Karjalaisien runojen vuuvven avajaiset pietäh 25. tuiskukuuta 2021 Karjalan tašavallan kanšallisešša kirjaštošša.
Viime netälillä Karjalaisien runojen vuuvven valmissukšešta ta pitämiseštä vaštuaja työryhmä piti online-issunnon. Šiinä kačeltih vuuvven tärkeimpien tilaisukšien šuunnitelmua šekä hyväkšyttih Runojen vuuvven tunnuš.
Runojen vuuvven avajaisissa tilaisuon vierahat šuahah tietyä karjalaisista runoista, runojen lajiloista, runonlaulajista ta keryäjistä, tilaisukšien viralliseh šuunnitelmah kuulujista tärkeimmistä tapahtumista šekä šuahah nähä Karjalaiset runonlaulajat-kalenterin esityš.
Tilaisuoh voit liittyö niise online.
Runojen vuuvven tunnuš
Tunnukšen luatijana on taiteilija Aleksei Maksimov. Šen pohjana on stilisoitut “runonlaulajien kiät”, yleisešti tunnettu runoperintehen simvoli.
Runonlaulamisen šemmosešta tavašta Elias Lönnrotilla kerto Arhippa Perttunen: “Ušein, pityän toini toista käsistä, hyö [Arhipan tuatto ta hänen apulaini] laulettih ropivon viereššä yökaupalla…”. Runoissa-prologiloissa esittäjä kuččuu “panomah kiän käteh, tartuttamah kiini šormija” ta alkamah laulua.
Onnakko ei kaikki tunnettu šemmoista esittämistapua. Into Konrad Inhan vuotena 1896 ottamašša valokuvašša uhtuolaiset runonlaulajat otettih toisieh käsistä vain valokuvuajan pyynnön mukah. Šanaliitto “pityän toini toista käsistä” voit tarkottua šitä, jotta hyö piettih toini toista yheštä kiäštä, ei molommista.
Joka tapahukšešša kiini tartutettujen käsien simvoli ei voi liittyä ainuoštah runojen esittämisen tapah, vain runojen erottamattomah olomaššaoloh karjalaisen talonpojan elämän vuosikierron rajoissa.
Teksti: Marija Kirillova, Oma Mua 3.2.2021
