Suomessa vietetään 27.11.–3.12.2023 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on armas ezineh.

#karjalankielielay
#karjalankielennedäli

Esinehet ta artefaktit Karjalan paikannimilöissä

Päivännoušu-Šuomen yliopisson opaštujat 

Mitä esinehtä tahi artefaktie on Karjalan paikannimilöissä? Karjalaini nimissöntutkimuš -kurššin nimišualista, olkua hyvät! 

 

Obrazu

Jovensuun rahvahanopiston karjalan kielen kursan opastui 

Minun muamo on roinnuh Imbilahtes Uomuan hierus vuvvennu 1923, da ozakse häi on elos!  

Muaman pereh kuului pravoslaunoih kirikköh, a häi muutti vieron miehel olles. Yksikai suvaičus omua roinduvieruo kohtah on viegi suuri. 

Muaman da muijien sugulazien kel olimmo kodirandumatkas vuvvennu 2006. Meidy oli 8 hengie da šouferi: čikko, muamo, muaman sizär, muaman čikon tytär ukonke, minun velli, minun ukko da minä iče.    

Ečiimmö muaman roindukoin sijua Uomuan hierus, ga emmobo löydänyh. Uuzi dorogu oli muuttanuh landšaftua ylen äijäl.   

Yön jälles matkustimmo Valamoin manesterih päi, konzu lähenimmö Valamoidu, valgiet rakendukset da kuldazet bašn’at dai kupolat nostih viespäi ylen kirkahinnu, net mustan ainos. Saimmo viettiä kogonazen päivän suarel; kuulimmo kirikköpajoloi, söimmö murginua da kävelimmö jallai pienel skiital. Sie minä ostin tämän čoman mustoezinehen, kudai juohattau sit matkas, matkuobrazan. 

 

Minun kaksi tärgiedy ezinehty 

Irina Karvonen, Pyhäjärvi, kiändäi, karjalan opastai, suomen kielen opastai da nygöi eričysopastai 

Buaban paikku   

Täs valličin kaksi tärgiedy ezinehty. Enzimäine on buaban oma paikku. Se oli hänele tärgei da häi pidi sidä pruazniekkoin aigah. Nygöi paikku on minul da sidä minä panen piäle toiči. Toine ezineh on suoluvakkaine. Tämä oli buaban talois Tuuksel, Anuksen čupul. Vakkastu piettih päcil. 

Nygöine elos, tiettäväine, eruou mennyzis aijois. Sidä, kui elettih enne, ei sua ni verdailla nygözeh elokseh. Äijy gor’ua, hädiä da vaigevuttu pidi nähtä rahvahil enne. Vaiku yksikai, mittuine jygei ni olis elos da sen hommat, niken rahvahis ei voiveroitannuh eigo ni itkenyh. Mugai eli minun buabo: toiči itki ga sit jo nagroi. Pani tämän paikan piäle da pajuo tarahutti: ”Engo jovva, engo jovva. Mečäs koivuu kuadamah. Oi, en jovva, oi, en jovva. Kuldua polvil pidämäh.” Nämmii pajoloi oli ylen äijy, midä buabo pajatti. Buabo kuoli, ga paikkaine jäi minule. Voizin kirjuttua täs äijän, gu kerrottavua on. 1 talvikuudu buabal rodies jo 95 vuottu. Sidä periä kirjutan hänen mustokse. Muite pien oman kielen mieles da syväimes. Minä pagizen, muamo da tiettäväine omat lapset ellendetäh, midä myö taratammo.  

Suoluvakkaine 

Suoluvakkazen toin sezo Karjalaspäi, omas hieruspäi. Se oli vahnu da huono. Vakkaine oli ainos buaban talois päčin piäl da sidä ei siepäi suannuh siirdiä. Buabo kuoli da otin vakkazen ičele mustokse. Muamo puhtasti sen, kruassii da čomendeli kukkazil, lakal voideli. Nenga tuli ylen hyvä gu uuzi vakkaine.

 

Vakka

Pekka Suutari 

Miula armaš esineh on vakka. Vakka voit olla luajittu monenmoisista materijaliloista, kuvottu pärieštä tahi pajun vičoista. Eräs kaunis vanha pikkaraini vakkani on kuvottu olešta, ta vaikka materijali on hento, on kuitenkis vakkani luja ta pitkäikäni. Vakat ollah hyvät käytöššä. Šienien keryännäššä ne ollah ainovat käypäset. Märkien ta puhtahien vuatteijen kantamiseh šuuri pärevakka on hyvä. Kalavakka on niisi aina paraš omah käyttötarkotukšeh. No šuuremmat vakat käyväh vieläi esinehien šäilytykšeh. Muissan kun meilä koissa oli aina lakanoja ta kankašpaikkoja pietty šuurissa pärevakoissa. Näissä vakoissa toiččinah oli ni pärieštä kuvotut kannet. 

