Karjalan Heimo

Lev Trotski katsoo lähikuvassa kameraan.

Kuinka Trotskin päätös toi saksalaiset Suomeen ja britit Karjalaan

Kirjoittanut: Pekka Vaara
Julkaistu: 8.4.2022

Juttusarjan vinjettiEdellisessä osassa Pekka Vaara kertoi, miten Suomen ja Venäjän punaiset hallitukset tekivät rauhansopimuksen Pietarissa ja miten tämä sai Mannerheimin antamaan kuuluisan ”miekantuppijulistuksensa”, jossa hän vannoi karkottavansa Leninin soturit Vienan Karjalasta.

Maaliskuun 1918 alkupäivinä tehtiin myös muita sopimuksia ja päätöksiä, jotka osoittivat, miten suurvaltojen ratkaisut heijastuvat pienten kansojen kohtaloihin.

Venäjän ja Puolan rajalla Brest-Litovskin kaupungissa oli käyty joulukuusta 1917 alkaen rauhanneuvotteluja keisarillisen Saksan ja bolsevistisen Venäjän kesken. Aluksi oli sovittu aselevosta ja tammikuussa neuvottelut jatkuivat. Venäjän valtuuskuntaa johti rautaisella otteella itse sotilasasiain kansankomissaari Lev Trotski (kuvassa yllä), joka sai arvoisensa vastuksen Saksan ulkoministeri Richard von Kühlmannista.

Saksan neuvotteluasema oli vahva. Se tiesi bolševikkien vallassa pysymisen riippuvan rauhan saavuttamisesta ja tiesi Venäjän armeijan hajonneen taistelukyvyttömäksi. Kühlmann esitti 18. tammikuuta tiukat rauhanehdot. Saksa vaati Puolaa, Baltiaa ja Ukrainaa.

Trotski keskeytti neuvottelut ja lähti hakemaan ohjeita Pietarista. Bolševikit joutuivat valitsemaan kahden pahan välillä; Saksan ehtoihin suostuminen merkitsisi suuria alueluovutuksia, sodan jatkaminen olisi merkinnyt kansalle annetun rauhanlupauksen pettämistä ja yritystä pakottaa taistelutahtonsa menettänyt armeija toivottomaan taisteluun. Kiivaan väittelyn jälkeen annettiin Trotskille lupa julistaa yksipuolinen rauha olettaen, että Saksa ei siinäkään tilanteessa etenisi Venäjän alueelle.

Trotski ilmoittikin 10. helmikuuta Venäjän katkaisevan neuvottelut, julistavan yksipuolisesti sodan päättyneeksi ja kotiuttavan armeijansa. Saksan vastausta ei tarvinnut kauan odottaa tähän ennenkuulumattomaan ilmoitukseen.

Saksa käynnisti hyökkäyksen Baltian kautta heti aselevon päätyttyä 18. helmikuuta. Hyökkäys eteni vauhdikkaasti, käytännössä ilman vastarintaa. Saksa miehitti Riian, Tarton ja Tallinnan. Maaliskuun alussa saksalaiset olivat jo Narvassa. Saksan hyökkäyksen sivutuotteena syntyi Viron tasavalta, joka julistautui itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918.

Nyt toi kuriiri Pietariin uudet rauhanehdot. Ne olivat paljon kovemmat kuin aikaisemmat ja merkitsivät koko Baltian, Puolan ja osan Valko-Venäjää siirtymistä Saksan valtaan. Ukrainan Saksa oli julistanut itsenäiseksi protektoraatikseen jo 9. helmikuuta. Bolševikkihallinnon ei auttanut muu kuin hyväksyä Saksan julmat ehdot ja 3. maaliskuuta allekirjoitettiin Brest-Litovskissa rauhansopimus.

