#karjalankielielay #karjalansivistysseura #karjalankielenpäivä #uef
Suomessa vietetään karjalan kielen päivää 27. marraskuuta. Sen kunniaksi Itä-Suomen yliopiston, Karjalan Sivistysseuran ja Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen väki sekä joukko Suomessa asuvia karjalaisia ja karjalan kielen aktivisteja ideoi karjalan kielen viikon Karjalan kieli eläy. Sitä vietetään 23.–29.11. karjalan kielestä iloiten.
Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla.
Kerron vanhempieni pereheštä
Zinaida Ustjugova (Sohjanankoški)
Terveh! Miun nimini on Zinaida Ustjugova (Kannoeva). Mie olen šyntyn Nisan kyläššä vuotena 1947. Kylä on Piäjarven rannalla.
Meilä oli šuuri pereh: ämmö, muamo, tuatto. Tuatolla ta muamolla oli šeiččemen lašta – viisi tytärtä ta kakši poikua. Tuatto ruato kolhosin johtajana, muamo ruato leipomošša.
Nisašša kaikki eläjät, šuuret tai pienet, puajittih karjalakši. Nisan kyläššä oli alkukoulu. Opettajana oli Agafja Kundozjorova, paikallini naini. Koulušša meitä opetettih šuomen ta venäjän kielellä. Oltih lukutunnit, matematiikka. Laulutunnilla lauloma, ne oltih oikein milelyttävät tunnit. Koululla oli oma pelto. Šyyškuušša kuokkima potakkua ta toisie kašviksie. Talvella hiihtimä šukšilla.
Mukava on muissella lapšuuttani. Täššä kakki. Tervehekši.
Opastan kielty karjalan
Laura Huovinen (Kuivajärvi–Hämeenlinna)
Pasta päivän mualla Vienan
suvastu heitä vähäsen
sanelen siula sanasen
otan ottehen Kalevalan.
Meän kieli kasvau tiälä
pikkarasen meččäkumbusen piälä.
Tuttavu on miun troppu dorogu
sitä tulou lapsi myöte
jallat pikkaraset meččäh astuu
marjua mättähältä maistau.
Opastan kielty karjalan
lapselle miun pajatan.
Muhahtai: karjalaine partizuanu Petroskoil pimies da peitos
Olga Gokkojeva (Kinnermy)
Olen lyydilaine
Veronika German (Pahomova, Kujärv)
Nygyy, konz miä elän suures lidnas Kard’alan ulgpuolel, milii om äijal tärged, ku olen kard’alaine da lyydilaine. Sikš sanun Kard’alas da kard’alan kieles toižiile ristikanzuule internetan abul da tahtuužiin puaksemba siäta täda.
Olen Kujärvespiä, d’oga om yks’ kohtiišt, kus eläb äj lyydilašt. Om ilo, ku meiden rahvaz ei unohtakuu omiid d’uuriid, vaa ku nygyy derein’as om vähän lyydin murdehen pagizijad. No lyydin murdeh eläb toižiišgi vehkehiiš. Ezimerkikš, pajoiš, runoiš.
Meiden perehes miä pagižen lyydikš tuatanke, muam da vel’l’ el’getaze lyydin murdehed, pagištaze vähemba.
Konz oliin laps’, buab da died, tuatan vahnembad, pagištaze minunke lyydikš.
Muštan, konz tuliim buabanno da diedanno, ainos sanuim ”Tervheks teile!” A died ainos kiritii lyydikš otkritkuud pruaznikuule.
Minun da kaiken perehen lyydilaižuuden da kard’alaižuuden muštmerk om buaban da diedan kard’alaine taluu. Taluu noustihe vuodel 1928 da se ve om hyväs kundos. Tuat ozutab lapsiile da i turistoile meiden taluud, konz pakitaze.
Taluu om Kard’alan kul’turan todelline oza, sikš ku sen abul rahvaz voib el’geta, kutt kard’alaizet elätihe da mii siädihe.
Foto: Potakkapelto
