kohalla.

Termit kylä, hieru, huuttori, elošija, kontu, pokosta, ryhjä

Karjalan kieleššä on melkoni joukko šanoja, mit tarkotetah kylyä, elinkohtua. Yleistermijä ollah kylä ta hieru. Viimeistä käytetäh tietyissä Aunukšen kylissä, hieruissa. Toičči kylännimet muovoššutah näijen termien avulla. Priäžän kyläryhmäh kuulutah Suavankylä, Keskikylä, Terunkylä. Aunukšen kylännimissöštä puoleštah löyvytäh Sepänhieru, Randuhieru, Suurihieru, Goranhieru. Ka muiten kylä- ta hieru -termilöillä on rikeneh paikan lajie tarkentaja merkityš. Ne lisätäh nimen peräh ta näin on šelvä, jotta pakina on juuri kyläštä: Pirdoilu ~ Pirdoilan/hieru (Vitele), Alavoine ~ Alavoizen/ hieru (Aunuš), Sohjananšuu ~ Sohjana ~ Sohjanan/kylä (Louhi), Selgi – Sellinkylä (Karhumäki).

Karjalaiseh paikannimistöh huuttori-loppusie kylännimijä šynty 1800–1900-lukujen vaihtehešša, šilloin alko tulla šuurempaisista kylistä erilläh olijie yksinäisie talohukšie: Olekseinhuuttori Repol’ašša (Mujejärvi), Hedunhuutor Veškelykšen kyläššä (Šuojärvi), Kudžanhuutor Kolatselän kyläššä (Priäžä).

Vienan Karjalašša on ollun muutoma elošija- tahi eloš -loppuni kylännimi: Hil’vananelošija, Ohvonelošija (Vuokkiniemi – Koštamuš), Onissimaneloš (Kontokki – Koštamuš). Šamoin kuin huuuttoritki nämä oltih pikkaraisie yhentalon kylie.

Paikannimissöššä tulou esih taluo, kotie, elošijua tahi peltomaita merkiččijä termi kontu. Kylien ta huuttorien nimilöissä kontu niise esiintyy: Kontu (Jyvyälakši – Kalevala), Il’l’ankondu (Lupašalmi – Mujejärvi), Rajakondu (Aunuš), Zimakankondu (Šalmi).

Keškuškylyä tahi kylän ošua, missä oli kirikkö ta pappila, nimitettih pokossakši (< ven. pogost) ta eri puolin Karjalua on ollun äijän Pokosta-nimisie kylie: Pokosta (Vuokkiniemi – Koštamuš), Pogosta (Ontajärvi – Mujejärvi; Kiimaisjärvi – Koštamuš), Pogossankylä (Sellinkylä – Karhumäki), Pogostu (Tuulos – Aunuš).

Keškikylyä, missä oli tihieh srojittu taloja, on šanottu niise ryhjäkši. Šana ei ole nykyjäh käytöššä karjalan pakinakieleššä, ka kylännimissöššä še on tallešša, esimerkiksi, Latvajärveššä, Vuokkiniemeššä, Uhtuošša, Ušmanalla, Tunkuon Šuikujärveššä ta Uškelašša keškikylä oli nimeltäh Ryhjä. Puatenen Sellinkyläššä on kirjutettu talteh šemmosien taloryhmien nimet: Frolanryhjä, Lokanryhjä ta Mansinryhjä. Mainituissa ryhjissä (vertua, ryhjä ~ ryhmä) oli šaman šuvun – Frolan, Lokan ta Mansin – talot šeisottu ryhmittäin.

Täššä alaluvušša mainituista kylännimityyppilöistä enimmät ollah pienien kylien tahi šuurempaisen kylän kylänpäijen (4) nimet. Näitä virallisešša venäläiseššä käytöššä melkeinpä ei tiijetä, ne on oltu ikäh vain kylärahvahan tiijošša ta käytöššä.

4) Varšinaiskarjalan murtehissa (kylän) piä ta livvinkarjalašša (kylän tahi hierun) agju. Kylännimissöššä: Likopiä (Uhtuo), Čolanpiä (Jyškyjärvi), Makoinpiä (Ontajärvi), Šuvipiä, Pohjapiä (Sellinkylä) ta Padagju (Veškelys), Ala-agju, Ylä-agju (Ruokoški). 

Vanhat kyläryhmien nimet

Karjalan perušnimityyppi on kakšiošani yhyšpaikannimi: Kiviniemi, Levielakši, Palošuari, Kondievuara, Huabaselgä, Kajailuodo, Korbilambi, Verkkosalmi, Aittulahti ta niin ielläh. Perušošana näissä nimilöissä on paikan lajie tarkottaja termi (esimerkiksi, muaštotermi niemi) ta miärittehenä on paikkua kuvuaja šana: Kiviniemi on niemi, missä on äijän kivie tahi niemi, missä on eriskummani kivi.