Laaja kuva Murmanskin satamasta vuodelta 1918.Iso-Britannia ja muut läntiset liittolaiset toimittivat Ensimmäisen maailmansodan aikana satojatuhansia tonneja sotatarvikkeita Venäjälle Murmanskin ja Arkangelin satamien kautta. Britit nousivat maihin Murmanskiin paikallisen neuvoston luvalla huhtikuussa 1918. (Kuva: Imperial War Museum, Lontoo).

Punaisten julistettua vallankumouksen 27. tammikuuta Helsingissä lähetti Suomen senaatti Saksalle suurta hätää kuvastaneita avunpyyntöjä. Saksan ulkoministeri von Kühlmann suhtautui suomalaisten viesteihin viileästi eikä halunnut pilata Brest-Litovskin neuvottelujen tunnelmaa.

Sen sijaan Trotski teki sen, edellä mainitulla yksipuolisella rauhanjulistuksella, suomalaisten kannalta juuri sopivaan aikaan. Jonkinlainen historian paradoksi on, että Lev Trotski sai aikaan dramaattisella neuvottelujen katkaisemisella paitsi Saksan ratkaisevan hyökkäyksen Venäjälle, myös päätöksen saksalaisten joukkojen lähettämisestä Suomeen.

Suomen lähettiläs Berliinissä sai tiedon joukkojen lähettämisestä Suomeen samana helmikuun 18. päivänä, jolloin Saksa käynnisti hyökkäyksen Baltiaan. Saksan tavoitteena oli Suomen valkoisten auttaminen voittoon ja maan saaminen Saksan määräysvaltaan. Tarvittaessa Saksan joukkoja olisi voitu käyttää hyökkäyksen jatkamiseen Suomen kautta Pietariin tai Venäjän Karjalaan.

Yhteydet Berliinistä olivat huonot sisällissotaa käyvään Suomeen ja tieto saksalaisten tulosta saavutti Vaasan senaatin ja Mannerheimin esikunnan vasta 2. maaliskuuta, kaksi päivää ennen kuin saksalaiset nousivat maihin Ahvenanmaalla. Samoina päivinä olivat karjalaisten edusmiehet Vaasassa neuvottelemassa vapautusretken käynnistämisestä Itä-Karjalan liittämiseksi Suomeen.

Lev Trotski katsoo lähikuvassa kameraan.Sotilasasiain kansankomissaari Lev Trotski katkaisi Brest-Litovskin rauhanneuvottelut yksipuolisella rauhanjulistuksella 10. helmikuuta 1918. Tästä seurasi Saksan hyökkäys Baltiaan ja joukkojen lähettäminen Suomeen. (Kuva: Wikipedia)

Samana helmikuun 18. päivänä tarjosi englantilainen kontra-amiraali Thomas W. Kemp sotilaallista apua Murmanskin venäläiselle neuvostolle saksalais-suomalaisen uhan torjumiseksi. Tiedot Brest-Litovskin rauhanneuvotteluista ja Saksan päätöksistä lähettää joukkoja Suomeen huolestuttivat länsiliittoutuneiden sodanjohtoa. Uhkakuvana oli maailmansodan itärintaman taistelujen päättyminen, Saksan joukkojen vapautuminen Ranskan rintamalle ja liittoutuneiden Jäämerellä olleiden tukikohtien joutuminen Saksan haltuun.

Muurmannin neuvosto ei uskaltanut yksin päättää vastauksesta Kempin tarjoukseen vaan pyysi ohjeita Trotskilta. Imperialistien apuun turvautuminen vaati päätöstä korkeimmalta taholta. Trotski vastasi 1. maaliskuuta ja kehotti ottamaan liittoutuneiden avun vastaan. Trotskin luvan saatuaan Muurmannin neuvosto teki liittoutuneiden kanssa sopimuksen, jossa nämä tunnustivat Muurmannin neuvoston alueen korkeimmaksi hallintoelimeksi.

