Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.
#karjalankielielay
#karjalankielennedäli
Karjalan armahat sanazet: A voi voi voi
Eeva Manni
Miun buabo sano tuagieh: ”A voi voi voi.” Hiän eli meijän perehen kera, konza mie olin pikkarane, da kaččo miuda, konza vanhemmat oldih ruavossa. Tuoh aigah ruadoaijat oldih pitemmät kuin nygöin, da sentäh mie olin buabon kera enämbi kuin omien vanhembien kera.
“A voi voi voi” on ylen hyvä da vesselä sanonda, konza mitahto dielo ei mäne ihan putilleh. Se pädöy moneh tilandeheh, kun se ei ole liiga paha libo jygie, ei tovelline kirosana. Tavallizesti siinä onnakko on kaksi voi-sanua, vain mie duumaičen, jotta buabolla niidä oli kolme. Ihan päten mie en yhelläh nyt muissa.
Konza mie hos öntässyin pihalla, langein da satatin polven, baba sano: “A voi voi voi! Anna mie kačon da puhallan.” Hiän puhaldi. Ka, tuas oli polvi terveh.
“A voi voi voi” ei onnakko olis miula moine armas da tärgie sanonda, kun olizin kuullun sen mistätahto muijalda kuin buabolda. Se liittyy miula buaboh da on oza buabon muistuo.
Opastujat on opastajan armas sana da juuri monikos
Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
Olen karjalan kielen opastai. Olizingo opastai ilmai opastujii? Enbo olis! Suvaičen omii opastujii da opin ellendiä heidy kaikkii, opin suaja jogahizeh avaimen: vai ellendettyy opastujien huolii, tahtoloi da pyrgimyksii, voit luadiekseh heijänke sego ruadua yhtehisty ruaduo.
Karjalan kielen opastandu da kehitändy astutah rinnakkai da käzikkäi. Voibigo hos mittuine hyvä kielispecialistu elvyttiä da kehittiä kieldy yksin libo vaigu omien ruadodovarišoinke? Minä vastuan: ei. Ga konzu virität omat opastujat karjalan kieleh, ozutat sen čomuon da pättävyön nygözeh elokseh, sit vaste näit pozitiivizen tuloksen da ellendät, gu et rua sudre. A kui äijän opastujat jo ollah ruattu karjalan kielen hyväkse!
Kuva: Milla Tynnyrinen, endine opastui, abuniekku da nygöine opastai.
Erähät duumaijah, gu opastajat opastetah opastujii, da opastujat opastutah, ga opastujat sežo opastetah meidy opastajii. Hyö opastetah meidy nägemäh dielot opastujan nägökohtas, mi avvuttau vuoropaginan roindas, da sanotahhäi: ”pagin paginua jatkau”.
Lykkyy teile opastundah da ruadoh karjalan kielen hyväkse, opastujat!
Hyviä karjalan kielen nedälii da čomua karjalan kielen pruazniekkua kaikile!
Suvikarjalan opastujien ajatuksie karjalan sanoista
Löttö
Löttö on miula armas sana, sentäh kuin se on enzimäne karjalan kielen sana, kumbazen mie olen kuullun. Iändehellizesti se on ylen karjalane sana. Miun mielestä löttö on vesselä da čoma sana: se kuuluu on libie da läpäkkä elävä, kumbane hyppiy lätäkössä ielleh järelleh.
Kuvan lähde: Pixabay.
Joučen
Miula mielehine sana on joučen. Joučen on ylen kaunis lindu da joučen-sana on pehmie da kebie.
Vienankarjalan peruškurššin opaštujien karjalan kielen netälin tervehyiset Päivännoušu-Šuomen yliopissošta
Šanaloutah on työnnetty äijä armašta ta vesselyä karjalan šanua ta virkehtä:
a voi voi – päivittelyä, voivottelua ilmaiseva interjektio
annamma n’okkua – hieromme nenänpäitä
čuutuo kaunista, čupoista čuutuo – käytetään ilmaisemassa ihmettelyä
čätti, šättä – onkimato
hil’l’ani – 1. hidas 2. hiljainen
ilmataivahaini kruška – jättimäinen muki
kaimata – saattaa
kyly – sauna
mieleššäpiettävä – mielitietty, heila
passipo – kiitos
pukšujen kormano – housujen tasku
satu – puutarha
skokuna – sammakko
ševätä – halata
tikuttua – neuloa
ämmön šanat – mummon sanat
Kuva: Olga Karlova.
