#karjalankielielay #karjalansivistysseura #karjalankielenpäivä #uef
Suomessa vietetään karjalan kielen päivää 27. marraskuuta. Sen kunniaksi Itä-Suomen yliopiston, Karjalan Sivistysseuran ja Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen väki sekä joukko Suomessa asuvia karjalaisia ja karjalan kielen aktivisteja ideoi karjalan kielen viikon Karjalan kieli eläy. Sitä vietetään 23.–29.11. karjalan kielestä iloiten.
Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, Twitterissä ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla.
Natalja Petrova (Outokumpu)
Priäzän piirin kylän
Kiiškoiniemi-Kiiškoiniemi
Sinä minun oma mua!
Olet pieni,olet Armas
Kaunis joga vuvven aigua!
Uvvet taloit,vahnat taloit
Uuzi toine elaigu.
Vaigu mami ikkunaspäi
jäi minuu kaččomah!
Ajatukšie karjalan kieleštä
Anni Vlasova (Piäjärvi)
Olen šyntyn karjalaisešša pereheššä Sohjananšuun kyläšša kaunehen ta šuuren Piäjärven rannalla.
Meilä, koko kylän eläjillä, piti šiirtyö toisih Louhen piirin kylih, konša Piäjärven vejen tašo noššettih yhekšäh metrih, jotta riittäis vettä Kuma-voimalaitokšen ruatoh.
Uušissa kylissä myö rupesima elämäh venäläisijen, ukrainalaisijen, valkovenäläisijen rinnalla. Ta hyö hylättih meijän pakinua, a myö, höperöt, šuoštuma siihi, jotta ei šua puajia karjalakši, konša ei kaikin sitä malteta.Tämä oli ensimmäini šyy, miksi karjalan kieli kato käytöstä.
Toini syy oli še, jotta kouluissa opaššettih venäjän kielellä, šen takie piti hyvin tietyä venäjyä, muiten silma matiteltih.
Nykyjäh mie maltan, jotta kieli luonnollisešti tarttuu lapsih pieneštä šuati, vain pereheššä, missä käytetäh karjalan kieltä. Ka kaikkein šuurin ongelma on še, jotta perehet ollah šekakanšalaiset.
Ka niissäki perehissä, missä molommat vanhukšet ollah karjalaiset, nykyjäh käytetäh vain venäjyä. Toičči kyläššä ta karjalaisijen kokoukšissa mie mielelläh puajin karjalakši, ka koissa miehen kera en.
MISTÄ LÖYTYÄ VOIMUA, JOTTA LUUVVA POIS LUKKU ŠUUŠTA?
Voit tovistua vielä sitä, jotta myö rupesima puajimah karjalakši juuri silloin, kun ruvettih käymäh suomalaiset. Passipuo teilä!
Kieli eläy, konša hänellä on käyttö.
Pororaito ta muita ajatukšie
Helvi Alaviitala (Oulu)
On šykyšykešä miun kotikyläššä Putašjärven Šuvannošša. Porot on keräyvytty pelloilla šyömäh vihantua heinänkašvuo. Kevyällä šyntynyöt vašat on kašvettu ta šeuruavat voatimie, heijän emieh. Vašat käyväh ielleh harvoin imömäššä maituo emän nännistä.
Šamoin oltih asiet Vienašša, Kiimasvuaran eli Närhilän kyläššä vielä 1900-luvun alušša, konša muamon pereh sielä eli. Poroja hyö omissettih pororaitoloiksi varoin ”viisin satoin”. (Vienan kansa muistelee, Pertti Virtaranta. Palaka Huuhtan pakauttelu Ruočissa).
Muamoni tuatto Konsta Moisejeff, rahtari ta šumčankantaja, pakasi näitä as’s’oja sussietan ämmöllä. Šamoin kuulin mie niise, toinah kouluh mänijä tyttöni, kuni pakinašša vilahteli vienalaisie šanoja. Muamo oli käšken miun männä ”vanhaisällä’ tovarissaksi sussietah. Mie kummekšin, mintäh miun ukko šano, jotta hällä on ollun kakši akkua. Miun mieleh še oli pahasti šanottu. Vesselie šanoja oltih kenkät, pukšut, kompiaiset, hiihtyä, šuoriutuo, jakšautuo.
Vanhaisä vei pakinat ta šanat tuonilmasih, šamoin muamo.
Mie kuottelen veresteä karjalan kieltä, tätä vienan murrehta kurssiloilla, kerhošša, kirjoista, Karjalan ratijošta, lehistä. Kirjutan perehellä ta someh viestejä vienalaiseh mallih.
Enämpi ei ole pororaitoja ajamašša rahtie ta miehijä vajehtimašša kulttuuritietuo Vienan ta ”Ruočin” kera.
Muamon pakinašta jäi perehellä ”sloukanikse”: ”Tätä tuli Malanien häiksi.” Še tarkottau sitä, kun tulou liikua ruokua, striäpintätaikinua ta mitänih muuta.
Foto: Tätä tuli Malanien häiksi
