Artikkelit

Karjalan kieli eläy

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 28.11.2020

#karjalankielielay #karjalansivistysseura #karjalankielenpäivä #uef

Suomessa vietetään karjalan kielen päivää 27. marraskuuta.  Sen kunniaksi Itä-Suomen yliopiston, Karjalan Sivistysseuran ja Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen väki sekä joukko Suomessa asuvia karjalaisia ja karjalan kielen aktivisteja ideoi karjalan kielen viikon Karjalan kieli eläy. Sitä vietetään 23.–29.11. karjalan kielestä iloiten.

Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla.

Muamonkieli on kaunehin
Maikki Spitsina (Petroskoi)

Viena on miun kantatuattojen kieli. Šitä on käytetty ilmasen ikäh muamoni šuvušša.

Miun ämmö Santra Remšujeva on niitä viimesie starinankertojie ta hänen šuušta on pantu muistih monta monituista starinua ta lauluo. Hiän joka ilta laulo miula vanhoja runoja ta kerto kummallisista šeikkailuista, konša mie lapšena olin ämmöläššä kešälomalla.

Miun muamoni Raisa Remšujeva ruato folkloristina ta tallenti Santralta äijän mukavua. Šamoin hiän on miun tärkein karjalan kielen opaštaja.

Olen hyvilläni, jotta mieki tiijän karjalan kieltä ta voin paissa, kirjuttua, lukie ta ajatella muamonkielellä.

Milma miellyttäy še, jotta mie ruan Oma Mua -leheššä ta käytän vienua joka päivä. Karjalan kieli on oikein kaunis ta kuvallini, mitä enämmän ruat šen parissa, šitä enämmän še antauki šiula.

Karjalan kielen tilannehta voit muuttua, još ihmini rupieu ajattelomah kielen merkitykšeštä omalla kanšalla. Vet kuollou kieli, kuolou ni kanša, šentäh pitäy tietyä, käyttyä ta šäilyttyä šitä.

Karjalašša eletäh karjalaiset ta tiälä karjalan kieli on eniten käytöššä. Šentäh Karjala onki še ainut paikka, missä karjalan kieli on šäilytettävä ta voit šäilyö. Muissa še karjalaisena ollešša!

Miun pereh
Raisa Kundozjorova (Isakova), (Sohjanankoški, Louhen piiri)

Miun ämmö Vasilisa Kannoeva (Borodkina) oli šyntyn vuotena 1892 Oulankašša. Pereh oli šuuri, kaikki puajittih karjalan kielellä. Hänen mieš  Kannoev Oleksei oli Koštovuarašta. Heijän pereheššä  synty viisi tytärtä – Okku, Anni, Jouki ( miun muamo), Sohja, Katti ta yksi Ilja-poika.

Oleksei mečašti, kalaisteli. Ämmön kera piettih äijä šiivattua: lehmijä, lampahija, heposija. Pellolla kylvettih osrua, kakrua ta kašvatettih potakkua. Pellon antimet ukko veti Šuomeh myötäväkši. Ämmö lapšijen kera hoijettih  šiivattoja, niitettih heinyä, mullattih potakkua.

Оleksei  kuoli vuotena 1932. Šovan aikana ämmö lapšien kera oltih Arhankelin alovehella. Poika sielä kuoli. Šovan jälkeh vuotena 1946 ämmö tyttärijen kera tuli jälelläh omah kyläh, omah taloh.  Alettih järještyä omua elošta.

Miun muamo mäni miehellä Ioni Isakovilla. Konša rakennettih Kumalla voimalaitoš ta noššettih vesi, meijän pereh šiirty elämäh vuotena 1963 Nisan kyläh. Sielä muamo ruato laštentarhašša, tuatto oli mečänhoitajana.

Mie mänin miehellä vuotena 1971 Iivani Kundozerovilla, ruavoin meteolaitokšella, Iivani ruato kalakolhosissa. Vuotena 1986 myö šiirtymä Sohjanankošen kyläh, nyt olemma pensijalla. Meilä on kolme lašta, yhekšän punukkua, kolme pravopunukkua. Myö miehen kera puajimma karjalakši, lapset vähäsen, ka maltetah. Mie laulan karjalaisie lauluja Sateenkuari-duetissa.

Karjalan kieli miun elämäššäni
Irma Aleksejeva (Kalevala – Kitee)

Karjalan kieli koko ajan on ollun miun elämäššäni. Toičči šitä on vähemmän, toičči on enämmän. Ka pyrin ših, jotta še aina olis šiinä.

Mielelläh kačon karjalankielisie uutisie ta programmoja, luven Oma Mua -lehtie, kuuntelen karjalankielistä ratijuo. Konša kerkien, ošallissun karjalankielisih ta Karjalah liittyjih tapahtumih. Pakajan ta viestittelen karjalankielisien yštävien kera karjalakši.

Karjalan kieli eläy ta mie olen ruati!

Putin mužikka
Paavo Harakka (Valdimo)

Starikat toičči čotaidih ruadamizie da eländiä. Ken kui oli hyvin ažiet hoidan, händä kiiteldih. Yksi kiitteli hänen meččäkauppoi, toine heboloi, da erähällä vie juohtui mieleh, kulleh hiän oli mänestyn talonpivossa. Moizesta sanottih, što sidä mužikkua ei toppih sotkieta.

Starikat ollah jo kalmoimuassa, vai heijän sananparret ei olla unohuttu. Niissä on äijän viizahutta nygözellägi rahvahalla eländäh niškoi.

Foto: Maikki Spitsina. Raisa Remšujeva pakauttelomašša Santra Remšujevua Vuokkiniemen čärkällä, 2002.

Lue nämäkin:

Emäntä koissa – ta šeinät voissa

Emäntä koissa – ta šeinät voissa

Vanhoissa karjalaisissa kylissä on olomašša erikoini hyvätahtoni taikavoima, ta ihmiset šielä eletäh toisenmoiset, mitä kaupunkiloissa. Hyö ollah vierahanvaraset ta avomieliset, a konša pakajat heijän kera, nin šiun šielu puitto lepyäy. Juštih šemmosena ihmisenä on...

Aleksandra Kornilova: “Rodu on meijän vägi”

Aleksandra Kornilova: “Rodu on meijän vägi”

Kaksikymmenyheksävuodehine, Videlen kyläh rodivunnuh karjalaine neičyt syvyskuus algajen hivuou omua virguporrastu Moskovas Ven’an kuulužimas tiijonkandazes biznesškolas “Skolkovo”. Kui häi sinne puutui, midä ruadau da kui naizen elokseh pujoittuu karjalan kieli?...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.