Artikkelit

Karjalan kielen nedäli: pereh, muamo da löttö, lapintijani, kodih nimettäh

Kirjoittanut: Karjalan kieli elay
Julkaistu: 24.11.2022

Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.

#karjalankielielay
#karjalankielennedäli

Piirroshahmoja mustan kehyksen sisällä, jota ympyröi vaaleansininen paksumpi kehys

Tervehyisie ‘vauvakuplasta’ yškäniekan yšäštä!

Eerika Haurinen

Meilä šynty uuši pikkaraini perehenjäšen pimiekuušša ta šen tähen valičin perehen miun armahakši šanakši karjalan kielen netälie varoin.

Pereh voi olla šuuri tahi pieni, ta še voi olla lähellä tahi etähänä. Nykyjäh perehet ollah monimuotoset, ta mie olen miän perehtä miettin männä aikoina.

Mi še pereh on ta ket šiih kuulutah?

Mitä še pereh miula merkiččöy?

Pereheh kuulutah kaikki ne, kenen kera myö elämmä. Tärkiet ta armahat, ket kuletah omašša elokšešša keralla.

Pereh ei ole vain yhtehini ruokastola ta eklini päivä, vain še on niise yhtehini huomen.

Tuumaičen, jotta pereh on kuin tunto, kumpani lämmittäy mieltä. Še on šiämeššä ta jokahini iče valiččou, ket šinne kuulutah.

Nämä asiet kuvatah perehtä, ka hyväsešti ne kuvatahki kieltä. Tärkie, armaš ta kulkou elokšešša keralla.

Yhtehini kieli yhistäy perehie ta šamoten meitä, ket karjalakši pakajamma.

Miän karjalankielini yhtehisö on kuin šuuri ”kielipereh”, kuta yhtehini kieli lujittau.

Hyvyä karjalan kielen netälie kaikilla!

Muamo da löttö

Joanna Heinonen

Mie olen pihalla miun kolmevuodizen lapsen kera. On sygyzy. Mie haravoičen da lapsi nouzettelou pordahilla. Terväh hiän rubieu kirgumah: ”Muamo! Muamo!”

Mie pöllässyn. Duumaičen, jotta nyt on käynyn pahoin. Mie lykkiän haravan muah da juoksen lapsen luo. Hiän seizou da kaččou rengie, kumbane on muassa pordahan vieressä. Hiän uuvestah kirguu: ”Löttö! Löttö!”

Se on totta. Rengissä on vettä da veissä istuu löttö, suuri kuin tuaton käzi.

”Kuinba se on sinne männyn?”

Kuvan lähde: Pixabay.

”Mie en tiedä”, miun lapsi sanou suomeksi.

Mie kačon lasta. ”Sie sanoit löttö! Sie muissit!”

Muamo on enzimäne karjalan kielen sana, kumbazen miun lapsi on opastun sanomah. Löttö on nyt toine. Myö hil’l’akkazeh opassumma kieldä, kumbaista miun buabo pagizi. Yhessä myö kuamma vein da lötön muah, ga sanat, ne myö piemmä.

Kirjutettu Päivännouzu-Suomen yliopisson suvikarjalan jatkokurssalla

Lapintijani

Sirpa Mänty

Tänä šykyšynä meilä ilmeššyttih kakši lapintijaista pihah. Ne ollah rohkiet, ruttoh opaššuttih šyömäh kiäštä. Nyt jo miula laulellah ta hypelläh hartiella ta issutah lakin piällä! Ylen hyväččäiset ne ollah!

tijani – tiainen

ruttoh – nopeasti

hyväččäini – mukava, kaunis, kiva, sopiva yms. monipuolisesti käytettävä sana

 

Pajokiännös

Taivalkosken rahvahanopiston opastujat (Aino Määttä, Hanna Jaakkola, Laura Kantola, Pirkko ja Esa Konttinen, Aini Vääräniemi)


Hiljainen tienoo, hämyinen maa,
kultaa sen ylle kuu heijastaa.
Yksin taas kuljen, mietteisiin jään;
milloin mä jälleen kotini nään?

Kotiini kauas kaipuuni saa.
Tähtinen taivas tien viitoittaa.
Rukoillen käännyn puoleesi sun,
johdathan, Herra, kotiini mun.

Tähtöset syttyy kullaten maan,
kaipuuni kiitää tähtien taa.
Siellä vain rauhan syömeeni saan,
tuskani tyyntyy, levon mä saan

Kuvan lähde: Elena Junttila


Hil’l’aine seudu, hämyine mua,
Kuldua sen yliči kuu kajostau.
Yksin tuas kullen, aatokseh näh:
Konzu jo piäzen kodii nägemäh?

Kodihin ylen kaibavo vie,
tiähtine taivas ozuttau tien.
Malitunke kiännyn puolehesi;
ohjaile, Hospodi, kodihini.

Tiähtözien valgo kulduau jo muan,
kaibavo suuri minul andau.
Siehäi on rauhu syväimeh näh,
ozakas olen, huogavuo suan.

Karjalan Liiton vienankarjalan verkkokurššin opaštujat jälkimäisellä opaššuškerrallah paistih ta kerättih tukkuh šanua, mit šykyšykurššin aikua on jiäty heilä mieleh vesselinä karjalan šanasina. Opaštajana kurššiloilla on ruatan Irma Aleksejeva.

Vienankarjalan vesselät šanat:

tikutuš – neule
mopikka – kännykkä
riehtilä – paistinpannu
netäli – viikko
kosino – pirtin uunin kupeessa oleva kaappimainen rakennelma, jonka kautta käy kulku karsinaan ja jonka päällä on makuulavitsa
vesselä – hauska, iloinen, mukava
muhie – hymyillä
čirčču – nirso
älviskö – hajamielinen, muistamaton, tollo
kalitta – karjalanpiirakka
čihkua – aivastaa
hiirenoravaini – lehmäntatti
muamon vičča villani – äidin kuri on lempeä (kirjaimellisesti: äidin vitsa on villainen)
jäniksen kostinčča – ‘jäniksen tuliaisia’ (metsästä ”jäniksen” tav. lapsille lähettämistä lahjoista)

 

Kuvan lähde: Irma Aleksejeva

Lue nämäkin:

Lahtin minä Läkköiläh: Niäšäštä kniäsöih

Lahtin minä Läkköiläh: Niäšäštä kniäsöih

Piäkuva: Kemin ujestin Knäšöin kylä, 1896–1907. Oikiella on Pyhän Jyrin kirikkö, XIX vuosišata. Kuva: Knäšöi – Miun kotimua VK-ryhmä Knäšöin kylä, kumpašešta tulou tämä kertomuš, vuoteh 1938 kuulu Karjalah, nyt še kuuluu Murmanskin aloveheh. Oli aikoja, konša šielä...

Sanasuarele käynnyh rahvas

Sanasuarele käynnyh rahvas

Vara venehty ei kua. “Oma Mua” tariččou vuadijale lugijale karjalankielizii čomevuksii. Sidä, midä hyvin maltettih paista enne, meijän ezi-ižät, meijän syndyzet. Hyö suadih paista čomasti, čökkijen pädevän sanazen omah virkeheh libo ynnällizen sananpiän jogapäiväzeh...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.