Artikkelit

Kertomuš: Kyšymyš vain vaštauš?

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 12.7.2023
Asiasanat: koirat

Tänäpiänä myöntipaikalla maito tuotih äijyä myöhemmin. Maijon oštajie oli kerinnyn kokoutuo jo melkoni joukko. Šen puolešta oli hyvä, jotta issuttih lämpimäššä huonehešša. Ajan kulukši kerrottih kilpua juttuja, kellä mitä piäh pälkähti.

Kakši eläkeläistä, Timo ta Huoti, oli ašettauvuttu istumah lämpiejän kiukuan eteh. Hyö issuttih iänettä. Heilä ei näyttän olovan mitänä kerrottavua. Kačeltih vain, mitein kuivat honkahalot palua roihuttih kiukuašša ta oli šyvennytty omih ajatukšihis. Niin vain issuttih ta kuunneltih, mitein toiset piettih vireillä porinua… Tai lienöykö šitäki kuunneltu.

– Pane tuo viimeniki halko tuošta kiukuah. Anna palua šenki, – Timo virkahti ihan kuin šyötiksi, jotta još täštä pakina alkais luistua heijän kešen. Ta läksihän še luistamah. Huoti otti halon käteheš. Kaččeli šitä puolelta ta toiseltaki. Huomasi šälöytyvän. Irotti halošta šälön. Loi šen kiukuah, šiitä ašetti halonki tulipešäh. Totisena kaččo, mitein halko šyttyy palamah. Rutto še jo palo yhtenä liekkinä.

– Hyvin palau, – kiukuan šuun ovie umpeh pannešša Huoti hymähti iänekkähäšti.

– Mipä še nakrukši pakkuau? Timo uteli.

– Nakrukšiko? Ka, ajattelen täššä, jotta kyllä še tuo Peräajan Petteriki on muuttun vanhan näkösekši. Tukkaki on valkie niin, kuin olis myllyltä tullun. Näyttäy, kuin olis männyn vähän piältäh šekasin. Ei käy missänä. Ainuoštah kaupoissa oššokšilla ta aina hänellä on koira matašša. Koira näköjäh on nuori ta ketterä. Mistä lienöyki kekannun noin nätin koiran.

– A tiijätkö šie, mi šen koiran nimi on?

– Monet kerrat hiän koirineh on šattun vaštah tulomah. Aina ihualen šitä koirua, niin mukavan näköni še on. Olen kyšellyn išännältä koiran nimie jo monet kerrat. Petteri vain levittäy šuuh hymyh ta virkkau “mintäh” ta šen enämpyä šelvittelömättä, piettymättä köpšyttelöy kyličči miušta. Eikö šiuštaki tunnu, jotta mieš on vähän niin kuin löylynlyömä.

Timuo huvitti Huotin kertomuš. Kuullakšeh vielä jotai jatkokši hiän piätteli:

– Niinkö luulet?

– Kunhan ei vain olis. On lašken parranki kašvamah ta kävelöyki, kuin vanha varis.

– Hmm. Et šie näytä tuntovan Petterie. Ikäh hiän on ollun vähäšanani ta ruumihiltah šemmoni kömpelön šut’t’akka. Pitänöykö še paikkuah nyt, kun mieš vanhenou. Nuorempana moni mieš työššä ei Petterin rinnalla pärjännyn. Jaa… A miltä šiušta kuulošti Petterin iäni, kun hiän šano “mintäh”? Kuuloštiko še kyšymykšeltä vainko vaštaukšelta?

– No… Tuotapa en ole tullun ajatellukši, Huoti hymähti.

– Šiinäpä še… Petteri joka kerta on vaššannun šiun kyšymykšeh, kuin tolkun mieš ainaki ta omie aikojah ehkä vielä piätellyn, jotta onpa šen Huotin muisti männyn hatarakši: ei muissa tuon vertua, yhtä koiran nimie, vain kyšyy šitä joka ainut kerta, kun vaštah šattuu. Petterin koiran nimihän on Mintäh!

Teksti: Mikko Remšu, Oma Mua 12.7.2023 Oma Mua
Kuva: Pixabay

Mintäh koiralla nenä on kylmä?

Kaikista elukoista koira tuli ihmisen parahakši ystäväkši, hänen apulaisekši ta perehen jäšenekši. Vuosišatoja ihmini ta koira elettih yheššä, šyötih yhtä ruokua, mečäššettih yheššä.

Esi-istorijallisien elinpaikkojen tilalla arheologit löyvettih koirien luita ta tovissettih, jotta koira tuli kotielukakši noin 20 000 vuotta takaperin. Muinais-Perušša koiralla ruvettih kumartumah ennein kuin päiväsellä. Muinaisjegiptiläiset piettih koirie simvolivartijana kuollehien muailmašša. Jegiptiläisillä freskoilla oli kuvitettu mečäššyš- ta taistelukoirat, kumpaset palveltih ihmisellä.

Kreikkalaini istorikko Gerodot kirjutti šurušta, kumpani oli pereheššä još koira kuoli. Šilloin ihmiset leikattih tukat ta pyhittih. Kuollehen elukan ruumis palsamoitih ta hauvattih erikoispaikašša.

Londonin puissošša on vanha koirien kalmismua. Pienillä paččahilla on kirjutettu lämpimie rakkahuššanoja uškollisukšešta ta ilošta, kumpasie koirat lahjotettih omilla isännillä.

On olomašša tämmöni tarina: muinaisaikoina yksi koirista kylmätti nenän kun šotki šen reikäh Noojan arkissa. Niistä ajoista koiran nenä aina on kylmä.

Valmisti Maikki Remšujeva

Lue nämäkin:

Hänen kotišeutu

Hänen kotišeutu

Piäkuva: Paavo Lesonen kirjuttau runoja karjalan kielellä. Niissä tuntuu miehen rakkahuš omah šeutuh, šekä toivo šen tulovaisuoh. Kuva: Paavo Lesosen kuva-arhiiva Kalaštajašta, kirvešmieheštä, rakentajašta ta hyväštä imehniseštä Paavo Lesosešta voipi kertuo äijän....

Musejošša kerrottih Puanajärven hävinnyistä kylistä

Musejošša kerrottih Puanajärven hävinnyistä kylistä

Piäkuva: Näyttelyn kurattorina on Jekaterina Logvinenko. Kuva: Uljana Tikkanen Karjalan tašavallan kanšallisešša musejošša on avattu Puanajärven hävinnyöt kylät -näyttely. Karjalan tašavallan kanšallini musejo valmisti Puanajärven hävinnyöt kylät -näyttelyn yheššä...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.