Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.
#karjalankielielay
#karjalankielennedäli
Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan jatkokurššin opaštujat on kerätty väkitukun karjalan kielen kaunehuisie ta kiännetty tahi šelitetty ne šuomekši. Nämä karjalaiset virkkehet voipi kepieh tapah ottua oma ičen käyttöh, šentäh nehän hyvin paššatah jokapäiväseh pakinah.
Alkuperäisen kuvan lähde: Pixabay.
6. Märkä ku n’orppa – Kuin uitettu koira.
Näin sanotaan läpimärästä.
Alkuperäisen kuvan lähde: Pixabay.
7. Annatko n’okkua? – Vaihdetaanko neniä?
Kyšyttih miunki pereheššä lapšelta ta šiitä hierottih n’okkie vaššakkah. Še on šemmoista mukavua hellittelyö.
Č siinä čomasti šahizi
Meira Pappi
Konza mie olin lapsi, miun buabo da diedo elettih Valdimolla. Mie olin tuagieh hiän luona. Miula oli tabana viettiä aigua diedon kera, konza hiän ruado pihalla da liävässä. Miun diedo suvaičči starinoija. Hänellä oli tabana ozuttua ezinehie da kyzyö: ”Mibä tämä on karjalaksi?” Nämä kyzymykset ei oldu miula lapsena mieleh, sentäh kuin en malttan vassata.
Kuvan lähde: Pixabay.
Syöndästolan tagana istuossa diedo aivin ozutti: vilkka, kartohka, koufi, čuaju. Aivin samat sanazet. Nämä sanat oldih miula mielehizet, sentäh kuin mie ne muissin. Čuaju-sanua ylen suvaičin, kuin č siinä čomasti šahizi.
Miun armahin karjalane sana on čuaju. Čuaju aivin miuda muissuttau diedosta.
Kirjutettu Päivännouzu-Suomen yliopisson suvikarjalan jatkokurssalla
Skokuna
Kerttu Nurmela
Skokuna – mimmoni mainivo, erinomahini karjalaini šana! Še šujuu šuušša kepiešti ta helpošti. Šammakko – tottaš še niise on hyvä šana moisella hyppijällä. Mie kuitenki tykkyän enämpi šanua “skokuna” kuin šanua “šammakko”, vaikka mie olen tietyšti oppin enšiksi šuomelaisen šanan “sammakko”.
Kuvan lähde: Pixabay.
Enšimmäisen kerran mie kuulin šanan “skokuna” vienalaiselta muamoltani. Mie olin vielä tyttöni, toinah jo opaššuin koulušša. Äkienä kešäpiänä šeisoma muamon kera pihalla talon ieššä. Šiinä šamašša myö tokatima, jotta šammakko hypikšentelöy taluo kohti. No, mie rupein kyšymäh muamolta: “Männöykö tuo šammakko pirttih šuaten?” Muamuo nakratti. “Ei skokuna pirttih mäne. Še tahtou ryömie portahien alla. Šielä on viilietä ta koštieta. Skokunat ei voija olla polttajašša päivänpaissošša.” Niin toven tapahtu – skokuna ryömi portahien alla peittoh ta jäi šinne. “Skokunua ei sua hätyyttyä eikä tappua. Annamma olla suojašša”, šano muamo ta yheššä noušima portahat pirttih.
Skokuna šai hyvän peiton ta mie veššelän šanan. No, enhän mie kokonah hylkyä “šammakko”-šanua. Hyvinhän še ruatau omašša viraššah. A kuitenki punukoillani mie annan lahjakši miun mieleštä ylen mukavan karjalaisen šanan “skokuna”.
Pajokiännös: Ti-Ti Nalle (päiväine, tiähtet, kuudam)
Taivalkosken rahvahanopiston opastujat (Aino Määttä, Hanna Jaakkola, Laura Kantola, Pirkko da Esa Konttinen sego Aini Vääräniemi)
Kuvan lähde: Elena Junttila
Päiväine päiväine lämmittäy
Korvua da neniä se bodrendau
N’abei n’abei päiväine
Pyörei kuldaine luhtaine
Tiähtözet tiähtözet čäijetäh
Tuikehtu tuikehtu muailmah
Tiähtözet tiähtözet čäijetäh
Tuikehtu muailmah
Kuudam gu kuudam gu pyöröihyt
Ainos on moine luaskavu
Pyöriy da pyöriy paikoilleh
Diivuičeh muailmua.
