Artikkelit

Karjalan kielen nedäli: niekku, died’oi, moločča, nero, pohatteri

Kirjoittanut: Karjalan kieli elay
Julkaistu: 22.11.2022

Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.

#karjalankielielay
#karjalankielennedäli

Piirroshahmoja mustan kehyksen sisällä, jota ympyröi vaaleansininen paksumpi kehys

Nasu – Niekku: armas sanaine on kaži

Aira Sumiloff, karjalan kiännösseminuaran opastui

Äijyhäi karjalan kieles on armastu sanua, ga täh otan yhtelläh sanan kaži. Jogahizel, kel on olluh kodielättilöi, on niilöis kengi armahin. Minun eloksen kaži oli Nasu. Olen duumainnuh, mibo hänen nimi voibi olla karjalakse, da čökkäi piäh, gu häihäi on niekku. Olgah Niekku sit!

Häi oli gu pikkaraine lapsi, kai tahtoi minun ker ruadua. Huondeksil, ehtil da yölöil häi magai kainalos kezrävyniekannu. Kezäl, konzu olimmo duačal, häi joga huondestu terväh muutui hiiri- da mygryniekakse da tahtoi lähtie enne päivännouzuu pihale. Konzu iče astuin myöhembäh pihale, vuotti pordahil mondu lämmiä hiirdy da mygriä, net häi tahtoi andua minule murginakse. Putin sualoiniekkuhäi pidäy huoldu, što perehel on midä syvvä.

Häi äijäl suvaiči kävvä minun ker meččäh, konzu muarjuniekannu, konzu sieni- da gribaniekannu. Erähäl kerdua lähtin keriämäh must’oidu aijoi huondeksel. Häi tiettäväine lähti keral. Istuihes kannon piäel da rubei n’augumah, gu muas on kastettu da se on märgy da hänen käbälät kastutah. Konzu minul oli mustoidu läs rengilline, häi minul vähiä vajai vihastui, gu en lähte kodih, hyppäi minun hardieloile käbälii kuivuamah. Voibi sanou, što yhtes keräimmö vie litran libo kaksi. Minul oli ylen räkki, olihai jo enämbi + 20 gruadussii da vie lämmäine kaglus hardieloil. Tulimmo duačal järilleh da gu äijäl jäi meččäh must’oidu, lähtin uvvessah vai Niekku jäi kodih pertih. Vähäzen aijan piäs kuulen, gu Niekkaine suurel iänel kirguu pihal, kusbo olen da mintähbo ei häi piäze, vie kuulin gu ukko händy čakkuau, što ei pie lähtie (Ukko iče piästi händy kartanole, tiettäväine.). Terväh Niekku jo tuli meččäh minulluo da terväh rodih hänel räkki, nälgy da uni imi, gu kannon piäl n’augui eloksen kovuttu.

Sieni- da gribaniekannu häi oli sežo putillene kaži. Konzu häi vai huomai, što otan poimičun, häi jo sih hyppäi da sanoi: “Minä en jiä kodih, lähten meččäh sinun ker.” Sit häi juokseldi kolmeh juablukkupuuh ielleh-järilleh enne meččäh lähtendiä. Toiči häi tahtoi mečäs kahten čuasun jälles kodih, n’augui kannon piäl: “Läkkä kodih, gu sinulhäi on jo toine poimičču täyzi. Minul on nälgy da vihmugi tulou, en tahto, štobi minun hyvät sovat kastuttas.” Yhten kerran, konzu gulaičimmo mondu kilometrii, häi ei räken täh voinnuh enämbiä astuo, vai jäi puun juurel maguamah, sendäh händy pidi kandua järilleh mečäspäi, enhäi voinnuh händy ilveksen murginakse jättiä.

Häi oli kois paras aiguniekku. Minä olin piälinnas ruadies da en nikonzu olluh kois samah aigah, gu matkua oli 30 km. Niekan čuasut händy nostatettih, enne gu tulin kodih. Ukko kačoi, što joga päiviä oli tazah kymmene minuuttua, konzu kaži nouzi divanale da meni uksen edeh minuu vuottamah.

Nygöi Niekkaine on jo läs kaheksa vuottu olluh kažiloin tuonilmazis. Ylen armas oli Niekku minul, igävy händy on ainos viegi.

Died’oi

Kirjutettih: Erähän rahvahanopiston karjalan kielen opastujat / kaksi karjalan kielen opastujua

Oli nedäli Äijänpäivän iel erähäs karjalazes hierus. Kai kyläläizet oldih časounas sluužbua kuundelemas, sie oli sežo minun muaman died’oi kogo perehen ker.

Died’oil tuli paha olo, häi tunzi, što kai ei olluh hyvin. Hänel rodih voimattomus. Nygöi pidäy mennä kodih, häi duumaičči. Häi kyzyi papil suaha čökätä ristua. Vie häi pakičči prošken’n’ua kaikil hierun ristikanzoil, da lähti yksin kulgemah kodih.

