Myö ylen puaksuh pagizemmo karjalan kielen hengispiendäs da kaiččemizes, opastandas da kehitykses. Se čoma karjalan kieli, kudamua paistih meijän buabat da died’oit, vie eläy meijän mustos, kniigois dai jogapäiväzes elokses, sidä harvazeh vie kuulet.

Kieli paginattah ruostuu. Ku se ei kogonah unohtus, karjalakse pidäy paista joga päiviä. Oppie paista kaikkiel, kus löydyy paginkanzua, paista kui maltat, vai paistes kielinero parenou. Ottua neruo hyvin karjalakse pagizijois ristittyzis, panna pondomah tozi karjalazet sanat, sanondat da paginluadu. Toinah sit voimmogi jatkua karjalan kielen igälangua?

Hos karjalazien lugumiäry vähenöy, da päivy päiväl puolenou karjalakse pagizijua rahvastu, yhtelläh karjalan kielen puoleh kiändyy uuttu rahvastu. Hyö opastutah karjalua ičepäiviidäh libo kursiloil, opitah lugie karjalakse, ihaillah karjalan kielen čomuttu da ečitäh eričyksii da yhtenäžyksii eri murdehis. Moizii ristikanzoi on meijän tämänkerdaine paginkanzu kieliaktivista Ort’t’o Moskušta, kui häi iččiedäh sanou.

– Mindäh da konzu sinun mieldy kiinitti karjalan kieli da juuri tverin karjalan kieli?

– Olen roinnuhes Moskovas, keskiškolan loppiettuu lähtin opastumah Suomeh. Rajamualoil eläjil Suomi on ylen lähäine, tuttavu da oma mua. Minul se oli rajantagaine mua da mahto suaha rajantagaine kogemus. Kaiken ližäkse Suomi on kaksikieline mua, se andoi minule ližämahton opastuo kui suomie, mugai ruočin kieldy.

Minul ainos oli mieleh opastuo vierahii kielii, uuzi kielihäi on muailman uuzi ellendys, čukeldumine uuzien mielikuvien, muodoloin da merkičyksien kogonazeh muailmah.

Suomen kieli ozuttihes minule erinomazekse, kielellizesti se oli ylen loitton meile tuttavis romanielazis, sluavilazis libo germuanielazis kielis. Sit ei ole latinalazii kandoi. Konzu olin Suomes enzimästy kerdua, minul oli ylen interesno kuulta, kui rahvas paistah keskenäh suomekse. Minä ihan tyhjiä opin löydiä hos yhten tuttavan sanan. Sidähäi! “Muamo” da “tuattohäi” suomekse ollah äiti ja isä, a kompjuteru ei ole kompuutteri, vai tietokone.

Olin elänyh Suomes jo sentämän vuvven, konzu tiijustin, ku Ven’al on olemas kieli, kudai on vähilleh sama, kui suomen kieli, ga paistah karjalakse rahvas, karjalazet, kudamil Ven’an muan kul’tuuru da omaničentundo ollah omat. Minul se oli aiga diivu! Sit minä näin mahton lähendiä eri kul’tuuroi da eloksentaboi. Myö buitegu avuammo uksen toizeh muailmah, ga ruammo sen ellendettäväs muvvos, lähäzel da ellendettäväl karjalan kielel.

Muga minun syväin rubei palamah karjalan kieleh. Minä ajattelin, ku sen avul voibi luadie tundietukse meijän kul’tuurua susiedu-Suomes. Kus omal ičenviendäl, omal kosketuksel da mielel voimmo ozuttua ihan toizenmostu kul’tuurua, kudaman saimmo Ven’al eläjes. Ga yhtel aigua myö voimmo olla heile “omat”, ku pagizemmo vähilleh samua kieldy.

Tämän ližäkse suomen kieli on harvinazii kielii, eigo muailmas ole muga äijy kieldy, kudamat suomen kielele oldas ellendettävät. Karjalan kieli on buitegu uskomattomuon muailmaspäi! Sendäh minul oli ylen interesno, kui kaksi harvinastu kieldy voijah olla kosketuksis.

