Šajekuun 1. päiväštä Karjalan Heimo -leheššä ruatau uuši piätoimittaja Katri Kovasiipi. Entini piätoimittaja Aila-Liisa Laurila, kumpani toimitti lehtie 15 vuotta, piätti šiirtyö eläkkehellä. Pakasima Katrin kera hänen elämäštä ta juuriloista šekä šiitä, miltä häneštä tuntuu uuši virka.
– Katri, kerro mistä šie olet kotosin, mitein mäntih šiun lapšušvuuvvet?
– Olen kotosin Kiteeštä, Pohjois-Karjalašta, läheltä Jovenšuuta. Kotini oli melkein Kiteen ta Tohmajärven rajalla, ta linnuntietä noin kymmenen kilometrin piäššä šillosen Neuvoštoliiton, nykysen Venäjän rajašta. Šynnyinkotini lähin raja-ašema on Niiralašša. Nuapurin vanha isäntä oli ennein vanhah, ennein šotie, käynyn ahkerašti Sortavalašša polkupyörällä, ta miun ämmön (muamoni muamon) čikot oltih niise rikeneh käyty šinne.
Lapšušvuuvvet vietin lähellä luontuo, pienellä meččien ympäröimällä kotitilalla. Muamon kera kävin marjah ta šieneh, tykkäsin luatie käsitöitä šekä piiruštua ta mualata. Luvin hyvin äijän šiitä lähtien, kun 5-vuotisena opaššuin lukomah – šitä ennen vanhempi čikko luki miula äijän iäneh. Kävin kouluo pieneššä kyläkoulušša. Tykkäsin muamoni luatimie ruokie, mit oltih rikeneh karjalaisen keittijön perinnehherkkuja ta kypšyttih šuurešša paissinkiukuašša.
Lukijon kävin Kiteeššä. Šiitä Jovenšuun yliopistošša alotin šuomen kielen ta kirjallisuon opaštumista. Kohta šiirryin šieltä Tamperen yliopistoh. Piäainehena oli Šuomen kirjallisuš ta päteyvyin opaštumisešša niise muamonkielen opaštajakši (šuomen kielen ta kirjallisuon opaštajakši). Šivuainehina opaššuin toisien lisäkši mediakašvatušta, ilmaisukašvatušta (ili dramakašvatušta) ta filosofijua. Opaššušaikana opaššin kotvani šuomie vierahana kielenä.
– Ket oltih šiun vanhemmat ta esivanhemmat?
– Tuatto oli šähkömieš ta muanviljelijä, muamo – muatilan emäntä. Miun vanhemmat jatettih työtä tuattoni vanhempien pienellä kotitilalla. Tuatto šuoritti mua- ta meččätöijen ohella niise šähkömiehen töitä. Muamo oli käsistäh taitaja. Hiän tikutti mahtavie kirjavie luajokšie ta hoiti rakkahuolla kuin lehmät, niin ni kašvimuat.
Muamon šuku oli kotosin Uukuniemen luovutetuilta alovehilta, ili šiltä puolelta Uukuniemie, mi jäi talvi- ta jatkošovan jälkeh Neuvoštoliitolla. Muamoni tuaton šuku oli muuttun Uukuniemeštä pois jo ennen šotie, a muamoni muamon heimolaiset jouvuttih evakkoh. Muamo on kuitenki šyntyn ta viettän lapšušvuosie Kaurilašša Uuvvešša-Värtsiläššä, mi kuuluu Tohmajärven kuntah.
Tuaton šuku oli Tuupovaaran Kauravaaran Vatasie. Miun ukko šynty Tuupovaarašša, ka muutti jo pienenä pereheh kera Kiteeh. Muamon šuvun muamolinja oli Uukuniemen Hannosie ta tuatonlinja Marttinansaaren Pölösie. Elättämisvaroja molommat šuvut šuatih piäošin muanviljelykšeštä. Tuaton tuatto Pekka oli ainut ukko, kumpasen tapasin. Toiset esivanhemmat kuoltih ennein miun šyntyö.
– Missä šie ruavoit ta ken olet ammatiltaš?
– Opaššukšen jälkeh ruavoin vähän aikua lukijon muamonkielen ta kirjallisuon opaštajana. Kirjutin niise kirjallisuškritiikkie ta šiirryin mainoššuunnittelijakši, tekstišuunnittelijakši vuotena 1998. Luajin mainoštoimistoissa hyvin monenmoisie teksti- ta konseptišuunnitteluja, toimitin äijän oštajalehtie.
Kymmenvuotisen mainoštoimistouran jälkeh valičin työkšeni kanšantervehyšjärještön viessintyä. Alotin Šuomen Nivelyhissykšen tiijottajana ta Nivelyhissykšen julkaisoman Niveltieto-lehen toimittajana vuotena 2008. Olin monie vuosie niise “Niveltiijon” piätoimittaja ennen kuin miut valittih “Karjalan Heimon” piätoimittajakši.
