#karjalankielielay
#karjalankielennedäli
#karjalansivistysseura
#karjalankielenpäivä
#uef
Suomessa vietetään karjalan kielen päivää 27. marraskuuta. Sen kunniaksi Itä-Suomen yliopiston, Karjalan Sivistysseuran ja Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen väki sekä joukko Suomessa asuvia karjalaisia ja karjalan kielen aktivisteja ideoi karjalan kielen viikon Karjalan kieli eläy. Sitä vietetään 22.–28.11. karjalan kielestä iloiten.
Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla.
Vienankarjalan luku- ta pakinakurššin opaštujien videotervehyš šanoina
Kerttu: Šykyšyö mie tykkyän ta kunnivoitan niise. Mečät ollah kaunehen moniväriset, toičči myršky ärjyy ta uallot laukatah vuahtopiänä.
Pirjo: Nyt šykyšyllä mie tykkyän lukie hyvyä kirjua, šentäh kun alkau hämärtyä ta lämmin tuli palau kaminašša, kiukua iččenäisešti paistau kuumua rokkua ta alan mieleššä vuottua Šuomen kevyän kirkašta valuo, keltasie pul’pukkaisie ojissa ta käjen kukuntua. Tai tämä sykyšy vielä erikoisempi: šuamma opaštuo vienankarjalua zoom-etäkurššilla, mieki tiältä Šaksašta šuate!
Antonina:
Talvella on kylmä,
Še on oiken hyvä!
Lumi peittäy lijat,
Ollah valkiet pihat.
Darius: Miunki mielivuuvvenaikani on talvi, mie šuvaičen šitä. Kun on tovella kylmä, lunta on joka paikašša, päivällä mänen kävelemäh meččäh, ta kaikki on hil’l’aista ta rauhašša. Illalla mie luven kirjua viltin alla ta juon čäijyö. On suali, jotta miula ei ole piisie.
Sirkei: Kylmällä šiällä kala kulkou kutuh: šiika mättäy mähnöjäh, matikka ta hauki kuletah peräššä.
Helvi: Mie tykkyän hiihtyä hiihtosel’l’ua myöten päiväpaissošša. Šamoin hankella kuutamanvalkiešša tähtien ta linnunruan alla.
Valentina: Niin mieki tykkyän hiihtyä talvimečäššä!
Mari: A mie tykkyän miän kešyä valkeista öistä!
Natoi: Mie ihaššun jokahisella vuuvvenajalla, niin kuin lapši ihaštuu uuteh kyläh käymisellä. Vaikkapa iče olen kešän lapši (olen šyntyn Lehti-Iivanan aikah hyvin äkienä päivänä), enämpi tykkyän aššuntua kimaltelijašša lumešša, šuvaičen konša luja pakkani purou miun n’okkuani, iloššun lumituiskuloilla ta pyrylöillä. Tunnen niissä adrenaliinie.
Irma: Mieki oikein tykkyän henkittyä pakkaista huomenešilmua, ka vain kevyällä, konša šuapi kävellä lätäkköjen piällä ta kuunnella jiän rapšehta. Ylen tykkyän ni kevyäštä, konša luonto rupieu havaččeutumah pitäštä talviunešta.
Sirpa: Mieki tykkyän kevyäštä, kun lumi šulau ta laulajat linnut myöššytäh šuvešta päin. Ta jovella kuletah kaunehet valkiepäiset jiälautat.
Eetu: Šykyšyn pimiet illat ollah kaunehet miun mieleštä, a joka vuoši mie vuotan äijän niise kevättä šentäh, kun kevyällä myö pruasnuičemma Äijyäpäivyä, miän Hospotin Iisussan Hristossan kuollehista eleytymisen pruasniekkua.
Anja: Kevyällä aivoin huomenekšella tahon piäššä läššä vesie kuuntelomah kevyän iänie.
A voi miten elämyä täyši on purosien lirisömini, koškien kuohunta, vesilintujen narškumini
ta jouččenien joijunta…
Niina: Miušta jokahisešša vuuvvenajašša on mitänih miellyttävyä ta ihmehellistä: kešällä – valkiet yöt, šykyšyllä – värikäš meččä, kevyällä vihertäjä luonto ta lintujen vičerryš, talvella – päiväpaisson pakkasešša kiiltäjä lumi, taivahalla läikähtelijät revontulet, tuulen ulvonnaššaki niise on taikua.
Leena:
Oraš-, kešä- ta heinäkuu, iloni on miun šuu.
Päiväni paistau ta jiätelö lapšilla maistau.
Valuo ta lämpyö riittäy, mieleni miun luontuo kiittäy.
Olga: Šyväin alkau läpättyä, konša kuulet niin moni-iänisen joukon, kumpani pakajau armašta karjalan kieltä. Olkah kešä tahi talvi, šykyšy tahi kevät, eläkkäh oma kieli miän šiämeššä ta purkautukkah piäliččiki ta kuulukkah ielläh rahvahalla ilokši ta koko mierolla tiijokši.