Sotavoimien johto alueella sovittiin luovutettavaksi kolmihenkiselle sotaneuvostolle, johon Englanti, Ranska ja neuvosto asettivat edustajansa. Tämä sotaneuvosto julisti sotatilan vallitsevan Muurmannin radan varressa ja Vienan Karjalassa saksalais-suomalaisen uhan takia. Sotatilan julistusta levitettiin painettuna Vienan kyliin, ja sellaisen sai käteensä myös heimosoturien johdossa Vuokkiniemeen tullut eversti Carl Wilhelm Malm kolme viikkoa myöhemmin.

Tilanteet kuitenkin muuttuivat noina aikoina nopeasti, ja eilispäivän liittolainen saattoi olla seuraavana päivänä vihollinen. Samana päivänä, kun Muurmannin neuvosto hyväksyi liittoutuneiden kanssa tehdyn sopimuksen, teki Venäjän kansankomissaarien neuvosto rauhan Saksan kanssa Brest-Litovskissa. Trotskin luvalla Murmanskissa tehty sopimus tuomittiin saman tien karkeaksi virheeksi.

Muurmannin neuvosto sai kansankomissaareilta kiivaat moitteet ja määräyksen ajaa tuoreet liittolaisensa takaisin laivoihinsa. Muurmannin neuvostolla ei kuitenkaan ollut kykyä eikä halua sopimuksesta irrottautumiseen, koska neuvosto ja kaupungin asukkaat olivat sotilaallisesti ja elintarvikehuollon osalta täysin riippuvaisia brittien avusta.

Brest-Litovskin rauhansopimus vahvisti länsivaltojen näkemystä, että bolševikkien johtamasta Venäjästä ei tulisi olemaan apua keskusvaltojen kukistamisessa. Lisäksi britit saivat tietää, muun muassa P. E. Svinhufvudin Berliinissä antamista lehtihaastatteluista, valkoisen Suomen suunnittelevan Itä-Karjalan valloittamista saksalaisten avulla. Britit eivät voineet tietää, oliko kysymys vain suomalaisten haaveesta liittää heimokansojen alueita juuri itsenäistyneeseen maahansa, vai oliko kysymys Saksan suunnitelmasta Muurmannin valtaamiseksi.

Maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918 Saksan antautumiseen. Britit pysyivät Muurmannilla ja Vienanmeren rannikolla syksyyn 1919 saakka. Kesällä 1918 britit vahvistivat joukkojaan ja hankkivat liittolaisia muun muassa suomalaisista punaisista, kansallismielisistä karjalaisista ja Muurmannille ajautuneista monia kansallisuuksia edustaneista sotilaista.

Nämä miehittivät tehokkaasti ratalinjan Murmanskista Sorokkaan, ja ajoivat sekä bolševikit että suomalaiset heimosoturit pois Karjalasta. Näihin tapahtumiin palaamme seuraavissa numeroissa.

__________________

Teksti: Pekka Vaara

Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimossa 3–4/2018.

Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet vuoden 2022 alusta lähtien ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa:
Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo

Vanhempia vuosikertoja ja lehden artikkeleita voi lukea Sivistysseuran Sampo-tietokannassa:
Karjalansivistysseura.fi/sampo/fi

Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/

 

Lue nämäkin:

Paginpertis on kebjei paista

Paginpertis on kebjei paista

Piäkuva: Seiččemes kevätkuudu 2024 tuli Tamberen paginpertin vuozipäivy. Kuva: Katri Kovasiipi Tamberen paginpertin paginanvedäjät Sanna Mylläri (SM) da Sanna-Riikka Knuuttila (SRK) saneldih Karjalan Heimon lugijoile, kuibo Tamberen paginperti algoi da kuibo sen...

Laukunkantaja-kolumni: Voihan Venäjä!

Laukunkantaja-kolumni: Voihan Venäjä!

Laukunkantaja-kolumnisti Aki Aunala pohtii Venäjää koskevan tutkimustyön kummallisuuksia, mahdollisuuksia – ja välttämättömyyttä. Päivämäärä 24.2.2022 ei hevillä unohdu. Silloin Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan ja teki itsestään vihatun...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.