Suomessa vietetään 27.11.–3.12.2023 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on armas ezineh.
#karjalankielielay
#karjalankielennedäli
Armaš, karjalaisuoh liittyjä esineh – löylykouššikka
Jeremielän Pikku-Iivanan Juššin Muarie, Mari Rajamaa
Olima heinäkuušša 2010 matalla pohjasešša Vienašša. Kävimä Piäjärveh, Puanajärven kanšallispuistoh, Kiestinkih, Kananaiseh, Šuvannon ta Šohjanankošen kylih.
Šohjanankošen kyläššä meitä vuotti mukava Kalaštajanpäivän pruasniekka kalarokkineh, jarmankkoneh, kisoneh ta pläššintöneh. A šielä myöntästolalla nävin kaunehen esinehen – puušta muasterin käsin veštämän löylykauhan, löylykouššikan tahi kapustako lienöy. Mie šitä ihual’omah, ka ken lienöy šen šiitä ottua nappai ta makšo! Mie älviskönä šeisattumah! Miun muamoni šen muailman kaunehimman löylykauhan ošti. Mie ihaštelin muamolla hänen oššoštah, ta koissa Šuomešša hiän miula šano, jotta šiulahan Muarieseni mie tämän löylykapussan oššin. Teijän uuvven dačan kylyh šitä uattelin.
Meijän dačan kylyššä mie luon löylyö tällä puisella muailman kaunehimmalla kouššikalla. Käsi paššuau ylen hyväsešti kiänšijah. Vähän vain kauhua kiännällän, ta veši šolahtau helpošti kiukuan kivilöillä. Kouššikkah mahtuu šopiva miärä vettä. Muasteri on kaikki hyväsešti smiettin.
Minun armas karjalaine ezineh – värtin
Aira Sumiloff
Karjalazeh syömiskul’tuurah kuulutah tiettäväine monenluaduzet piiruat.
Minul on buaban värtin, kudamal häi on ajelluh tuhanzii piiruan kuorii. Konzu kačon buaban värtiniä, näin hänen käit silmien ies da kui putilleh da terväh häi suau kuoren valmehekse. Joga suovattua häi piiruadu pastoi. Konzu lapset tuldih Rastavakse, Äijäksepäiviä libo muite lomal, hänel oli suuri ur’ku niilöin ker. Gu lastu oli kaikkiedah 13, pidi pastua vähästy enämbi, migu pienele joukole. Häi luadi šipainiekkua, keitinpiiruadu da sulčinua, ga enimmyölleh juuri šipainiekkua da keitinpiiruadu. Šipainiekkoih häi pani syväimekse manna- da riissupudruo. Minä suvaičin niilöi enimite mannapudrosyväimen ker. Suurih pruazniekkoih häi pastoi keitinpiiruadu, net oldihgi minun mieles parahat da iellehgi, gu vai vie kustahto suas syvvä! Kaiken päiviä häi seizoi riehtilän ies pastamas, ku kai hänen lapset da bunukat oldih samua mieldy, ei keitinpiiruadu parembua ole.
Konzu ajattelen buaban luajittuloi keitinpiirualoi da salbuan silmät, istun hänen ker hänen pikkarazes pertis. Juon koufeidu havvotun maijon ker vihandas Sointukupis da syön keitinpiiruadu ylen varovazeh muga, štobi iralline rissu ei pakkus piiruan syväimespäi. Läs kuulen, gu buabo sanou minulleni: “Ota, lapskuldu, kettuu koufeih!”
Yksi värtin viey buaballuo pikkarazeh karjalazeh pertih, kudai on täyzi mostu rakkahuttu, mittumua vai karjalazil buaboloil on.
Karjalaiset onnen linnut
Muarien Kat’in Helvi, Helvi Ala-Viitala
Onnen linnut lentäkkyä toivon šanomat šiivillä
ristikanšalla kaikilla, kovan onnen eläjillä
pahan ajan šuanehilla, ilmain ošua omua
tahtomatta, tietämättä.
Kertokkua ajan tulovan, konša lapšet kukaissellah
ruavahat eletäh tavoillah.
Šellani on aina ollun onnen linnun työ,
onnie jakamah valmissettu.
Tuaton perehen da koditalon kuva
Eeva Manni
Fotokuva, kumbazessa on miun tuaton perehtä heijän koditalon pihalla Suistaman Koiton kylässä, on miun armas karjalazuoh liittyjä ezineh. Mie en tiijä tarkkah, kedä kuvassa on. Se on kuvattu 1920-luvulla, da sentäh siinä ei voi olla miun tuattuo, kun hiän oli syndyn 1930. Mie arvelen, jotta siinä oldais hänen vanhemmat da perehen kaksi vanhinda lasta, lapsien sevotar susiedasta dai käskyläzie. Kun arvannen ristikanzat oigein, mie olen nähnyn heistä vain miun buabon. Perehen vanhin poiga kuoli talvivoinassa da ainavo tytär 6-vuodizena. Buabo oli miula lähine. Hiän eli meijän perehen kera da kaččo miuda, kun mie olin pikkarane da miun vanhemmat oldih ruavossa.
Kuvassa piäroulissa lopulla on talo, kumbazesta on jällellä enämbi vain kivijalga da pihalla olija kaivo. Mie olen käynyn talon pihah tuaton da sugulazien kera erähän kerran. Tuatto da hänen velli käydih sinne äijä kerdua. Hyö lähettih enzimäzen kerran järgieh, kun Raja-Karjalah sai männä.
