Pakkaiskuušša Kalevalan piirin lapšien taijon talošša piettih Vierissänkešellä omissettu illačču.

Lapšet šuatih tietyä, jotta vanhojen karjalaisien perintehien mukah vuosi alkau monipäiväseštä Vierissänkešen ajašta, šilloin lapšet ta vanhemmat pantih piällä epätavallisie pukuja ta käveltih huuhel’nikkoina ta huhl’akkoina, laulettih ta tanššittih, näytettih pienie spektaklija, šamoin voitih ni talojen pihoih kurkistua. Ihmiset tavallisešti šuoriuvuttih lintujen tahi elukkojen hahmoiksi.

Šiitä lapšien pruasniekkah tuli vuottamattomie vierahie – iče Kol’ada poikah ta meččäkaverieh kera. Karjalan mečän isäntä Tapio, viisaš vanhuš, meččien, šoijen, vuarojen, šuarien, jokien ta järvien rikkahukšien omistaja, tuli Konteijen kera. Kontiet nakratettih lapšie, konša esitettih kuin ämmö kakkarojen paistamisešša pyörty niin, jotta hänellä rupesi kivistämäh piätä; kuin ruškiet neiččyöt šukeuvuttih ta šuoriuvuttih, tanššiloilla keräyvyttih ta peilih kačeltih; kuin pojat äkieššä kylyššä, laučoilla issuttih ta vaššoilla kylvettih.

Šiitä lapšet Tapion ta Konteijen kera šoitettih puulusikoilla.

Tapion tytär – tuulen jumalatar Tuulikki kerto iččieštä ta kisasi lapšien kera Kultaset veräjät-kanšanpelih. Toini Tapion tytär, šoijen emäntä Annikki šano:

– Hyvillä ihmisillä mie annan poimie hilluo ta karpaluo, ka ahnehilla en anna lupua ottua šuon rikkahukšie omih vakkoih.

Annikki leikki lapšien kera pelih “Ken rutompah šuota läpi kulkou”.

Äšen ilkie Vierissänakka, talvipäivänšeisatukšen ta kešäpäivänšeisatukšen einuštaja, tuli pruasniekkah hyvällä mielellä, vaikka tavallisešti hiän tykkyäy luatie kaikenmoisie pahoja tekoja ta ilkeykšie. Onnakko Vierissänakkua ei miellyttän še, jotta lapšet ei oltu šuoriuvuttu huuhel’nikoiksi. Ka šamašša hetkeššä lapšet tovissettih, jotta šuatetah ruttoseh muuttuo elukoiksi. Yhteh piirileikkih tultih kisuamah Lumitähti, Jänikset ta Revot, Hiiret ta Šiili šekä pieni Tipani. Tietyšti pruasniekkah tuli Kiššaki – tämän vuuvven simvoli. Lapšet-elukat näytettih kaunehie juhlapukuja ta laulettih huhl’akkojen lauluja. Ka Vierissänakalla šitä oli vähän ta hiän rupesi vielä arvautukšieki lapšilla arvauttamah. Onnakko tämä ilkeyš ei onnistun, lapšet arvattih kaikki arvautukšet.

Tapio-mečänisäntä ta Vierissänakka.

Šen jälkeh Kol’ada ta kaikki mečänisännät löyvettih omista puurnuloista makij aisie ta kostitettih niillä lapšie.

Pruasniekkua korissettih kisat meččäelukkojen kera, Kelloset-ryhmän uuvvenvuuvven laulut, Ruškie purjeh -teatterin nuoremman ryhmän tanšši. Pitäy vielä lisätä, jotta tarinan šankarien rooliloissa oltih Ruškie purjeh -teatterin vanhemman ryhmän lapšet.

Teksti ta kuva: Nadežda Rastrigina, 25.1.2023 Oma Mua