Vanhat karjalaiset perintehiset kylät ollah kyläryhmie, kumpasih kuuluu keškuškylä ta monta monituista pientä kylyä. Kyläryhmällä on yhtehini nimi, mi on voitu mainita vanhoissa asiekirjoissa ta mi voit olla monen šuan vuuvven vanha. Huomattava oša Karjalan vanhimpien kyläryhmien nimilöistä pohjautuu ylähyänä mainittuih luonnonpaikkojen nimilöih. Tämmösie kylännimijä šanotah metonimisiksi. Vieljärven, Jyškyjärven, Pyhäjärven kylät šeisotah šamannimisien järvien rannalla.

Vitelen kylä, Aunukšen ta Kemin linnat on šynnytty Vitelen, Aunukšen ta Kemi-joven varrella. Kaikki nämä kylät on šuatu nimeh šen järven ta joven mukah, min rannoilla ne šijouvutah. Karjalan nimissöššä on lisäkši lukusie metonimisie kylännimijä, kumpasien lopušša on -niemi, -lakši, -šalmi, -šuari: Koivuniemi (Belomorsk; Priäžä), Petelniemi (Karhumäki), Nilmilakši (Louhi), Palalahti (Priäžä), Luušalmi (Kalevala), Kokkošalmi (Louhi), Haukkašuari (Mujejärvi).

Vesistönimilöih pohjautujien kylännimien rinnalla on äijän -vuara, -šelkä ta -mäki -loppusie (5) kylännimijä, kumpasissa nämä kaikki kolme termie kuvatah muan korkeita kohtie. Karjalan šuviošissa on enämpäisen paikannimijä, kumpasien perušosana on -šelkä /-selgy ta -mägi, Keški-Karjalašša ta pohjosešša on äijän -vuara-nimijä (6): Koštovuara (Oulanka – Louhi), Jouhivuara (Karhumäki), Mäntyšelkä (Karhumäki), Niiniselgy (Aunuš), Kinnermägi (Priäžä), Suarimägi (Aunuš).

5) Vuara, vuaru ‘mečän peittämä korkie kohta’; šelkä, selgy ‘muanšelkä; kuiva korkiehko čärkänmoini kohta’; mäki,
mägi ‘termä (esimerkiksi, tiellä), kora’. Venäjän kieleštä lainattu gora-termi on niise käytöššä. 

6) Livvinkarjalan murtehista -vuara-termie tiijetäh Vitelen, Tulemajärven ta Siämjärven kylissä, ka paikannimissöššä -vuara-nimet on levitty luajemmalti.

Näijen šejašša on kuiteski šuuri joukko kylie, mit ollah ijältäh melko nuorie. 1800–1900-lukujen vaihtehešša oli tapahtun ilmašton lämpenömini ta tuli mahollisekši ruveta ruatamah muata vuaroilla. Šilloin oli šyntyn -vuara- ta -šelkä -kylie, kumpaset rikeneh šuatih nimeh enšimmäisen eläjän mukah: Koššinvuara (Latvajärvi – Koštamuš), Brällinvuara (Uškela – Belomorsk), Ontrosenvuara (Tiikši – Mujejärvi), Ahpoiselgy (Kaskesniemi – Priäžä), Joroinselgy (Lumbil – Priäžä), Fadinmägi (Jessoila – Priäšä), Čučunmägi (Vitele – Aunuš), Huohpoinmägi (Tihveri – Aunuš). Kaikkien näijen kylännimien pohjana on ristikanšan nimi tahi lisänimi.

Karjalan vanhimpih kylih (luonnonpaikan mukah nimettyjen kylien lisäkši) kuulutah kylät, kumpasien nimet on šynnytty johtamalla, -la- /-lä-suffiksin avulla (7). Tämä nimimalli esiintyy karjalaisien kaikilla šuvialovehilla, eryähissä kohti še on oikein produktiivini. Karjalan šuvipuolella Aunukšen-, Vitelen- ta Tuulokšenjoven rannoilla on monie kymmenie -l- /-lu-loppusie kylännimijä: Jyrgil, Sudal, Riipuškal, Taččal, Tahtahal, Immal, Valoilu, Kapšoilu, Nurmoilu. Keški-Karjalan Jängärven pokostakyläh kuuluttih Buččila, Kellola ta Kurgila. Vienan Karjalan Vuokkiniemen -la- /-lä-loppusie kylännimijä ollah Iutala, Remšul’a, Kyyrölä, Kaskol’a, kumpasista kolme viimeistä ollah kylänošie.

7) Varšinaiskarjalan murtehien alovehella tämän suffiksin varianttija ollah -la, -lä ta -l’a, livvinkarjalan alovehilla esiinnytäh -l ta -lu. Vertua, varšinaiskar. miehol’a – livv. miehoilu; paikannimissöššä varšinaiskar. Karjala, Jyrkilä, Repol’a – livv. Karjal, Jyrgil, Reboilu. 

