Kuin monta kirjainta on karjalan kirjaimikošša? Mintäh melkein kaikki klassilliset tevokšet ollah šuomenkieliset? Missä on Uhtuo? Karjalan 100 simvolie – projektin rajoissa Respublika-tietotoimisto kertou harvinaisista kirjoista ta ihmisistä.

Koulu

Kuitenki šuomen kieli jäi Karjalan kirjallisuškartalla Uhtuošša (nykyaikasešša Kalevalašša) šyntynyön opaštajan Matti Pirhosen anšijošta.

Karjalan kanšallisen kirjallisuon paraš aika šovanjälkisinä vuosina liittyy šemmosih nimih kuin Antti Timonen, Nikolai Laine, Pekka Perttu, Juakko Rugojev, Ortjo Stepanov. Hyö kašvettih Vienan Karjalašša, tunnettih ta tykättih kylän elämyä šekä kuultih Kalevalan runoja runonlaulajilta.

Karjalan kirjallisuon tulijat klassikot opaššuttih Uhtuon koulušša, iče kašvatettih šatuo, hoijettih karjua, luajittih venehie ta šoittimie.

Arvi Perttu, kirjailija, Pekka Pertun poika:

– Kaikki karjalaiset klassikot opaššuttih šamašša koulušša, šaman opaštajan, Matti Pirhosen luokašša. Uhtuošša hiän opašti šuomen kieltä ta kirjallisutta. Hiän opaštujien kera luki šuomen kielellä painettuo muajilman klassillista kirjallisutta, opašti heilä kertomukšien kirjuttamista, kerto Vienan Karjalan istoriijašta. Hänen opaštujat šuatih eri ammattija, taisseltih, rakennettih neuvoštolaista tašavaltua. Ka lopulta heistä tuli kirjailijie. Miun šivistämättömäštä mieleštä karjalan kielen vienankarjalan murreh on toivottavašti šuomen kielen murreh. Näin vienankarjalaiset ihan luonnollisešti piettih šuomen kieltä omana kirjakielenä. Šentäh Karjalan kirjallisuon tevokšet on kirjutettu piäasiešša šuomen kielellä.

Jana Žemoitelite, kirjailija ta kiäntäjä:

– Mie tuttavuššuin Karjalan kanšalliseh kirjallisuoh 1980-luvulla – še oli kakšikielisen kirjallisuon paraš aika. Kirjailijaliitošša järješšettih iltoja šuomen kielellä. Myö joima puuttehešša ollutta šuomelaista kahvie ta oli pienen Šuomen tunto – šen sosialistisen Šuomen jälkikaikuneh, min tahto peruštua Gylling. Peruštua ei onnistun, ka kuta-mitä myö olima perin.

Niinä vuosina šuomi oli puršuvaltijon kielenä, ka še niise oli meijän kirjallisuon kielenä. Juakko Rugojev ta Ortjo Stepanov ei tahottu alottua kaikki uuvveštah karjalan kielellä XX vuosišuan toisella puoliskolla. Šentäh kun hyö oltih varmat, jotta šuomi onki meijän kirjallisuškieli. Ta mielä on yhtehini istorija.

Kerran Arvi Perttu kerto miula tuatoštah, kumpani oli partisanina. Erähänä päivänä hiän tuli nurmikon luo, missä penšahien takuata näki šuomelaisen: hiän istu kannolla ta uuvveštah kiäri hattarua – oikein hyvä puali. Äkkie Pekka kuulu, jotta vihollisšotilaš lallattau tuuvitušlauluo, kummaista Pekalla laulo muamoh. Hiän kiänty ta mäni meččäh.

Perintö

Neuvošto-Karjala -elokuvakačahukšen yksi viimesistä lähetykšistä kertou Karjalan kirjallisuon klassikošta Ortjo Stepanovista. Ohjelmua kuvattih kirjailijan Halkol’an kotikyläššä.

Ortjo Stepanov šynty nykyaikasen Kalevalan piirin Haikol’an kyläššä. Šielä hiän kašvo, viimesinä vuosina kirjutti omie romanija, Kotikunnan tarina -šarjua.