Šivutoimisešti kirjutan taitokritiikkua. Kriitikon työtä šuoritin šiännöllisešti piätyön ohella vuuvvešta 2007 alkuan, enšin “Aamulehteh” noin 10 vuotta ta vuuvvešta 2019 alkuan Šuomen šuurimpah kulttuurialan Kulttuuritoimitus.fi-verkkojulkaisuh, kunne kirjutan kuukaušittain iellähki. Niin jotta ammatiltani olen kulttuurijournalisti ta piätoimittaja.
– Missä elät nyt ta mitä harraššat? Keta on šiun pereheššä?
– Elän Tamperešša, vanhašša paritalošša Pispala-kaupunkinošašša. Talo on rakennettu vuotena 1928. Pispalašta on vain parin kilometrin matka Tamperen keškukšeh, kunne on mukava kävellä kaunehen harjumaiseman ta luonnonšuojelualovehen kautti.
Mie harraššan lukomista, käsitöitä ta reipašta ulkoiluo. Liikkuos’s’ani kuuntelen tavallisešti iänikirjoja. Mahollisukšien mukah ihualen joutoajalla monenmoisien kulttuurien kuvataituo, teatterie ta musiikkie. Tykkyän niise elokuvie, matkuštamista ta kahviloissa lukomista.
Miun pereheh kuuluu mieš, kakši aikuhista lašta (tytär ta poika) ta ruškieturkkini kišša, min nimi on Kišša Matroskin.
– Olet “Karjalan Heimon” piätoimittaja 1. šajekuuta alkuan, miltä tuntuu uuši virka?
– Oikein hyvältä! Täššä työššä šuan olla vuorovaikutukšešša tovella kiinnoštavien aseijen kera. Karjalan kieli, monimuotoni karjalaini kulttuuri šekä Raja- ta Itä-Karjalan istorija annetah miula niise äijän uutta opaššettavua ta loputtomašti mielenkiintoista luvettavua.
– Mimmosena kuvittelet lehen tulovaisutta? Tulouko šiih muutokšie?
– Paperilehti on iellähki tärkie, ka šen rinnalla lisyämmä lehen digitalista näkömyštä. “Karjalan Heimo” šuahah näin entistä paremmin ihmisien näkyvillä ta šuatavilla, niin löyvämmä niise uušie lukijie. Muutoš on jo käynnissetty: “Karjalan Heimon” digitaliset näköislehet ollah nyt šuatavilla Lehtiluukku.fi-palvelušša ta ne tullah tarjolla niise kirjaštojen digitaliseh lehtivalintah Šuomešša. Makšuttomalla Karjalan Šivissyššeuran Uutisčuppu-ajankohtaiskanavalla julkaissah jatkošša šiännöllisešti niise valittuja “Karjalan Heimon” artikkelija.
Lehen šiämyštäššä kehitämmä linjua, missä ajankohtaisuš, ihmisien kokemukšet ta tutkimuštieto karjalan kieleštä šekä karjalaisešta kulttuurista ta istorijašta šuahah tašapainosešti tilua. Karjalaisuš ei ole vain yhenmoista, niin jotta šen moninaisuš tulou leheššä vahvašti eteh jatkoššaki. “Karjalan Heimon” pitäy olla lehti, kummaista lukijat vuotetah, luvetah innolla ta arvoššetah korkietašosena kulttuurilehtenä.
Karjalan kielen näkömini “Karjalan Heimošša” on tärkietä niise tulovaisuošša. Toivon, jotta karjalua taitajat toimittajat ta lukijat taritah lehteh karjalakši kirjutettuja juttuja.
– Kiinnoštauko šilma karjalan kieli? Šuunnitteletko matkoja Karjalah?
– Milma erittäin kiinnoššetah karjalan kieli, karjalaiset ta karjalaisuš. Ymmärrän karjalua jo melko hyvin, ka en vielä šuata paissa enkä kirjuttua karjalakši. Olen alottan karjalan kielen opaštumisen ta jatan opaššušta mielelläni. Tykkyän kovašti karjalankielisien tekstien lukomisešta ta šeuruan Oma Mua -lehtie, karjalankielisie uutisie šekä monie karjalankielisie sosialimediakanavoja. Matat Karjalah kuulutah miun ruatoh. Vuotan ta toivon kovašti pandemijatilantehen helpottumista, jotta piäšen matkuštamah.
– Katri, passipo mukavašta pakinašta! Toivotamma šiula lykkyö, uušie idejoja ta mäneššyštä uuvvella työpaikalla.
Teksti: Maikki Spitsina, Oma Mua 15.12.2021