Fotokuvat ollah miula ylen tärgiet. Ne sanellah endizestä eloksesta da kulttuurasta tulijoilla sugupolviloilla. Tämän kuvan kehyksetgi, toinah alguperäzet, ollah ylen čomat. Nygöin kuva on piädyn meijän seinällä.
Vienalaini kaklaristi
Kerttu Nurmela
Miula on hopieni vienalaini kaklaristi. Pohjois-Viena -šeura on valmissuttan niitä hopiešepällä. Mallina on ollun Vienašta tuotu vanha risti. Hopievit’t’an mie oššin šiih iče.
Kerran mie mänin yštävän kera jarmankkah, missä kaupittih monenmoista ilmanikuista tavarua. Miun yštävän sussieta oli niise myöjänä jarmankalla. Konša mie nävin tämän kuvašša olijan kaklarissin hänen stolaššah, niin tiesin paikalla, jotta miun on pakko šuaha tuo vanha vienalaini risti. Še on krassittu šinisellä kraskalla. Šanotah, jotta starovierat käytettih šinisellä krassittuja vaškioprasoja ta vaškiristijä. Meijän muamon heimolaiset on oltu starovieroja. Šentäh tämä kaklaristi tuntu tärkieltä šuaha.
Mie tykkyän enämpi tätä ristie kuin hopieista. Vanha kaklaristi muissuttau miula meijän tuonilmah männehistä heimolaisišta Karjalašša. Vielä mie kaikičči muissan toisen yhenmoisen rissin, min meijän Piäjärveššä elänyt yštävä oli löytän hänen potakkamuaštah Korpijärveššä.
Ser’gazet
Šan’a Uski, livvinkarjalan jatkokursan opastui
Mibo on minun armahaine ezineh, duumaičin tädä hätken, kuni keksin. Miul on äijy karjalastu ser’gastu, da yhtet ollah kaikkii armahembat. Ser’gazet ollah valmistettu bronzas.
Muamo andoi net minule lahjakse, konzu täytin kaheksatostu vuottu. Konzu muamo andoi ser’gazet minule, häi sanoi vai ”aiguhizel naizel pidäy olla aiguhizen naizen čomendukset.”
Ser’gazet mustoitetah minule karjalazis juuris, sendäh puaksuh pien niidy.
Sumččane da kniigat
Ravan Jelena
Suvikarjalaksi da vienankarjalaksi
[Tämä samane teksta on vienankarjalaksigi.]
Miula armas karjalazuoh liittyjä ezineh on miun sumččane, kumbazessa on karjalankielizie sanoi. Otan sen keralla luvennolla, laukkah, sinne kunne konzagi mänen. Miun mielestä on vesselä, kun miun karjalan kieldä malttamattomat tovarissat kyzelläh, midä sanat tarkotetah libo kun hyö opitellah lugie niidä iäneh. Se on moine ylen pieni dielo, ga sengi kautti leviey tiedozus karjalan kielestä da miän karjalankielizien karjalazien olemassaolosta. No mintäh muiten sumčča on armas? Sentäh kun se oli miula enzimäne karjalazuoh liittyjä ezineh, kumbazen kautti voin ozuttua omua karjalazutta. Sumčan sanat ollah livvinkarjalaksi, da siinä lugou: pagizen karjalakse. Se on miula tärgie virkeh. Se on karjalan kielellä tärgie virkeh. Kieli eläy da kehittyy, kun sidä paissah.
No sanelen lyhyöh vielä toizehgi armahah ezineheh näh, libo ezinehih: Karjalan kieleh da kulttuurah liittyjät kniigat. Negi ollah miula armahat, sentäh kun niijen kautti suan liziä tieduo. Ne autetah milma opastumah miula armahah kieleh da kulttuurah, miun suvun kieleh da kulttuurah.
Hyviä karjalan kielen pruazniekkua kaikilla!
Sumččani ta kirjat
Ravan Jelena
Vienankarjalakši
Miula armaš karjalaisuoh liittyjä esineh on miun sumččani, kumpasen kankahah on painettu eri šanua karjalakši. Otan šen keralla luvennolla, laukkah, šinne kunne konšaki mänen. Miun mieleštä on vesselyä, kun miun karjalan kieltä malttamattomat tovarissat kyšelläh, mitä šanat tarkotetah tahi kun hyö kuotellah lukie niitä iäneh. Še on moini ylen pikkaraini tielo, ka šenki kautti leviey tietosuš karjalan kieleštä ta miän karjalankielisien karjalaisien olomaššaološta. No mintäh muiten sumčča on armaš? Šentäh kun še oli miula enšimmäini karjalaisuoh liittyjä esineh, kumpasen kautti voin tuuvva esih omua karjalaisutta. Sumčan šanat ollah livvinkarjalakši, ta šiinä lukou niise: pagizen karjalakse. Še on miula tärkie virkeh. Še on karjalan kielellä tärkie virkeh. Kieli eläy ta kehittyy, kuni šitä paissah.
No šanelen lyhyöh vielä toisehki armahah esineheh nähen, tahi esinehih: Karjalan kieleh ta kulttuurih liittyjät kirjat. Ne ollah miula niise armahat, šentäh kun niijen kautti šuan lisyä tietuo. Ne autetah milma opaštumah miula armahah kieleh ta kulttuurih, miun šuvun kieleh ta kulttuurih.
Hyvyä karjalan kielen pruasniekkua kaikilla!
Maijonvardoiččija
Eila Shemeikka