Karjalaisissa nimissä on šuvun muistuo. Ortjo Stepanovin koko nimi on Jouhkon Kalasken Vasken Oleksein Pekan Miihkalin Ortjo.

Nykyjäh šuvun muistuo šäilytetäh kirjailijan poika Miihkali Stepanov ta hänen naini Ol’ga.

– Tuatto kuoli vuotena 1998 ta miäräsi, jotta hänet hauvattais vanhalla kyläkalmismualla, heimolaisien kešen, muistelou Miihkali. – A kahen vuuvven piäštä myö Ol’gan kera piättimä šiirtyö elämäh Haikol’ah. Šiih aikah monet ruvettih kiinnoštumah Ortjo Stepanovin tuotantoh ta täh paikkah – ihmiset haluttih nähä kirjailijan “työpajua”.

Kirjailijan työpajana on vuotena 1923 rakennettu tavallini karjalaini talo. Konša Ortjo Stepanov alko ruatua Haikol’ašša, eläjie kyläššä melkein ei jiänyn: kylä virallisešti likvitoitih vuotena 1977. Haikol’an šuariošan kirjailija šäilytti omin voimin, a mannerošašša taloja ei jiänyn.

Vuotena 2004 peruššettih Ortjo Stepanovin šiätijö. Järještö toteutti šuurie kanšainvälisie projektija, šiinä on äijän volont’orija. Šiätijön johtajana on Miihkali Stepanovin poika Art’om. Šen toiminnan anšijošta kunnoššettih še ulkonäkö, mi oli kylällä šata vuotta takaperin. Taloja ennallissettih vanhojen valokuvien mukah.

– Olemma valmistan Kotikunnan polkuja myöten -matan (Presindentin granttišiätijön kannatukšella). Haikol’ašša kerromma ei ainuoštah tuatošta, vain Karjalan kaikista šuomenkielisistä kirjailijista. Tunnemma ta muissamma heitä, šanelou Miihkali Stepanov.

Nykyjäh Haikol’a on ulkomusejo. Kylä rakennettih melkein uuvveštah, ka piteliytyön karjalaisien kirvešmiehien perintehie. Šiinä ei ole šähkyö. Halukkahat voijah käyvä ekskursijošša šuarta myöten ta yöpyö yheššä taloista. Ennein pandemijua Haikol’ašša vietettih kanšainvälisie elokuvafestivalija.

Ortjo Stepanovin kotikylä on Venäjän kulttuuriperinnön objekti. Vuotena 2012 Haikol’a šai kanšainvälisen palkinnon – Europa Nostra -šiätijön kunnivokirjan Kulttuuriperinnön šäilyttämini -nominatijošša.

Vuotena 1977 Ortjo Stepanov kirjutti Šalvatahko ikkunat-kuvaukšen, kumpasen piäidejana oli še, jotta kaikkie vaštah Haikol’ašta tulou muistomerkki.

– Karjalan šuomenkielini kirjallisuš ei ole ikävie klassikkoja kirjapolčalla. Lukekkua peräkkäh Antti Timosen, Nikolai Jaakkolan, Ortjo Stepanovin, Juakko Rugojevin tevokšie – niissä on Karjalan 1900-luvun istorija! A Pekka Pertun kertomukšet, “Väinämöisen venehen jälki”, ollah meštaritevokšie, ne jiähäh meijän kera ijäkši, koroštau Miihkali Stepanov.

Ortjo Stepanovin poika kiinittäy huomijuo šiih, jotta kirjallisuštevokšissa kieli aina šäilyy:

– Nyt kuuntelemma ratijuo karjalan kielellä – virhietöin pakina, hyvä šanavarašto. Ka še on opaššettu kieli, šiinä ei ole entistä melodiikkua. Mie muissan kylän ämmöjä, kumpaset paistih karjalakši lapšuošta alkuan: aina voipi ymmärtyä mistä kyläštä ihmini on. Nyt et ymmärrä. Ka kirjoissa tämä elämä jatkuu.

Respublika-tietotoimiston materialien mukah.

Teksti: Jelena Fomina, Oma Mua 29.9.2021
Foto: A. Stepanovin Arhiiva