#karjalankielielay #karjalansivistysseura #karjalankielenpäivä #uef
Suomessa vietetään karjalan kielen päivää 27. marraskuuta. Sen kunniaksi Itä-Suomen yliopiston, Karjalan Sivistysseuran ja Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen väki sekä joukko Suomessa asuvia karjalaisia ja karjalan kielen aktivisteja ideoi karjalan kielen viikon Karjalan kieli eläy. Sitä vietetään 23.–29.11. karjalan kielestä iloiten.
Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla.
Mie olen šuomalaini ta karjalaini
Leena Ahippainen (Oulu)
Terveh. Mie olen šuomalaini tai karjalaini, vaikka mie iče olen oululaisšyntyni. Miun tuatto on Seppo Ilmarini ta hiän ukko ta ämmö ollah Karjalašta. Meijän šuku Šuomešša on šuuri. Miula on kolmekymmentä šeukkuo tuaton šuvusta. Mie olen iloni ta tykkyän, jotta miula on monta DNA-šeukkuo Karjalašša ta Šuomešša. Miula on nellä lašta, kakši vesselyä poikua ta kakši pikkaraista tyttyö. Mie kirjutan, luven ta pakajan karjalakši vain vähän. Karjalan kieli on kaunis ta sitä pitäy käyttyä, jotta še eläy. Miula himottais käyvä Karjalašša ta opaštuo pakajamah karjalakši. Mie opaššun karjalan kieltä kurššiloilla ta luven vienankarjalaisie kirjoja. Yheššä myö opaššumma lapšien kera vienankarjalua, konša myö rupiemma leikkimäh ta opaššumma näytelmyä varoin. Toičči myö laulamma vienankarjalakši ta meilä on vesselä yheššä. Meilä perhonen on aina liipukkaini ta kontie on kontie.
Karjalan kieli miun korvis helizöy
Miša Šuačči (Loimolan Voima)
Karjalan kieli helizöy miun korvis kaunehemmin kui mi muu kieli – oma čoma. Karjala on runon da pajon kieli. Konza mie käyn pal’l’ahilleh ozuttelemah – domrua libo ukulelie näberöimäh, tiijän jotta elän samua rodn’akunnan kierduo kui inehmizet Karjalas ennen miuda. Mie ylen suvaičen miän muuzikkua da pajatan, bronkutan i luajin uutta karjalankielistä muuzikkua ilmazen iän.
Sizärekset
Laura Kantola da Aino Määttä (Kuusamo da Oulu)
Terveh teile! Myö olemmo sizärekset Laura da Aino. Meijän died´oi eli Hyrzyläs da buabo meni hierun školah opastamah lapsii jatkovoinan aigua. Buabo da died’oi suvaittih toine tostu da mendih yhteh, jälles heil rodih suuri pereh, da hyö oldih 80 bunukale buabo da died´oi. Aino eläy Oulun alovehel da Laura Kuusamos. Olemmo bohatat, meilgi on suuret perehet, Ainol on viizi lastu da Laural seiččie, nygöi Laura on vuottamas lastu, keviäl roih kaheksas. Pagizemmo livvinkarjalakse toine toizenke da toiči lapsilegi. Lapset ellendetäh, ga paista tahtotah vai vähäzen. Pasitah karjalakse sit, konzu tahtotah ylen äijäl muaman huomavuo libo uvven telefonan. Opastummo karjalan kieleh kursoil da sezo ičekseh. Olemmo olluh Karjalasgi, Laura kerran, Aino kävyy ainos, konzu vai piäzöy, da se on 2-3 kerdua vuvves. Suvaičemmo paista karjalakse ylen äijäl. Ukot meil ei malteta karjalakse, vähäzen ellendetäh, oppittahes hos muga! Meil on seiččie vellesty, erähät ellendetäh, toizet vähäzen paistahgi. Tuatto da muamo paistah da ellendetäh sežo. Meijän čikko opastuu meijänke livvinkarjalah. Toizil ei ole aigua eigo ni mielenkiinduo kieleh niškoi, ga myö yksikai pagizemmo heilegi puaksuh.
Foto: Miša Šuačči, Loimolan Voima