Šuurempia vakkoja käyttyässä mietin toičči, kuin hyvät tarpehelliset ne oli, konša karjalaisien piti ruttoh lähtie evakkoh omilta elošijoiltah. En tiijä oliko pärevakkoja varuššettu etukynteh tätä varoin. Ei tottaše ollun, no hyvä kun niitä löyty koista ušiempie tai ruttoh niitä voitih luatie lisyä. Niissä oli mahto ottua mitänih tärkietä matkah ta kulettua omah uuteh paikkah tuntomattomah. 

Hyväkši ošakši vakan kutojie, pärien kiskojie ta pajuniekkoja vieläki on. Arvoššan kaunehie käyttöesinehie, mitä käsimuasterit šuatettih tai vieläki šuatetah luatie.  

 

Minun paidu

Janne Waris 

Terveh Teile, hyvät rištikanzat! 

Minä tahtozin ezittiä omannu armahannu karjalazennu brujannu oman pruazniekkupaijan. A Työ kyzyttö, mibo neče buite bruja? A minä sellitän. 

Konzu minä nečidä paidua tilain, annoin kai mitat. No sit ollou jongoi kolmie vuottu da minun mitat muutettihes. No vs’o taki paidu i pädöy da mie sidä kaikis pruazniekois i pien. 

 

 

 

Minun armas karjalaine ezineh on Pieni prinsut -kniigu  

Tero Tikkanen, livvinkarjalan jatkokursan opastui 

Minä duumaičin hätken, mi on minun armahin karjalažuoh liittyi ezineh, da sit minä mustoitin: sehäi on Antoine De Saint-Exuperyn kirjutettu kniigu ”Pieni Prinsut”. Tämän kirjalližuon klassikan on kiändänyh karjalakse Aleksi Ruuskanen da ilmah piästänyh on Karjalan Kielen Seuru vuvvennu 2018. Täh kniigah liittyy yksi starin: 

Minuu hätken ollah interesuittu Suomen sugukielet da -rahvahat. Enzimäi luvin ylen äijän estounielazis da heijän kieles. Sit alloin lugie muis Suomen sugurahvahis da ”lövvin” karjalazet. Žiäli, ku minul ei ole olluh dovariššoi, kudamienke olizin voinnuh paista karjalazis. Vaiku yksi dovariššu tahtoi da kuundeli minun paginoi karjalazis da sih näh, gu hyö ei olla suomelazii dai heijän kieli ei ole suomen murreh. Se oli ylen vessel dielo: kerduo, gu Karjalan Kielen Seuru julguau da myöy karjalankielisty kirjalližuttu.

Sit meni aigua. Minul oli roindupäivy da minä kučuinomii  dovariššoi iččeni kodih viettimäh ildua. En pidänyh virrallistu pruazniekkua eigo ni lahjakse pidänyh tuvva nimidä. Yhtelläh se dovariššu tuli da andoi minule lahjan. Olin ylen hämmästynnyh, ku en vuottanuh nimidä. Da sit hämmästyin vie ližiä: häi oli ostanuh minule livvinkarjalankielizen kniigan! Minul ei olluh vie ni yhty karjalankielisty kniigua. Minun dovariššu oli mustanuh, što minuu interessuijah karjalazet da karjalan kieli. Rubein terväzeh sidä lugemah, hos minä en ellendännyh kieldy hyvin. 

Se kniigu on minule sit lämmin musto, ga merkiččöy sežo äijän muudugi. Minä tahtoin opastuo lugemah nečen kniigan da ellendiä sen putilleh. Voibi sanuo, što Pieni Prinsut andoi minule ližiä motivaciedu ruveta opastumah karjalan kieldy da kul´tuurua. Sendäh se on ylen tärgei karjalažuoh liittyi ezineh.   

 

Kniigat karjalakse ollah minun armahat ezinehet 

Keri Kallio, livvinkarjalan jatkokursan opastui 

Olen duumainnuh hätken, mibo olis minule tärgevin karjalažuoh liittyi eziheh. Sidä-tädä on juohtunuh mieleh – pashaformu, buaban obrazat – a jygei oli piättiä mih näh kirjuttazin. 

Mondu karjalažuoh liittyjiä ezinehty minul ei ole. Tärgevimät karjalažuoh liittyjät dielot minule ollah buaban starinat, konzu muamanke yhtes pagizemmo karjalažuoh näh, karjalaine mužikku, konzu muaman da sevoittarenke yhtes karjalazii pajoloi pajatammo, da tiettäväine karjalan kieli, kudamua meijän suvus on enne paistu da kudamua nygöi iče opastun pagizemah. 

A mit ollah net ezinehet, kudamat ollah minule armahimat? Duumaičen, gu net ollah minun kniigat. Enimite ollah minun kniigat suomekse libo angliekse, ga erästy on sežo karjalakse. Net ollah enimite buaban perindyö. Nygöi, konzu enämbän iče karjalan kieldy ellendän, tahtozin sežo enämbäh kniigua karjalakse. Muumi-kniigoi ylen suvaičen, net tahtozin ičele sežo karjalakse. 

Kniigat ollah minule ylen tärgiet, da ainos olen lugemistu ylen suvainnuh. Net ollah tovengi minun tärgevimät ezinehet – karjalažuoh liittyjät da muitengi.