Suomessa vietetään 21.–27.11.2022 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin. Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on Karjalan armas sana.
#karjalankielielay
#karjalankielennedäli
N’orppa järvellä
Päivännouzu-Suomen yliopisson suvikarjalan jatkokurssan opastujan kirjutus, kumbazessa on käytetty opastujan omie armahie kyly- da n’orppa-sanoi.
Päiväne on männyn jo pilveh da čuassut ozutetah, jotta ilda on. Ruado on täldä päiväldä piättyn. Hiän on abiemieline da vagava, vain ei varačču. Savu nouzou jo truvasta, kyly terväh on valmis.
Kylyn puuhine uksi avauduu da ägie iskeydyy nägyö vassen. Hiän mänöy mötkähtäy sellälläh ylembäzillä lauvoilla, sentäh kun sielä suau parahat löylyt. Aiga seizattuu.
Kylyn uksi avauduu da höyry pagenou ilmah. Hiän kävelöy troppaista myöten randah päin. Varbahat kassutah, siidä jallat, kiät da olgapiät. Höyry vain nouzou. Piä jiäy veinpinnalla. Hiän kaččelou ymbärillä da muhahtelou. Vielä kun järvellä n’orpan nägis.
Velleksien počin tapandu
Faina Kukkonen
Pagizen nygöi valleksis Nikolais da Santeris.
Hyö oldih viinah menijöi da humalpäis ylen pahailgezii.
Ainos keskenäh torattih kai piššaliloin ker heiluttih.
Konzu humalpäis kodih tuldih puoškat peittoh pajettih.
Kengo juoksi podattikuoppah, ken sarail libo karzinah.
Emändy lähti juoksujalgah nuaburiloi abuh hagemah.
Erähiči, ku markinois tulduu emändy ei kerinnyh passuamah.
Mužikat sit suututtih da lähtiettih poččii tappamah.
Emändy jo kieldeli, vai händäkö hyö kuunneldih.
Liävän ukset avattih da počči tanhuoh piästettih.
Sill´ hyö sit kui ärhendettih: ”Seizo sit da vuottele
kuni nygöi ammutah.” Vai poččigo heidy uskomah.
Tiijäthäi – kui humalpäis hyö poččii piššalil tähättih.
Haulit ruabi korvallizii da počči pellol lähätti.
Sit hyö sie taivasteltih: ”Kuibo täs nygöi nenga käi?”
Onnakko pidäs neče kiini suaha, sen hyö älyi vaste jälgehpäi.
Počči röhkäjen veriskorvin torguu pitkin kiijätti.
Kuni mužikat jälgeh jovvuttih, se nägymättömih ennätti.
Lopuškal hyö hevon ker počin jälgeh lähtiettih.
Yödy myöte talois, taloih kierrettih da kyzeltih.
Vihoinviimein kylän peril počči kiini tavattih.
Yö sit mäni da mužikat jo viinanhöyrys selvittih.
Huigiessah da nuivilkorvin huondeksel kodih ajettih
Erähät kui torrun laijas viel nenga nagrua irvuiltih:
”pidigo poččii vierahis käyttiä, vai iččie saman jyttyzenny näyttiä.
Vaigo počin hännäs mieldy eččittö, ku jällekkäh kyliä kierrittö.”
Yks`ol nuaburi ainavoine mi heil nygöi ugodi.
Avunnu sit počin luahtai da nenga heidy vakusti:
”Pidäkkiä työ vellekset ainos neče mieles.
Älgiä iččie počiks luadikkua, hosgi ryyppy maistus kieles.”
Sit sai ainos vellekset Nikolai dai i Santeri
nuaburii tädä suvaittih da hänen sanua uskottih.
Nečen nähten humalpäiskii toruamattah pyzyttih.
Konzu käski , hyväzel ihan, terväh muate ruvettih.
Pajokiännös: Tiitiäine – tiähti
Taivalkosken rahvahanopiston opastujat (Aino Määttä, Hanna Jaakkola, Laura Kantola, Pirkko da Esa Konttinen sego Aini Vääräniemi)
Tiitiäine meččäläine
Trolli pikkaraine,
Rožat ruskiet buolan jyttyöh
tukkutöpsy n’uavan luaduh,
silmät gu sinizet tiähtöit.
Tiitiäine meččäläine
Trolli pikkaraine,
liedžu kuuzen kainalos,
kätkyt tuulen usad’bas
sammuta sinizet tiähtöit.
Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan jatkokurššin opaštujat on kerätty väkitukun karjalan kielen kaunehuisie ta kiännetty tahi šelitetty ne šuomekši. Nämä karjalaiset virkkehet voipi kepieh tapah ottua oma ičen käyttöh, šentäh nehän hyvin paššatah jokapäiväseh pakinah.
3. Pulikkana pakoh. – Viivana (kirjaimellisesti ʻluotina’) pakoon.
Tämä jäi mieleh Huoti-tiätyä (Fedja-setää) vienankarjalakši lukiessa.
4. Oiččipäičči luajin kotiruavon, kiireh. – Häthätää teen kotitehtävän, on kiire.
5. Päiväisočkat kiikallah – aurinkolasit kallellaan