Äijypäivy rodih, sih aigah died’oi kuoli. Kyläläzet sanotah: taivas on avvoi, häi piäzöy suorah Jumalan luo. Nenga on muamo kerdonuh.

Died’oi oli muamale ylen tärgei ristikanzu.

Kuva: Hiloin Natoi

Died’oi oli kalaniekku. Häi otti sežo bunukat keral kalale da andoi ainos parahat kalapalazet lapsile syvvä. Muamo oli mondu kerdua olluh čikon ker died’oinke kalal.

Muamale igiä nygöi on 99 vuottu , häi puaksuh mustelou died’oin ruadoloi. Died’oi oli luja meččymies, kondienkuadai, nerokas seppy da bunukoin dovariššu.

Sežo enne jälgimästy Äijiäpäiviä häi oli muaman tuatan ker luadinuh liedžun oman perehen lapsih näh. Muamon died’oi on ainos muamon mustelendois olluh.

Hos en ole nikonzu died’oidu nähnyh, häi on minul ylen tärgei da armas.

Moločča, nero ta pohatteri ollah miula armahat šanat

Kai Peksujeff

Kun mie tahon opaštuo lentämäh varjoliitimellä paremmin ta paremmin, miula on kolme šanua puitto muita tärkiemmät. Ne ollah ”moločča”, ”nero” ta ”pohatteri”.

Mie ihan ihualen šemmosie pilottiloita, ket maltetah hoš mimmosie temppuloita luatie kuni hyö lennetäh. Ka en mie tarkota, jotta hyö šuatetah šemmosie omaluatusie ta miun mieleštä oikein varattavieki temppuloita luatie. Mie tarkotan, jotta toini pilotti on nero, kun hiän tietäy mitä pitäy ruatua hoš ni tullou šemmoni erikoini lentotila liitimeh, kumpasie voit tulla turbulenttisešša kelissä tahi jouvut vaikkai spiralih lentyässäš.

 

Kuvan ja videon lähde: Kai Peksujeff.

Kaikki pilotit, ket piäššäh muah šuati turvallisešti, ollah moločat. Šiitä ollah ne pohatterit – väkövät mahtimiehet – kumpaset šuatetah lentyä monta šatua kilometrie noštehissa. Šuomekši voit šanuo enklantin šanalla ”hero”. Kaikin, ket ollah lennetty yli šata kilometrie, ollah miula šemmosie mahtimiehijä, kun iče en kuitenki vieläi ole šemmoista matkua malttan lentyä, a kolme tuntie olen kuitenkis onnistun lentämäh – še tuntu, jotta ihan kuin oisin ollun kokko koilla ilmoin.

Armahat sanat

Sade Kondelin, karjalan kiännösseminuaran opastui

“Valliče armas sana libo kaksi”
– no enhän mie nikonza malta reššie
ainavuo armahaksi, tuhmaksi toista
vain ollah miula kaikki sanat
kuuda kuldazemmat
vahvemmat valgieda

vokki, uhvatta, kettiä
akkiloija, saihone, muahut
iičäkki
ičengriba
ilmanranda
egläin, ehätändä, ei

Kuvan lähde: Pixabay.

vot sebä ongi vägevä sanane – ei
kumbane suau miärätä da murendua muailman rajat
ei – mie en ni valliče yhtä sanua
ei – mie en ni valliče yhtä armahutta
ei – mie en ni valliče yhtä kieldä

kuin ei tädä sadašuaraista elosta
nikuin voi sanella yhellä sanalla, ei ni kahella
– myö tarvičemma ne kaikki

Luajittu Päivännouzu-Suomen yliopisson karjalan kiännösseminuarassa


Lue nämäkin:

Veri-ryhmän al’pomi on valmis

Veri-ryhmän al’pomi on valmis

Ryhmä yhistäy perintehellisie karjalaisie runoja ta lauluja šekä šähköllistä musiikkie. Kuva: Veri-Ryhmän VK-Šivu Veri-musiikkiryhmän enšimmäini äijiäl-al’pomi näki päivänvalon ta šitä voit kuunnella verkošša kaikissa musiikkišovellukšissa. Veri-ryhmä esittäy...

Kun ruohtinet maissella kevätkalua, olet karjalaini!

Kun ruohtinet maissella kevätkalua, olet karjalaini!

Piäkuva: Karjalašša kevätkala ruokalajina oli tuttu vain Kalevalan ta ošittain Louhen (entisen Kiestinkin) piirin eläjillä. Kuva: L’udmila Tihonova Kalanpyynti on ammusista ajoista ollun karjalaisien piäelinkeinona, ta šillä oli tärkie rooli heijän elämäššä, a kalua...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.