Karjalan -la-kylännimien pohjana ollah henkilönnimet elikkä ihmisen ristimänimet, šukunimet tahi lisänimet. Näijen henkilönnimien šejašša on kuin vanhoja omaperäsie ei-kristillisie nimijä, šamoin ni kristillisperäsie tahi pravoslavnoita ristimänimijä, mit on puoleštah mukauvuttu karjalan kieleh. Iellä mainituista, esimerkiksi, Tahtahal tulou lisänimeštä Tahas (vertua, piä on tahtahašta ‘tyhmäštä’); Kurgilanimen takana on lisänimi Kurgi (vertua, kar. šukunimi Kurgijev; linnunnimi kurgi ‘kurki’) ta Remšul’a pohjautuu omaperäseh šukunimeh Remšu (vertua, vienalaini šukunimi Remšu(jev) on mainittu vuokkiniemiläisenä vuuvven 1678 asiekirjašša). Kristillisperäisih kuulutah, esimerkiksi, Jyrgil < kar. ristimänimi Jyrgi – ven. Jegor; Kapšoilu < kar. ristimänimi Kapšoi – ven. Kapiton, Iutala < kar. ristimänimi Iuta – ven. Iuda, Kyyrölä < kar. ristimänimi Kyyrö – ven. Kirill.

Vienan Karjalašša -la-nimityyppi oli produktiivini vielä 1900-luvun alušša, šen avulla šynty lukusie talonnimijä. Livvinkarjalaini talonnimistö ošuttau šitä, jotta -kodi- ta -taloi-tyyppi on korvannun -la-talonnimityypin. Karjalan pohjoiskylissä on käytöššä rinnakkah, esimerkiksi, Mikittälä ~ Mikitäntalo, šilloin kuin šuvikylissä nykyjäh talonnimet ollah tyyppie Mikitänkodi ~ Mikitäntaloi. Tverin Karjalan nimissöššä on šäilyn hyvin vähän -la-nimijä, vaikka kešänä 2019 šai vielä talteh Maksatihan Kl’učevoin kyläššä muutoman -la-johtimen avulla muovoššetun talonnimen: Olekseilanpertti, Grušalantalo, Johkolantalo, Pedrin Vas’kalanpertti. Luatokan šeutuloilta (8) – karjalaisen heimon šyntyalovehelta – -la-nimimalli on levinnyn karjalaisen muuttoliikkehen myötä kaikkiella, kunne on šyntyn vakituista karjalaista eläntäšijua.

8) Luatokan Karjalan vanhoja -la-kylännimijä Sortavalan ympäri: Helylä, Karmala, Puikkola, Hympölä, Kymölä, Tuhkala. 

Henkilönnimikantasen kylännimissön rakentehešta

Šuuri oša karjalaisista kylännimilöistä pohjautuu henkilönnimilöih. Rakenteheltah henkilönnimikantaset kylännimet voipi juata kolmeh ryhmäh:

• Yhistämättömät yksiošaset kylännimet, kumpasien pohjana on vain henkilönnimi: Omelie (Repol’a – Mujejärvi), Omel’l’u (Kotkatjärvi – Aunuš), Ipatti (Nuottivuara – Belomorsk; Pidži – Aunuš), Ananie (Vuokkiniemi – Koštamuš), Ananei (Heččul – Priäžä), Maksima (Ponkalakši – Koštamuš), Turha (Mäntyšelkä – Karhumäki), Kormila (Tollonjoki – Koštamuš), Präkky (Priäžä).

• Yhistämättömät kylännimet, kumpasissa johin liittyy henkilönnimeh. D’essoilu (Priäžä), Ihaččal (Aunuš), Reboilu (Aunuš), Repol’a (Mujejärvi) – -la / -lä-suffiksi; Iivanisto, Miihkalisto, Kylistö < Kyyrölistö, Gaulisto < Gaurilisto, Kormilisto (Vitele – Aunuš) – -(l)isto-suffiksi.

• Yhyškylännimet: Teppananniemi (Vuonnini – Kalevala), Kiiskoinniemi (Nuožjärvi – Priäžä), Art’einmägi (Tihveri – Aunuš), Hodozenvuara (Lehto – Belomorsk), Tollonjoki (Vuokkiniemi – Koštamuš).

Karjalaiset kylännimet on henkilönnimissön tutkimukšen hyvä lähteh. Niissä ollah tallešša vanhat omaperäset henkilönnimet (Ihačču, Turha, Reboi) šekä kristillisperäsien ristimänimien karjalankieliset variantit (Kormila, Teppana, Miihkali), kumpaset ajan kuluos’s’a aletah unohtuo ta lähetäh pois käytöštä. Rahvahalta kerätyn nimissön kautti piäšöy tutkimah henkilönnimien murtehellisieki käyttöeroja: Omelie ~ Omel’l’u, Ananie ~ Ananei.

On ilo nähä, jotta karjalaisien kylien kielimaiselmašša alkau näkyö karjalankielisie kylännimijä. Nimikylttijä on ašetettu kuin valtijon rahotukšen avulla, niin ni iče kylärahvahan alottehešta ta voimin. Näin karjalaiset nimet pisytäh muississa ta šiirrytäh tulijan šukupolven käyttöh.

Lyhennykšet
kar. – karjalakši, karjalaini
livv. – livvinkarjala
varšinaiskar. – varšinaiskarjala
ven. – venäjäkši, venäläini

Teksti: Ol’ga Karlova, Oma Mua 31.1.2024