KUVA: Heimopäivän Karjalamme-seminaarin luennoijia valmiina vastaamaan yleisön kysymyksiin. Vasemmalta Kati Kallio, Olga Karlova ja Tuomo Kondie.
”Kun puhutaan karjalan kielen tulevaisuudesta, puhe ei ole muista, vain itsestäsi”, totesi osuvasti kieliaktivisti, toimittaja Natalja Antonova lauantaina 23.4.2022 Helsingissä järjestetyn Heimopäivän luennossaan.
Karjalamme-aiheisen seminaarin luentoja ja puheenvuoroja kuultiin sekä karjalaksi että suomeksi. Heimopäivän tunnelmaa leimasi huoli Ukrainan sodan vaikutuksista, samalla korostui myös rajan yli tehtävän yhteistyön tärkeys.
Kielityö ei kaipaa rajoja
Etäyhteyden välityksellä Petroskoista tallennettu Natalja Antonovan karjalankielinen luento ”Kačon tädä muailmua juumoras läbi” käynnisti Karjalan Sivistysseuran Heimopäivän Karjalamme-seminaariosuuden.
Kieliaktivisti, toimittaja Antonova asuu Vieljärvellä ja Petroskoissa ja työskentelee Karjalan kielen kodi -yhdistyksessä karjalan kielen asiantuntijan tehtävässä. Karjalan kielen kodi tunnetaan vuonna 2017 käynnistyneestä kielipesätoiminnastaan, ja sen karjalankielisessä päivähoidossa on mukana 11 lasta.
Antonova tekee yhteistyötä myös Karjalan Sivistysseuran kanssa. Tästä tuorein esimerkki on venäjäksi, karjalaksi ja suomeksi julkaistu opas ABC – Lapsen kanssa karjalaksi – opas karjalan kielen elvyttämiseen (KSS 2022), joka julkistettiin Heimopäivän yhteydessä. Opas on suunnattu kaikille karjalan kielestä kiinnostuneille vanhemmille, perheille, opettajille, vähemmistökielisille yhteisöille ja kieliaktivisteille, jotka haluavat tarttua karjalan kieleen lapsien kanssa.
Natalja Antonova korosti puheenvuorossaan SUGRI-yhteistyön merkitystä.
Koska karjalan kieli ei valtaosassa perheitä ole enää nykyään kotikieli, Antonova painottaa kielen siirtämistä ihmisiltä toisille tiettyjen rakenteiden ja käytäntöjen kautta. Näitä voivat olla
• kielipesät, jotka toimivat rajan molemmin puolin ja joilla on yhteinen verkosto, jota kehitetään
• karjalankielinen opetus kouluissa
• Iäkkäiden natiivipuhujien roolin esille tuominen: kielimestari-oppilas-käytännöt, ikäihmisten kielitaitojen hyödyntäminen muistaen myös vanhusten hoitopaikat ja päivätoimintakeskukset.
Antonova korostaa, että Suomen ja Venäjän rajan yli tarvitaan yhteistyötä. Karjalan kieli voisi olla yhteinen kieli rajan molemmilla puolin eläville karjalaisille.
Natalja Antonovan luento löytyy KSS:n YouTube-tallenteelta kohdasta 03:10.
Tuomo Kondie kertoi, miten löysi karjalaisen identiteettinsä ja karjalan kielen vasta aikuisuuden kynnyksellä.
Shokki ja kriisi avasivat aktivismin
Väitöskirjatutkija, sosiolingvisti ja kieliaktivisti Tuomo Kondie piti Antonovan esitykseen kommenttipuheenvuoron. Hän valmistelee väitöskirjaa karjalan kielen elvyttämisestä nuorten näkökulmasta.
Kondie havahtui omaan karjalaisuuteensa vasta 16-vuotiaana. Oli shokki tajuta, että oman ukin äidinkieli oli toinen kuin hän oli kuvitellut. Seurasi identiteettikriisi ja järkytys, joka pakotti myös toimimaan.
– Näin valtava osa historiaa on jäänyt pimentoon, ja se on ollut myös omaa historiaa. Tietoa ei ollut helppo löytää, mutta itseopiskelun kautta Kondie päätyi lopulta Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan karjalan kieltä.
– Yhä edelleen joudumme kamppailemaan kielemme, kulttuurimme ja historiamme kanssa. Lukuisat sodat ovat tuoneet kärsimystä, rajat ovat tuoneet omat ongelmansa – kuten taas kerran, Kondie tiivisti karjalaisten asemaa valtakulttuurien puristuksessa.
