Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.
#karjalankielielay
#karjalankielennedäli
Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan jatkokurššin opaštujat on kerätty väkitukun karjalan kielen kaunehuisie ta kiännetty tahi šelitetty ne šuomekši. Nämä karjalaiset virkkehet voipi kepieh tapah ottua oma ičen käyttöh, šentäh nehän hyvin paššatah jokapäiväseh pakinah.
Alkuperäisen kuvan lähde: Pixabay.
10. Šulkkuset passipoiset! – Suuret (kirjaimellisesti ʻsilkkiset’) kiitokset!
Alkuperäisen kuvan lähde: Pixabay.
11. Ikä elä, ikä opaššu. – Oppia ikä kaikki.
Näin voipi šanuo opaštujalla. Šanonta merkiččöy, jotta inehmini opaštuu uušie aseita koko elämäh ajan.
Alkuperäisen kuvan lähde: Pixabay.
12. Moločča!
’Hienoa!’ (Olet taitava!).
Kun kehutaan jotakuta jostain asiasta, työ voi olla hyvin tehty tai jokin asia saavutettu/opittu/ tai muuten vain mennyt hyvin.
Alkuperäisen kuvan lähde: Pixabay.
13. Piettykkyä!
Piettykkyä! ’pysähtykää’
Piettäkkyä autona! ’pysäyttäkää autonne’
Alkuperäisen kuvan lähde: Pixabay.
14. Elä milma priššakoiče, en mie tiijä!
’Älä tivaa, äläkä intä, en minä tiedä!’
Prissakoija: Käytetään itsepintaisesta kyselemisestä; myös merkityksessä vannottaa, torua, tiuskia.
Olengo ruočči?
Jaana Petsalo, karjalan kiännösseminuaran opastui
Minun armas da vessel sanaine karjalakse on ruočči, sendäh gu sil on eriluadustu merkičysty aijan da kontekstan mugah. Opin sellittiä nečidä dieluo täs kirjutukses tarkembah. Lähtehinny olen käyttänyh kois olijua kuuttu omua libo laihinah otettuu sanakniigua. Ližäkse olen oppinuh käyttiä minun omua vajavastu kielikorvua. Pohjanvalon da Tastan sanakniigoin sanat olen kirjutannuh nygözes normiiruitus muvvos.
Ruočči (ruottši)-sanal da sit kannas luajittuloil sanoil tarkoitettih aijemba suomelastu, suomenkielisty. Täs erähii ezimerkilöi: Häi on ruočči/ruočakoi. (=Hän on suomalainen.) Minä pagizen ruočikse. (=Puhun suomea.) Täs vie ližiä ezimerkilöi: ruočin kieli (=suomen kieli), ruočakoittuo, ruoččivuo (=suomalaistua). Ga yhtelläh: suomenkieline (=suomenkielinen), suomendua (=suomentaa), suometa (=tulla suomalaiseksi), suomevuttua (=suomalaistaa). Mibo sit oli Ruočin Göteborgas eläi suomenkarjalaine pravoslaunoi ristikanzu, kudai maltoi paista sežo ruočikse? A-voi-voi!
Kuvan lähde: Jaana Petsalo.
Ruočči-sanan toine tärgei merkičys on olluh luterilaine. Ezimerkikse: ruočit da ven’alazet (=luterilaiset ja ortodoksit). Ga nygöi neče olis suomekse ruotsalaiset ja venäläiset. Kuibo sit Piiteris eläi ven’alaine luterilaine ristikanzu? A-voi-voi!
Ruočči-sanan (ruoččilaine imi.) piämerkičys nygöi on tiettäväine Ruotsi, ruotsalainen. Ga sendäh voingi loppie nečen tyhjän paginan täh.
Minun omat vastavukset rubriekan kyzymykseh: 1. Ga olen, gu olen luterilaine suomelaine. 2. Ga en ole, gu en ole ruočcilaine. 3. Ga vikse en ole, gu olen karjalaine, vähimyölleh puolelleh! 4. Ga en jo tiijä, toinah olengi umbiruočči.
Passibo da prostikkua.
Lähtehet:
Ludmila Markianova, Raija Pyöli (2008): Sanakirja suomi-karjala
Martti Penttonen (2016): Karjal-suomi-karjal -sanakniigu
Pekka Pohjanvalo (1947): Salmin murteen sanakirja
Pekka Pohjanvalo (1950): Salmin murteen sanakirja, täydennysosa
Raija Pyöli (2016): Sanakirja karjala-suomi
Juha-Lassi Tast (2000): Omua tšomua. Aunuksenkarjalan murteen sanakirja
Minnekunne
Mari Rajamaa
Kuvašša Jenni-mamma. Kuvan lähde: Mari Rajamaa.
Miun molommat ämmöt oltih vienankarjalaiset. Toini ämmö Jenni oli 19-vuotini, konša hiän tuli pakolaisena Šuomeh. Hänellä oli vienankarjalaiset tavat ta uškomukšet. Vienankarjalua hiän pakasi vain vähän miun keralla.
Yhen vesselän šanan muissin. No še oli “minnekunne”. Mie šuatoin kyšyö šuomekši: “Missä tuatto tahi kennih muu heimolaini on?”. Hiän vaštaši miula: “Minnekunne mäni.” – ta nakro piällä makiešti.
Karjalan kielen armas sana
Päivännouzu-Suomen yliopisson suvikarjalan opastujan kirjutus
Bunukka on miula mielehine sana. Se on ainavo karjalan kielen sana, kudaman muissan omasta lapsuosta da buabosta. Miun buabolla on viizi bunukkua.
Miun buabo oli ylen helläluondone. Buabo nagro da itki tuagieh. Myö pagizimma buabon kera männyzistä aijoista. Buabo kirjutti starinoi da runoloi. Myö elimmä loittona toine toizesta, ga aivin myö sebäimmä, konza vastauvuimma. Kunne vain buabo mäni, hiän löydi uuzie ystävie.
Abie on, ku en voi paissa enämbiä buabon kera. Ozaksi muisto hänestä eläy miun da miän kaikkien sydämessä.
Kuvan lähde: Pixabay.