Konzu rubein tutkimah tädä tiemua, tiijustin, ku on olemas tverin murreh, vie harvinazembi “kieli”, ga se sinnesäh painui minul mieleh, ga rubein eččimäh ielleh tieduo sit. Ga 20 vuottu tagaperin internietas tieduo oli ylen vähä. Oli vähäine matkukirjutustu, kus rahvas ihastuksis saneltih omis matkois Tverin Karjalah: “enzimäi ajat kolme čuassuu električkal, sit jälgimäzeh azetundukohtassah avtoubusal da sit kylässäh vie čuasun ainavol sinnepäi menijäl mašinal!” Tämän lugiettuu sinä buitegu puutut mihlienne suarnah, šeikkailuh.

Ket nähtih Virtarannan fil’man “Kaukaiset karjalaiset”, mustetah, kui häi ihasteli, ku enämbi nelliäsadua vuottu karjalazet rauhas eletäh Tverin mual, paistah omua kieldy ven’alazen kul’tuuran keskes olles. Vie lövvin internetas paikallizien aktivistoin johtajan L’udmila Gromovan kirjutekset da iänittehet. Sain ei vai lugie, ga kuuneltagi karjalastu paginua. Verkosivuston nimi oli aiga.tverlib.ru, se nygöigi on olemas. Sit algavuigi minun syvendymine karjalan kieleh.

Vie mainiččizin, ku tämähäi on erinomaine ilmivö da Ven’al eläjien kanzoin da kul’tuuroin hyvinmenijän yhtesolemasolendan paras ezimerki. Tämänmoizii ezimerkilöi ei ole “demokruattizis” päivänlaskumualois, sie on kova borču oigevuos paista omah kieleh. Sit lähtöy moine suuri pyrgimys olla omannu ičenny. Meil on vastukavai: meil rahvas ei tahtota paista omah kieleh, midä nikui ei voi ellendiä!

– Ollahgo sinul karjalazet juuret?

– Ei, karjalazii juurii, minun tiedämiä, ei ole.

– Konzubo, kenen kel da kus enzimästy kerdua pagizit karjalakse?

– Enzimäzeh matkah tverin karjalazien rannale lähtin äski 20 vuvven mendyy sit, konzu rubein eččimäh heis tieduo. Äijän kerdua olin ajanuh siiriči Spiirovan kiännälmykses Moskovan da Piiterin välizel juamal. Suomes eläjes sanelin suomelazile karjalazis dai monii tämä kyzymys kiinnostutti, ga yhtelläh minuu enämbäl!

Tverin karjalazet ollah ylen hyväntahtozet da ellendäjät rahvas. Enzi kerdua minä varain, ku en oigieh sano midätahto libo minuu kentahto ei ellendä. Ga ylen äijän kiitän karjalazii, ku hyö oldih tirpačut. Hyö nähtih, kui minä ahkeroičen, tavoitan sanuo oigieh da otettih minuu vastah ylen lämmästi da kiitettih: “Moločču, et unohtannuh omua kieldy!” libo “Kuduaspäi kyläs olet?” Enzimäine pagin karjalakse on gu enzimäine lendo libo enzimäine uidelendukerdu. Ga minä kestin tämän koittelemizen, da minun akku otti videon täs minun tutkindos. Tämä pagin oli Oma randa -pruazniekan jälles Kozlovan kyläs, konzu minä erästy naistu vein sinne, Kozlovah, mašinal. Mielihyväl kaččelen nygöi sidä videodu. Minuu hämmästytti, kui puaksuh paikallizet rahvas paistah karjalakse.

– Kudamih karjalazih kylih olet käynnyh? Kunne ajoit enzimäzikse? Kuibo valličet matkoi? Kui tuttavut paginkanzoinke?

– Minä kaikkiel alguan paista karjalakse. Buitegu toven olizin karjalaine. Lopun lopukse, onhäi minul oigevus pahoi tiediä ven’an kieldy, a karjalan kieldy parembi. Konzu näin: ristikanzu ellendäy, jatkan paginua karjalakse. Tiettäväine, tiijän erähät vaigiembat virkehet, kudamat autetah minuu paista paginkanzanke. Vastavus nenih virkehih on tietty, vuotettu, ga paginkanzan reaksies emmo vastua, sendäh ei pie ihan tarkah ellendiä vastavustu. Vastata – se on paginkanzan huoli. Gu en lienne midätahto ellendännyh, sanon toizen virkehen libo kiännän paginan toizeh tiemah – muga roihes vuoropagin. Minul dai paginkanzal on hyvä mieles. Pidäy olla hyväntahtojannu.

