Artikkelit

Karjalan pienie istorijoja: Matka-oja

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 10.11.2023

Näitä kertomukšie mie kirjutin muamoni L’udmila Aleksejevna Jablonskajan (omua šukuo Lesosen) muisselmien mukah.

Vuosi 1951. Kešän alku. Avautuu šeuruava muasteriašema, ta meijän pereh šiirtyy uuteh paikkah.

Matka-oja-paikašša meitä ottau vaštah uuši parakki, kyly, hevoistalli. Sulo-veikolla on 21 vuotta, a Toivolla on 17 vuotta. Hyö jo ollah omavaltaset ruatajat miehet. Ka myö elämmä kaikin yheššä.

Meilä annetah šuuri huoneh parakissa. Huonehešša on metallikiukua, šillä voipi laittua ruokua ta lämmittyä pirttie. Muamo eristäy keittijönčuppuo. Šiinä šuuren stolan alla häkissä eläy kukko ta kanoja, niin jotta meilä on verekšie kananmunie huomenešruuvvakši. Šamoin joka huomeneš murkinah lisäytyy ni kukon kiekunta. Parakki on juattu miehien ta naisien puoleh. Uuvveštah šitä täyttäy nuoriso Jyškyjärven kolhosista. Kolhosi työntäy ihmisie mečänhakkuuh.

Koko meijän pereh tuli hakkuamah ta uittamah meččyä. Mie, L’udmila, vielä opaššun Jyškyjärven internatin koulušša.

Kotih šuaten on kymmenen kilometrie. Nyt joka netäli juokšen niitä kilometrijä, kiirehin kotih netälinlopukši.

Irtouitto

Enšimmäisinä vuosikymmeninä Šuuren Isänmuallisen šovan jälkeh muan uuvveštah rakentamini vuati äijän puuta. Karjalašša oli äijän meččyä, ka ei ollun šuatavie teitä eikä tarvittavua tekniikkua kuletušta varoin. Jotta tuuvva puutavarua käytettih vesiteitä: jokija ta järvijä. Šahalaitokšie rakennettih šuurilla jovilla. Šiih uitettih meččyä ta šiitä valmehet tuottehet jokia myöten mäntih laivoilla lähimmäisih šolmuloih šuaten.

Puutavaran taival alko juuri Matka-oja-muasteriašemalla. Meččyä hakattih lähekkäh.  Miun Toivo-veikko oli juontajana. Rejellä hiršijä kuormattih yheššä auttajan kera. Heponi veti rekie rantua kohti. Ei ollun mitänä tekniikkua. Vain heponi ta ihmisie. Rekie purettih rannalla ta pantih meččyä pinoloih. Kevyällä jiä šuli ta alko uitto. Uittuo varoin rakennettih pakšu lautta. Lautan kešellä ašetettih šuuri puini silinteri. Šiih kiärittih pakšu nuora. Silinterin ympäri kulki heponi ta keri nuorua. Laverie vejettih lautan luo. Konša laveri tuli, lauttua työnnettih etehpäin ta luajittih kaikkie toiseh kertah.

Ka ieššä oli joki tahi koški. Šiitä alko irtouitto. Avattih laveri ta kekšillä työnnettih joka hirši virtua myöten. Jovella oli helpompi, a koškija myöten piti ruatua varovašti. Ruatajat šeisatuttih koškie myöten kekšilöineh ta töykättih hiršijä, jotta ne uitais tašasešti vesivuajakšissa. Ka še ei aina onnistun. Hiršijä kiänti poiki virrašta ta ilmešty katelmuš. Šilloin ruatajat annettih merkki: noššettih kekši piän piällä poiki virrašta. Ylähyätä ei lašettu hiršijä. Joukko purki katelmukšen ta työ jatku. Toičči ruatajat lankettih veteh, kaššuttih likomäriksi ta taijettih läsiytyö. Heilä annettih šata grammua votkua. Joškuš nuoret tahallah čukellettih veteh, jotta šuaha votkua.

Uiton aikana upposi monta puuta. Hiršijä työnteli eri šuuntih rantoja myöten. Ne oltih tappivoja. Puolekši upponuot hirret pitälti haitettih mouttorivenehie. Kymmenien vuosien piäštä hirret lopullisešti upottih. Ka rahvaš vejettih erähie hiršijä rannan luo, šahattih niistä halkuo tahi rakennettih kylyjä. Šemmosih pikkuaseih ei kiinitetty huomijuo.

