Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.

#karjalankielielay
#karjalankielennedäli

 

Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan jatkokurššin opaštujat on kerätty väkitukun karjalan kielen kaunehuisie ta kiännetty tahi šelitetty ne šuomekši. Nämä karjalaiset virkkehet voipi kepieh tapah ottua oma ičen käyttöh, šentäh nehän hyvin paššatah jokapäiväseh pakinah.

15. Vuottakkua, mieki tulen!
’Odottakaa, minäkin tulen!’
vuottua – odottaa

16. Puitto joučen valkie. – Kaunis kuin kukkanen
’kirjaimellisesti: niin kuin valkea joutsen’

17. Tervehtä tautie läsiy.
Hän odottaa vauvaa.
’kirjaimellisesti: Tervettä tautia potee’

Hyvännägöine opastai

Jeroisellän Fed’a (Heikki Jeronen)

Mustan evakos olles erähiči opastai Bertta tuli meile kodih vastuamah uuttu školaniekkua, minuu. Meil pertis oli muidugi gost’ua, muaman Laina-sizär Saarijärvelpäi omal zakil.

Minä astuin Bertan edeh, kačoin opastajale silmih da duumaičin ”A sinähäi oletgi hyvännägöine opastai!” Nenga löyhkändy, iäneh duumaičendu vaikutti opastajah, konzu rubein händy suvaimah. – Minä vai onnuako mietin, häi oli nerokas, viizahan nägöine, očkat piäs.

Laina terväzeh virkoi: ”A mugai, hyvännägöine neče on piälpäi, ga miittuinebo ollou syväinpuolel?” Putin opastai häi oligi. Vällillizetgi brihačut häi pidi kuris, näbävytti terväh viivottimel, konzu čiihottih. Nygöi eibo suaha nenga putin kurih eigo oijendukseh! Kačokkua vai mih viennöygi nygöine välly kazvatus!

Tiedo viey edehpäin

Katja Lösönen

Nedälinlopulla gostimma miun vastinehen synnyndäkoissa Vuazassa. Joimma koufit hänen vanhembien kera, da hyö kyzyttih kuulumizie. Mie kerroin, jotta opassun nygöin karjalan kieleh Päivännouzu-Suomen yliopissossa.

Hyö ei tiijetty, jotta karjala on oma kieli, hos hyö mollemmat ollah opastajat. Tämä ei ole nimi kumma. Äijiä ei karjalan kielestä tiijetty eigö paistu miun lapsuossa ni karjalazet. Ainos sanottih, jotta myö pagizemma karjalan murdehella. Salmin murteen sanakirja oli pitkäh ainova opassuskniiga, kumbaista käytettih.

Ozaksi meilä on Suomessa suuri rajakarjalane yhtehizö da erähie kieliniekkoi, kumbazet ollah pietty kieldä elossa. Passibot heilä! Meilä uuzilla karjalan kielen opastujilla on nygöin äijiä kebiembi alottua opastumine karjalan kieleh.

Miula on ainos ollun luja pravoslaunoi da suistamalane identitietta, hos olen syndyn Lapinlahella da miun muamo on savolane körtti. Ainos olen duumainun, jotta karjalazuosta segö savolazuosta, näistä miun identitietan paloista, pidäy da suau olla ylbie.

(Videolla Aira Rissanen, suistamolaisen äänellä itkijän Oksenja Mäkiselän lapsenlapsi. Video: Katja Lösönen da Suistamon Perinneseura)

Nygöin rajakarjalazus nägyy miun jogapäiväzessä eloksessa liigatengi Suistaman Perinnehseuran halličusruannassa da muissa himoruadoloissa. Liijatengi rajakarjalazet perindehet da karjalazet käziruavot ollah oldu miula sydämen dielo jo lapsuosta suaten.

Tämän tähen miun karjalan armas sana on tiedo. Duumaičen, jotta miun ruadona meijän kulttuuran da kielen elvyttämizessä on rajakarjalazen ristikanzan kielen, zuakkunoin, historien da perinnehtiijon luadimine nägyjäksi meilä kaikilla. Mie olen ozakas, kun suan kerduo meijän omie zuakkunoi da lizätä tieduo meijän kulttuurasta.

Kirjutettu Päivännouzu-Suomen yliopisson suvikarjalan jatkokurssalla
Kirjuttajan sugu on Suistaman Leppäsyrjästä

Sirpa Mänty

Skokuna on miun mielehini šana tai čuutoelukka.

Karjalaiset on ušottu, jotta skokuna on jumalan puapo.

Kuvašša on miun tovarissa skokuna, kumpani rikeneh issukšentelou miun keralla pihalla.

Še šana on vesselä ta miula kuinto juohtuu mieleh šiitä, kun lapšena kuulin Hullujussin laulantua “Friduna skikuna jee!”

Antua n’okkua

Sisko Pajari

Ennein vanhah karjalaiset annettih n’okkua tyttölapšilla. Miula kun ei ole kuin poikalapšie, ni mie annan heilä n’okkua. Šuomelaiset niise annetah n’okkua tahi vaihetah nenie.

 

Pajokiännös: Hiljaa, hiljaa ilta on (uni)

Taivalkosken rahvahanopiston opastujat (Aino Määttä, Hanna Jaakkola, Laura Kantola, Pirkko da Esa Konttinen sego Aini Vääräniemi)

Hil’l’ah, hil’l’ah, ehty on, taivas pimiembi.
Luondo tyyndyy huogavoh, mua jo mutistuubi.
Uinottavu pimevys pienen pertin täyttäy,
Talipäre čingassah palau vähembäkse.
Kätkyös vai jo mustembah liedžuu pikkaraine;
muga armas muamogi roih jo muzavakse.
Sit jo tulo uunoine, päreh tupehtaubi.
Pitkin pertin lauččaihuon hil’l’ah n’ulajuabi.
Istuvazet väzyttäy nedälin postelih,
Pitkälleh jo muamangi kandau kätkyöle.
Yö jo on dai pimeine perti uneksiu vai
Čirku päčin korvas vai vesselänny soibi.

Sanat Jooseppi Mustakallio (1857-1923) Sävel Mikael Nyberg (1871-1940)