Matku minul on yksi ainavo – Oma randa -festivuali. Piästä sinne voibi moneh luaduh, eri kylien kauti: pohjazes, suves, luodehespäi. Kahtu eri tiedy sinne jo olen ajanuh. Anuksen čupul kävves, konzu azetun, sit karjalakse pagizen ostajes maiduo, ruahtuo, ogurčua, metty paikallizel rahvahal. Konzu myöjy ei pagize karjalakse, sit olettelou muga, ga tyhjiä azetuin. Moizet tilandehet silgi ollah hyvät, ku voibi hivuo tarvittavat virkehet: kui paginsanakniigois ollahhäi tiemat: “Laukas”, “Vokzualal”. Täs kai on tozielokses!

– Kuibo rahvas otetah vastah sinuu, konzu pagizet karjalakse? Vastatahgo hyö karjalakse vai ven’akse?

– Erähät ellendetäh ihan kaiken, ga vastatah ven’akse. Sit minul roih paha mieles: kerras rubien ajattelemah, ku minä en muga hyvin sanonuh omii sanoi, kui pidellys. Erähät vastatah ven’akse, sendäh gu tahtotah ozuttua, ku hyvin tietäh ven’an kieldy, ei vai karjalan kieldy. Sit pidäy olla lujannu: pidäy ozuttua, ku sinä iče vähembäl tiijät ven’an kieldy. Sit myö tuaste kiännymmö karjalan kieleh da jatkammo paginua karjalakse.

Erähät kačotah minuh ebäillen, heile ozutah, buito tulin tarkastamah. Hyö paistah ven’akse. Erähät suurel himol paistah karjalakse! Sit jo ičel pidäy paista hyvin, ei pidäs pettiä paginkanzua omal valehel kielenmaltol, pidäy ozuttua kaiken, midä voit da tiijät, mustoitella tarvittavii virkehii.

– Ongo jygei opastuo karjalan kieldy?

– En voi sanuo minun kiindymysty tovellizekse opastundakse. Opastundu se on alalline syvendymine kieleh, konzu uvven kielen voit opastuo vuvves-toizes. Minul se on enämbi jatkuju mielenhyvys, mielehine ruado.

– Kuibo opastut karjalan kieleh?

– Ostan opastundukniigoi, kniigoi, kudamidä lövvän internetas, luveksendelen harvazeh. Minun mieles, piälimäine dielo on associaciet. Konzu sinä kuvittelet iččiedäs sit libo toizes eloksen tilandehes, konzu käyttäzit karjalan kieldy i sit vai ajattelet nennii tilandehii. Sit tulou tavoites, stiimul, da motivacii, sildy gu moizet tilandehet voijah tapahtuo elokses. Ylen äijän hyödyy suat, konzu kuundelet mondu kerdua peräkkäi midätahto vuoropaginua, sit kai virkehet da sanondat roitah tuttavat.

– Miksebo sinul pidäy karjalan kieli? Kusbo käytät iččes tiedoloi?

– Se tarveh on minul sydämes. Ei muga ammui kävyin Anuksen čupul. Sie pagizin paikallizen rahvahanke karjalakse, kaikil se oli mieldy myö. Himoittas uskuo, gu äijiä harvembah minuh kačotah ebäillen.

– Luvetgo literatuurua da lehtie karjalan kielel? Kuundeletgo libo kačotgo programmoi?

– Literatuurua luven harvazeh, kuundelen Karjalan TV- da ruadivoyhtymyksen tvda ruadivopaginoi karjalan kielel. Karjalazien programmoin kai juondajat ollah minule tuttavat. Ajattelen, tunnen heidy parembi, migu heijän kolleegat.

– Joga kielel on mielikuva. Mittuinebo sinun mieles on karjalan kieli?

– Minule ozutah, se on hyväntahtoine da myödymieline. Vie se kyzyy abuu, sidä himoittau sevätä.

– Passibo paginas.

– Passibo sinule.

Teksti: Ol’ga Ogneva, Oma Mua 19.4.2023
Kuvat on otettu Ort’on arhiivaspäi