Artikkelit

Karjalan kieli eläy

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 26.11.2020

#karjalankielielay #karjalansivistysseura #karjalankielenpäivä #uef

Suomessa vietetään karjalan kielen päivää 27. marraskuuta. Sen kunniaksi Itä-Suomen yliopiston, Karjalan Sivistysseuran ja Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen väki sekä joukko Suomessa asuvia karjalaisia ja karjalan kielen aktivisteja ideoi karjalan kielen viikon Karjalan kieli eläy. Sitä vietetään 23.–29.11. karjalan kielestä iloiten.

Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla.

Karjalan kieli miun elämäššä
Irina Zaitseva (Petroskoi)

Mie olen Irina Zaitseva, olen 33 vuotta vanha. Mie ruan Oma Mua -leheššä. Karjalan kieli tuli miun elämäh vuotena 2014, kun rupesin kiinnoštumah karjalaisista juuristani ta käymäh karjalan kielen kurššiloilla Petroskoissa.

Enšin kieli näytti tosi vaikielta, en ymmärtän ušeita aseita. Ka mie en tahton kieltäytyö opaštumisešta. Päinvaštoin miula oli šuuri halu opaštuo esivanhempieni kieltä. Miula še oli kuin kučču vuosišatojen šyvyöštä.

Ajan mukah ymmärrin, jotta haluon opaštuo kieltä šyvemmin ta voit olla ruatua kielialalla. Piäsin opaštumah Petroskoin valtijonyliopiston Itämerenšuomelaisen filologijan laitokšella. Enšimmäisinä vuosina miula oli tosi äijän intuo, mie ušoin karjalan kielen ihanah tulovaisuoh. Mie äšen halusin, jotta miun tulija pereh olis karjalankielini. Nyt še näyttäy maksimalistiselta.

Ajan mukah tulin rauhallisemmakši ta voit olla pessimistisemmakši (šentäh kun karjalaiset ollah hajanaisie). Rehellisešti šanuon nykyjäh karjala kieli kuuluu etupiäššä miun ruatoh. Jokapäiväsešša elämäššä en käytä kieltä. Šentäh en šano, jotta šillä on poikkehukšellini rooli elämäššäni. Mie tykkyän ruatuoni ta kunnivoitan työkaverijani, hyö kokonah antauvutah karjalan kielen ta kulttuurin šäilyttämisellä, ka šamah aikah hyö ei šanota kaunehie ta tyhjie šanoja.

Karjalan kieli – mamman ta papan kieli
Olga Lehtinen (Koštamuš)

Karjalan kieli! Olet mamman ta papan kieli. Kuin kallis šie miula olet ta vuosi vuuvvelta olet vielä kallehempi. Pakajan koissa mamman kera. Tämä on še uarreh, mitä emmä šäilyttän lapšilla ta lapšenlapšilla. Pakajan mie ni punukka-tyttölöillä kotikarjalua ta olen tyytyväini, jotta ymmärretäh. Vaššatah venäjäkši ta još pyyvvän niin karjalakšiki šuatetah helpompija laušehie. Ta on še vaikie šuaha šitä aktiiviseh käyttöh. Kohta koko muailma pakajau yhtä enklantie ta joutuu Venäjä pelaštamah venäjän kieltä.

Kummallini meilä on lainšiätäntö kielikyšymykšissä. Kaupunkin ta koulutoimen kera yritämmä šuaha karjalan kielen opaššušta Koštamukšen koululoih.

Rahvahan viisahutta
Maria Kundozerova (Petroskoi)

Kaikenmoista mukavua šattuu vaštah arkistokokoelmie šelaillešša. Šivuilta huohkuu 1980-luvun elävä ta makie karjalan kieli. Kiestinkin šeuvun karjalaiset on oltu šanavaisie – šana šuušta lähtöy, et tavoita. Täššä on muutoma esimerkki paikallista viisahutta:

Ihmini on kakši kertua hupetti – pienenä ta šuurena.

Ihmisellä on kakši radosnoita (iloista) päivyä: piäššä miehellä – yksi, ta siitä piäštä eroh.

Smertti (kuolema) on monešša kohen, ka yhen kerran še vain tulou.

Täytyyhän še joškuš kiššan tuškašša paškantua.

Oman ukon kera torua eli tappele – yksin kattein alla pitäy kattautuo.

Lopukši teilä arvoituš:

Kyynären pivuš,

makkaran pakšuuš,

reijellä venyy, reikäh mänöy.

Arvakkua, mi še on?

Omii duumavoloi karjalan kieleh näh
Elina Potapova (Petroskoi)

– Kuibo on karjalakse «koiru»? A «kaži»? – kyzyin ven’akse tuatal.

On poudu sygyzypäivy. Tuatto kaimuau minuu školassah. Tuatto vastuau minun kyzymyksih da käsköy minule sanuo žiivatoin da zverilöin nimet karjalakse.

Lapsennu olles en maltanuh paista karjalakse, kuulin karjalazien paginua vaiku buaban kois. En ehtinyh paista omal kielel tuatanke, häi kuoli enne sidä, ku lähtin yliopistoh opastumah karjalan kieleh. Nygöi maltan paista omal kielel – ruan karjalankielizes Oma mua -lehtes, pagizuttelen karjalazii. Sih tabah minä jatkan paginua oman tuatanke. Polvi polveh siirdyjes karjalan kieli eläy, olis vaiku himuo sih siirdämizeh.

Foto: Vienankarjalan ta kulttuurin kuršši, arvautukšie http://www.karjalansivistysseura.fi/wp-content/uploads/2019/05/oppimateriaali2012-arvautukset.pdf

Lue nämäkin:

Suurustu suuh, mieldy piäh

Suurustu suuh, mieldy piäh

Kohtuine naine täytty vägie vuotti, konzu lapsi syndyy. Synnytykseh varustuttih jo ennepäi, sihgi niškoi rahvahan keskes oldih tietyt omaluaduzet tavat. Nämmii taboi tiettih da novvettih enimyten akat: enzimäzikse n’ababuabo da suguh kuulujat naizet da susiedat....

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Ku myö, karjalazet, jouvvuimmo lähtemäh evakkoh, saimmo nähtä monenluadustu vastahottamistu. Vastahottajis oza oli hyvii ihmizii, oza vähembän hyvii. (Pahoi ihmizii taki Suomes ei ni ole.) Vai oldihbo vastahottajat kedä täh, myö panimmo merkil, što meidy ei ni oldu...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.