Vaikka Suomessa vallitsee yhä suuri tietämättömyys karjalan kielen suhteen, Kondie uskoo, että tilanteen muuttuminen on mahdollista.
– Niin pitkään, kun on meitä karjalaisia, jotka osaamme ja haluamme elvyttää, ei karjalan kieltä voi tappaa. Suru kielen kohtalosta motivoi toimimaan. Muisto siitä, miten itse kärsin, ajaa hoitamaan asiaa, ettei kenenkään muun tarvitsisi samalla tavalla kärsiä.
Kielenelvytystyö ei ole mutkatonta, mutta sekä siinä että karjalaisyhteisöissä saavutetut ilon hetket ovat olleet ratkaisevia voiman lähteitä. Erityistä iloa Tuomo Kondie on kokenut lukiessaan Natalia Antonovan tuoretta ABC-opasta.
Tuomo Kondien kirjoittama arvio ABC-oppaasta on julkaistu KSS:n Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla
ja se julkaistaan myös heinäkuussa ilmestyvässä Karjalan Heimossa 5–6/2022.
Tuomo Kondien puheenvuoro löytyy KSS:n YouTube-tallenteelta kohdasta 42:56.
Heimopäivässä Eriikka Sailo haastatteli isäänsä Pertti Sailoa tämän lapsuusaikaisista muistoista. Nina ja Alpo Sailon arjesta Vuokkiniemellä kertovat Nina Sailon päivyrimerkinnät vuodelta 1943.
Sailojen perhe Vuokkiniemellä jatkosodan aikana
Pertti Sailo oli 3-vuotias, kun hänen vanhempansa, kuvanveistäjät Nina ja Alpo Sailo asettuivat Vuokkiniemelle keskelle jatkosotaa vuonna 1943. He kokivat tärkeäksi tehtäväkseen tallentaa vienalaisia runonlaulajia teoksiinsa, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kuulostaa pelottavalta ja uhkarohkealta viedä pieniä lapsia sotatoimialueelle, mutta Sailot selviytyivät hankkeestaan hyvin. Pertti Sailolla on jonkin verran omia muistoja tuolta ajalta, ja tyttärensä Eriikka Sailon kanssa hän on tutkinut äitinsä Nina Sailon Vuokkiniemen-aikaista päivyriä. Siihen kirjatut arkiset merkinnät kertovat äidistä, joka huolehti kuvanveistäjän työnsä rinnalla perheen asioista uutterasti, monella tasolla.
– Nina-äiti hoiti asioita tarmokkaasti ja hallitsi tilanteet. Isä oli jo iäkäs, ja varmaan nuoruudessaan Pietarissa äiti oli nähnyt ja kokenut kaikenlaista, Pertti Sailo pohti äitinsä neuvokkuutta.
Sailojen perheessä on puhuttu Kalevalatalo-ajatuksesta hyvin paljon, niin kauan kuin Pertti ja Eriikka Sailo voivat muistaa.
Lisää Kalevalatalo-hankkeesta ja Sailojen perheen muistoista voi lukea kesäkuun alussa ilmestyvästä Karjalan Heimosta 3–4/2022.
Eriikka ja Pertti Sailon esitys löytyy KSS:n YouTube-tallenteelta kohdasta 58:10.
Kati Kallio käsitteli esityksessään karjalaisten identiteettien moninaisuutta sekä niiden suhdetta suomalaisuuteen.
Karjalaiset identiteetit ja suomalaisuus
Akatemiatutkija Kati Kallio käsitteli omassa esityksessään käsityksiä karjalaisuudesta suomalaisena muinaisuutena, osana suomalaisuutta. Hän totesi, että perinteentutkimuksen nykynäkökulmasta tämä aihealue on ongelmallisin.
Suomalaisella ja karjalaisella kansanperinteellä on yhteiset juuret, jotka ulottuvat paikallisyhteisöistä muinaisuuteen. Nuo juuret eivät kuitenkaan ole suomalaisia, vaikka ne kertovat myös suomalaisuudesta. Jos tutkija lähtee tavoittelemaan vaikkapa 1500 vuotta sitten vallinnutta muinaisuutta, ei voida puhua erikseen suomalaisuudesta tai karjalaisuudesta.