Ajan mittah ilmeššyttih mouttorivenehet, kumpaset vejettih laverija. Ruato mäni ilosemmin ta tulokšellisemmin.

Uiton loputtuo ruatajilla annettih kakši netälie lomua. Uiton aikana ei ollun lepopäivie.

L’udmila (vaš.) potruškojen kera Jyškyjärven internatin koulušša.

Elämä pos’olkašša

Matka-ojašša ei ollun šähkyö. A kulttuurielämä oli. Joka netäli Jyškyjärveštä heposella tuli elokuvamehanikko. Matallah hiän toi elokuvalaittehen ta penssinimouttorin. Klubie ei ollun ta ne ašetettih parakissa. Miehien huoneheh ašetettih elokuvalaiteh. Šahattih ikkuna naisien puoleh ta šiinä vaštapiätä riputettih ruutu. Kaikin istuuvuttih stuulilla ta jakkaroilla. Alko filmi. Kaikin kačottih mielelläh. Ka mouttori oli vanha ta ušein rikkautu. Kun še šammu, kaikin juoštih panomah šitä käymäh ta tuaš kaččomah filmie. Niin šattu muutoman kerran näytännön aikana.

Vielä yhtä huvie parakin eläjillä järješti meijän kišša enšimmäisenä kešänä. Hänellä šynty kikkijä, mit pikku hil’l’ua kašvettih. Iltasin kaikin mäntih pihalla tupakoimah, juttelomah, istumah portahilla. Šilloin alko spektakli. Kiššanpennut mečäššettih piäčkysie. Linnut härnättih pikkukikkijä lentyän alahana muan piällä. Kiššanpennut hypähettih korkiella ilmah levittyän käpälie. Joka hyppy šai kaikkie nakramah lujaiänisešti. Kišša-muamo tarkkuali šitä. Näin jatku monina iltoina peräkkäh. Šiitä kikkijä otettih uuših taloih.

Pos’olka rakentu. Meijän pereh šai korttierin uuvvešša talošša. Taloja rakennettih nellällä korttierilla, meilä annettih puolet talošta. Vuuvven piäštä ottima lehmän, tuatto rakenti liävän. Ympärillä ei ollun niittyjä. Muamon kera koko kešän šoutima rantoja myöten ta niittimä rantaheinyä. Koko elämäkši mie panin muistih hepokkah ševottuo heinän tuokšuo. Keräsimä pyöreitä lehtijä järven pinnalta ta kuivasima niitä. Monie-monituisie koivun, huavan ta pajun okšie ta lehtijä myö panima kuivumah huas’s’alla.

Lehmä oli nuori, leikkisä. Iltasin muamo työnti miut kuččumah Lemmikkie kotih. Lehmä huomasi miut, ojenti šarvet ta reippahašti juoksi miun luokše. Mie varasin ta peittäyvyin puun takana. Vanhempi veikko akottu tytöllä Valko-Venäjältä. Še on erikoini istorija Karjalan elämäššä. Meijän mualla tuli äijän nuorie prihoja ta tyttöjä šuvisista tašavalloista. Hyö tultih tienuamah rahua meijän pohjoseh muah šovan tuhuomilta alovehilta. Värvyäjät kučuttih heitä šinne ta luvattih äijän hyötyjä. Tašavallašša ei riittän ruatajie, niin jotta ruatuo riitti kaikilla. A erähät ruattih muutoma vuosi ta heilä annettih puuta, jotta hyö rakennettais taloja omalla kotimualla. Oli äijän keinoja piäššä Karjalah. Karjalaiset prihat akotuttih šuvisilla tyttölöillä, a šuviset pojat valittih valkietukkasie karjalaisie tyttöjä.

Näin kulki elämä meččäpos’olkašša.

Teksti da kuvat: Julija Krasikova, Vuokkiniemi, Oma Mua 8.11.2023
Piäkuva: L’udmila Jablonskaja (oik.) kouluvuosina Matka-ojašša. 

Lue nämäkin:

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.