Poro
Helvi Alaviitala
Poro pihalla kävelöy, vuon’n’eloporo vielä on.
Ei ole vašua matašša.
Ušon tulijana kevyänä vašan šyntyvän,
talven kohušša kannetun.
Šamoten karjalan kieli
hil’l’akkaiseh eleytyy, kašvau.
Tämmösillä toivehilla šykyšyn alotin
kurššiloilla mänin, teemoja opaššuin.
Kieli on vanha, muamon šanaset ei riitetä.
Metodit uuvvet šanoja lisyäy,
eči ta löyvä konštie kekši.
Lapšie opaššamma käsineroloih, runoloih, lauluh.
Nuorie neuvomma starinoilla, paissen.
Kannatamma omat juuret tietämäh.
Näin mie ušon karjalan kielen eleytymiseh.
Päivännouzu-Suomen yliopisson suvikarjalan peruskurssan opastujat kirjutettih karjalan kielen nedälin kirjutuksie kurssan allussa. Tässä opastuja kirjuttau sygyzystä.
Mie suvaičen sygyzyö. Sygyzyllä puuloissa on ylen čomat keldazet lehet. Kurret da jouččenet syyväh peldoloilla. Ägien kylyn jälgeh on vesselä kylbie kezoida vilussa veissä. Suvaičen i talvie, a talvi ei ole kuin ennen.
Päivännouzu-Suomen yliopisson suvikarjalan peruskurssalla on runoniekkuagi. Tässä on opastujan runo sygyzystä.
Sygyzyllä mie issun koissa,
kaččelen pihalla ikkunasta
kuin äijällä vihmuu
da on kova tuuli.
Huomeneksella oli pakkaista,
da duumaičen,
konza panou lunda.
Vuvven aijat
Alisa Gubareva
Minä olen ruadanuh lapsien kel 54 vuottu. Nikonzu en sanonuh, ku se on paha ruado. Ainos sanoin: lapsien kel on hyvä ruadua, ku suvainnet heidy, ku heil himoittas tulla päivykodih sinun luo. Ruadajes mieles pidäy olla pajozet, runot, suarnat, tansit. Konzu opastat lapsil tostu kieldy, ethäi ainos rubie sanomah heile: sano nenga, sano toizin. Lähtet pihale lapsien kel, a sie on lundu pannuh, ihastuksis sanoit:
Talvi tuli, talvi tuli,
Valgei lumi lendäy.
Regyöt kädeh,
Sukset jalgoih,
Kiirehel mäil mennäh…
Muga oli joga kohtas suarnois, pruazniekois, illan vietos. Lapsii miellyttäy pajattua, tansie, jogahizel himoittau omua iččie ozuttua. Mi hyvä on lapsien vahnembil, konzu hänen lapsut sanou runo, pajattau, ozuttau omua iččie roulis.
Kevätpäiväl lapset ikkunas kačotah da pajatetah: Kevät tuli, lumi suli…
Talvi
Talvi tuli, talvi tuli
Valgei lumi lendäy.
Regyt kädeh, sukset jalgah
Kiirehel mäil mennäh.
Talvi, talvi, vilu talvi,
Lundu lykkiäy ikkunah.
Lähtin tyttizen kel pihal,
Panin regyöh istumah.
Ongo čoma pihal kačo,
Istu Mašoi, kokota.
Ei vai tuuli hattuu ottas,
Piädy älä lekuta.
Kevät
Kevät tuli, lumi suli
Ojaine vai kohizou,
Kohizou, kohizou,
Ojaine vai kohizou.
Kottaraine varbal istuu,
Kevätpajuo pajattau.
Pajattau, pajattau,
Pajoine vai pajattau.
Lapset pihal kižatah.
Kevätty vai vastatah,
Vastatah, vastatah
Kevätty vai vastatah.
Kezä
Kezä hyvä, hyvä on
Lämmin, lämmin pihal.
Kukkazet kai kukitah,
Meidy pihal kučutah.
Sygyzy
Syvystuuli tuulou,
Puulois lehtet kiškou,
Lehtet pihal lendäy
Linduparvet mennäh.
Minun armahat šipainiekkazet
Elisa Ihalainen
Duumaičen, midäbo tänäpäi pastazin. Se on ylen jygei piättiä, sendäh gu suvaičen čupukkastu mannoipudrosyväimenke, čirppipiiraidu, gribakurniekkoua da šipainiekkua kartohkusyväimenke.
No, tänäpäi pastan šipainiekkua, kai ainehet lövvytäh škuapas. Net ollat ylen čomat karjalazet piiruat, ga omat puaksuh ollah vähembi čomat. Yksikai ylen magiet net ollah.
Varustan kuh’nan da päčin. Sen jälles valmistan kartohkupudron da tahtahan. Jälles valmistustu piäzen rupittumah da pastamah. Pastamizen jälles voidelen šipainiekat da jo roitah net valmehet! Magiet ollah!