Selittävänä tekijänä karjalaisuuden suoraviivaisesta liittämisestä suomalaisuuden historiaksi voi nähdä 1800-luvun kansallisuusaatteen, jossa valtion rakennusaineina olivat kansa, sen kieli ja kansankielinen kulttuuri. 1800-luvun Suomessa suomen kieli yhdistettiin aikakauden ajatuksiin kansanrunoudesta, ja karjalan kieli nähtiin vain suomen murteena.
Toisaalta suomen- ja karjalankielisten paikallisyhteisöjen piirteet eivät ole selvärajaisia. Nykyhetkessä ei voidakaan puhua yhdestä karjalaisuudesta, vaan monenlaisista karjalaisista identiteeteistä.
Lisää karjalaisuuden ja suomalaisuuden välisestä suhteesta sekä kulttuurisesta omimisesta voit lukea Kati Kallion artikkelista Kipukohtia karjalaisuuden ja suomalaisuuden välillä kesäkuun alussa julkaistavasta Karjalan Heimosta.
Kati Kallion esitys löytyy KSS:n YouTube-kanavalta Karjalamme-seminaarin tallenteiden 2. osan alusta.
Arto Rinteen musisointi lämmitti Heimopäivän tunnelmaa.
Kaunis Karjala
Kati Kallion puheenvuoron jälkeen Petroskoissa aiemmin asunut muusikko Arto Rinne esitti Heimopäivässä kappaleensa Kaunis Karjala.
Arton musisointi sykähdytti osallistujia myös illalla, perinteisessä tee- ja tarinaillassa, jossa kuultiin muun muassa Rinteen Sattuma-yhtyeestä tunnettuja kappaleita.
Arto Rinteen esittely ja esiintyminen Heimopäivässä KSS:n YouTube-tallenteelta kohdasta 1:29:35.
Olga Karlovan kielielämäkerta huipentui ajankohtaisesti koskettaviin sanoihin: ”Voittakkah hyvyš ta tulkah rauha!”
”Missä kieli, siellä mieli”
Olga Karlova kertoi vienankarjalaksi omaa kielielämäkertaansa Vuokkiniemen rannoilta Petroskoin yliopiston suomen ja karjalan kielen opintojen kautta Joensuun yliopistoon, karjalan kielen elvyttäjäksi.
Esityksensä alussa Karlova kuvaili vuokkiniemeläistä kasvuympäristöään. Kaikki tunsivat toisensa, kotona puhuttiin karjalaa. Umpikarjalaisessa kotikylässä oli Arhippa Perttusen katu, kun muilta paikkakunnilta löytyi aina Leninin katu.
– Ei šuuri muailma piäššyn kaikkih piätökših vaikuttamah, Karlova totesi. Koulukielenä oli kuitenkin venäjä.
Vuonna 1994 Karlova pääsi Petroskoin yliopistoon opiskelemaan karjalan kieltä. Tuolloin elettiin karjalan kielen nousuaikaa: karjalan kielen opetus oli alkanut Karjalan tasavallan kouluissa, Petroskoin yliopistoon oli avattu karjalan ja vepsän kielen laitos.
Tutkijanuransa Karlova käynnisti karjalankielisen nimistön tutkijana. Kenttämatkoja tehtiin paljon. Vuosina 2005–2014 Karlova oli myös karjalankielisen nuorisonukketeatteri Čičiliuškun näyttelijänä, ja se oli tärkeää toimintaa.
Vienankarjalan kielikursseja on järjestetty rajan molemmin puolin jo kolmen vuosikymmenen ajan, vuodesta 1991. Karlova on ollut kursseilla mukana 2000-luvun alusta lähtien, ja ne ovat toimineet vuoteen 2019, pandemiaan saakka.
– On voitu opiskella kieltä, tutustua kahdessa maassa elävien karjalaisten historiaan, vienalaisiin tarinoihin, iloita ja surra yhdessä, jakaa kokemuksia. Kaikkia on yhdistänyt oma kieli ja kulttuuri, tahto pysyä karjalaisien joukossa. Kielikurssit ovat olleet kysyttyjä, suuri osa osallistujista on ollut mukana alusta asti, Karlova summaa.
Kuusi vuotta sitten, äidiksi tultuaan, Karlova teki päätöksen, että karjalasta tuli myös kotikieli. Sukupolvien välinen kielensiirto oli katkeamassa, mutta Karlova elvytti sen, lapsen isän eli miehensä tukemana. Nyt lapsi pistää äidin kääntämään kirjoja karjalaksi ja on käännösten ensimmäinen kuuntelija ja testaaja.
