Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.
#karjalankielielay
#karjalankielennedäli
Pikkaraini
Anja Suvanto
Pikkaraini on oikein näpie šana. Pikkaraini on šuuruoltah äijyä pienempi kuin šemmoset tavallisen šuuruvuiset ollah niijen omašša joukoššah.
Pikkaraini-šana luatiu mielen pehmiekši, armahakši, kepiekši, sualivoiččijakši. Še herättäy tuntehie. Še on puitto hellitäntäšana.
Pikkaraini voipi olla ihmini, elukka, esineh, asie, kutamitä vain, ollou pikkaraini olomukšeltah. Onhan niitä monenmoisie pikkaraisie; lapšie, ämmöjä, tuattoja, on ni kikkijä, koirie, lintusie, kariččoja, potakkoja, helmilöitä, kupposie, murehie, iloja, matkuamisie ta niin ielläh…
Tavallisešša pakinašša šanotah vaikka jotta: “Pikkaraini lapši istuu lattiella”. Šilmissäh näköy vain lapši šiinä on. Kun jatkanet virkehtä vaikka jotta ”lakiella lattiella”, näköy mieleššä lapšiparka yksinäh ta šurkiena. Vaštakohta ”lakie late”muuttau šanomisen šiämen toisenmoisekši, tulou lisyä tunnehta.
Kun šanou vaikka jotta : “Pikkaraini kikki šähäjäy koiralla.” – on še vielä tavallista asieta. Ka kun jatkau ”šuurella, šuurisuisella koiralla”, luatiu vaštakohta tovellisen varajamisen tapahukšeh.
”Iivananpäivänä oli keitetty uušie pikkaraisie potakkoja šuurella pruasniekkaväjellä.” Voipi nähä mieleššä äijä nälkähisie ta šuuren muššan puan pikkaraisie potakkoja täytenä kiehumašša ulkotulilla. ”Pikkaraini heponi veti jykietä rekie šyväššä lumešša.” Šiälihän še noušou tuommosešta ruavošta.
Šanotah, jotta vastakohat täyventäh toisieh. Šemmosessa tapahukšešša šana pikkaraini on oikein šopiva šana. Še ni antau tietohuista enämpi ta starina kuuloštau vesselämmältä.
Pieni kerdomus elokses lindulaudazel
Hannu Turunen
Päiväine oli noussuh, oli pieni pakkaine. Hierun taloloin truvispäi nouzi savvuu, ristikanzat keiteltih huondeskoufiedu. Yhten taloin pihakoivun oksas ripui lindulaudaine kus oldih jo tijazet syömäs. Laudazelpäi oli pakunnuh muah siemenii, kudamii pikoipikkarazet čiučoit n´okittih. Linduloin vidžerdys hilleni, konzu tuhjon tagua astui suuri lindu, fazuanu. Čiučoit lennettih yläh koivun oksile pagoh, gu fazuanu koval iänel röngähtih tervehyzen.
Fazuanu sanoi:” Älgiä pöllästykkyä minuu, minä vai tulin kaččomah ollougo tiä midägi syömisty.”
Čiučoit vastattih: “On muas kagranjyvii da päiväzenkukan siemenii, niilöi myögi suvaičemmo syvvä.”
Terväh čiučoitgi tuldih alah siemenii n´okkimah. Kodvazen hyö yhtes syödih, kuni oravugi hyppi koivun oksii myöte lindulaudazen al.
Oravu kyzyi: “Oldanehgo ristikanzat tuodu oriehoi, niilöi minä ylen äijäl suvaičen ?”
Kuvan lähde: Hannu Turunen
Tijazet vastattih: “Ei ole nygöi oriehoi, ga jyvii da izrua on.”
Oravu vai tuhahtih da lähti iäreh. Sit lendi sih kolme harakkua. Net alettih järgieh toruamah da ahtistetelemah čiučoidu iäreh. Fazuanu röngähtih uvvessah da harakat hypittih loitombakse.
Fazuanu sanoi harakoile: ”Älgiä torakkua, syömisty on kylläl jogahizele”.
Vie tikkugi lendi laudazele, kodvazen n´okki izrua da lendi järilleh meččäh, kuspäi oli tulluh. Muga aigu meni terväh, linduzii lendeli ielleh järilleh, päiväne laskih da lopuškal linduzet lennettih kodioksile huogavumah vačat tävvet.
(Kiännökset linduloin kieles on luadinuh kirjuttajan kaži, kudaman armas ruadoine on istuo pertin ikkunal da kaččuo pihale. Kirjuttai da kaži ellendetäh toine tostu.)
Sanarin z da ž
Suojärven Moiseinvuaran Maččizen bunukka,
Maksiman Iivanan Šan’an Allan Makari (ruoččiloiksi Kari Hakanen)
Huondeksel zautren’n’an jälles kuuluu, monasterin stuarosta kelloloi zvonii.
Muatuška mužikal zakonan pani: ”Mäne sua murginaksi kalua joves.” Briha duumaičči männä uištin viändäh, a venehes oli airon zašokka murennun. Kaččoi rannas ryzän dai hauvin sai. Hyväl mielie kodih astui.
Kuvan lähde: Pixabay.
Ženihä žiäleimättäh hauvin tappua loškai da totkut iäreh puhasti. Kalan riehtiläl žuari, a ei putilleh malttan. Onnakko oli sapen puhannun. Ei roinnun žuarenčas nimidä tolkkuo, žiivattoin syömizih pidi kai lykätä. Ylen äijäl muatuška händä kiitti.
Mužikka ei toreudun. Kačahti zirkkaloh. Pani štolas zuaharin šokkah da astui dorogal. Mäni zavodah ruadieh.
Moine i zuakkuna.
Buabo (haikumitassa)
Paula Nikoskinen
Buabo piiruahuot
Bunukkazile pastau –
täyttiä vaččazet.
Buabo urostau,
konzu mi atkal painau
da yskäh nostau.
Buabo baijuttau –
pajattau bunukkazet
undu kaččomah.
Kuvan lähde: Pixabay.