– Kieli kulkee ihmisen kera; siellä kieltä tarvitaan, missä puhutaan. Kieli yhdistää ihmisiä rajoista huolimatta. Missä kieli, siellä mieli, sanoi Karlova ja päätti esityksensä tärkeisiin sanoihin:
– Tarvitsemme lujuutta ja järkeä, jotta voimme pysyä tolkussa ja yhdessä kaikista rajoista ja raskaista ajoista huolimatta. Voittakkah hyvyš ta tulkah rauha!
Olga Karlovan esitys löytyy KSS:n YouTube-kanavalta Karjalamme-seminaarin tallenteiden 2. osan kohdasta 27:00.
Karjalan Sivistysseuran hallitus kutsui kunniajäsenekseen karjalan kielen tutkijan, Mainzin yliopiston Pohjois-Euroopan ja Baltian kielten professorin Anneli Sarhimaan. Hän on tehnyt merkittävää työtä karjalan kielen nykytilan sekä Suomen karjalankielisten aseman ja tulevaisuudennäkymien hyväksi.
Nyt on tehtävä kaikki, mitä osaamme
– Olgan kielielämäkerta on yleismaailmallinen. On olennaista nähdä realistisesti kielensä tilanne ja ottaa siitä vastuu henkilökohtaisessa elämässään. Se ei ole määräaikainen projekti, pohti professori Anneli Sarhimaa Mainzin yliopistosta kommenttipuheenvuorossaan Karlovan esitykseen.
Sarhimaa kiinnitti puheenvuorossaan huomiota erityisesti kielellisiin ihmisoikeuksiin.
– Vahva identiteetti karjalan kielen puhujana vaatisi kaikkien muiden kielellisten ihmisoikeuksien toteutumista: karjalan oppimista kotikielenä, kielitaidon syventämistä koulussa, karjalankielisten nähdyksi ja kuulluksi tulemista julkisissa yhteyksissä ja karjalan kielen näkemistä yhteiskunnassa positiivisesti, parhaassa tapauksessa myös taloudellisena voimavarana, Sarhimaa kiteytti. Hän myös muistutti, ettei karjalaa voi oppia Suomessa vielä missään, mutta kouluopetusta valmistellaan.
Erityisen raskaan haasteen karjalan kielen tulevaisuudelle luo nyt sodan varjo.
– Sodan alkamisesta asti olen pelännyt, että maailmankatsomukselliset erot voivat jakaa karjalankieliset rajan eri puolilla ja voivat vakavasti vaikuttaa karjalan kielen tulevaisuuteen. Erityisesti nyt on tärkeätä poimia kaikkien kieliaktivistien tämänpäiväisistä puheenvuoroista se olennaisin: Jokaisen meistä on edelleen tehtävä päivästä päivään karjalan kielen hyväksi kaikki se, mitä itse kukin osaamme.
Anneli Sarhimaan puheenvuoro löytyy KSS:n YouTube-kanavalta Karjalamme-seminaarin tallenteiden 2. osan kohdasta 55:30
Seuran hallituksen puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna kutsui professori Anneli Sarhimaan Karjalan Sivistysseuran kunniajäseneksi. Linna toi puheenvuorossaan esille Sarhimaan pitkäjänteisen ja monipuolisen työskentelyn karjalan kielen hyväksi.
Eeva-Kaisa Linnan puheenvuoro löytyy KSS:n YouTube-kanavalta tallenteen kohdasta 1:24:00.
Kaikki Heimopäivän luennot ovat katsottavissa Karjalan Sivistysseuran YouTube-kanavalta.
Yleisökysymyksiä ja vastauksia niihin löytyy Karjalamme-seminaarin tallenteiden 2. osan kohdasta 1:05:40
________________
Heimopäivästä ja Karjalamme-seminaarista voi lukea myös Karjalan Heimosta 3–4/2022, jonka postitukset alkavat kesäkuun alussa, viikolla 22.
________________
Teksti ja kuvat: Katri Kovasiipi
Karjalan Heimon ja Sivistysseuran linkkejä
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta:
Karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/karjalan-heimo-lehti
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa: Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet
Vanhempia vuosikertoja ja lehden artikkeleita voi lukea Sivistysseuran Sampo-tietokannassa:
Karjalansivistysseura.fi/sampo/fi
