Pirttilahen kyläššä Taipale-huuttorilla piettih perintehellini kešäpruasniekka. Heinäkuun 1. päivä Pirttilakši otti vaštah vierahie. Pruasniekan ohjelma oli valmissettu VienaCamp-opaššuškentän aikana.
“Vienacamp” tako uusie idejoja
Kešäkuun 27. päiväštä alkuan heinäkuun 2. päiväh šuaten Vuokkiniemeššä toimi VienaCamp-opaššuškenttä. Šen tarkotukšena oli valmistua kešäpruasniekkua käyttyän eri alojen tietoja ta kokemušta.
Luatie ičen ta iččie varoin – še oli ohjelman mottovirkeh. Näin karjalaisetki ennein mietiskeltih, kun kaikki piti luatie omin käsin, omalla perehellä ta omalla paikalla.
Enšimmäiseštä päiväštä alkuan ohjelman opaštujie tuttavuššettih Vuokkiniemen ta Pirttilahen kylien istorijah, karjalaisien kulttuurih. Šiitä ohjelmah liitettih käsitöitä, musiikkie, lauluja, tanššija. Karjalan kielen tuntija ohjelmašša ei ollun, ka kieli iče tuli porukkah ta joka päivä šitä šai kuulla yhä enemmältä umpivenäläiseltäki ihmiseltä. Nyt jokahini “vienacampilaini” voipi tervehtie ta kiittyä toini toista karjalakši.
‒ Miun himotti näyttyä nuorilla polkuo Vienan istorijalliseh männeisyöh. Kertuo kuin voimakkahat, älykkähät ta ahkerat karjalaiset oltih ennein ta ollah nyt, kuin hyö ošattih järještyä omua elämyä ta ruatuo.
VienaCamp-opaššuškentän opaštujat enšin iče opaššuttih luatimah käsitöitä ta šiitä opaššettih toisie.
Jotta miula tuttavat ta tuntomattomat ihmiset tunnettais ta ymmärrettäis karjalaista rahvašta šyvemmin, šano kotišeutututkija ta kentän ošallistuja Tatjana Tupina. Jotta šuaha enemmän uušie ajatukšie ta idejoja piti luuvva lämmintä ilmapiirie ryhmäššä ta vieläi ruttoh, kun ohjelma oli lyhyt. Ohjelman vetäjä Irina Rinkevič on taitaja opaštaja. Hiän anto tehtävie kaikilla ta niijen avulla näytti, jotta ryhmäššä jokahisella on oma tarkotuš ta jotta myö tarvičemma toini toista. Niise oli tehtävie mit autettih tuntie luontuo. Šitä varoin ryhmä äijän käveli opašretkien aikana ta matkušti Köynäš-košella.
Konša ryhmä näki tulijan pruasniekan paikkua šekä konša luova ta luotettava ilmapiiri oli luotu tuli aika kekšie pruasniekan ohjelmua, kumpaseh oli kučuttu noin šata vierašta. Ohjelmah piti panna šemmosie tapahtumie ta ajatukšie, jotta vierahat ihaššuttais karjalaiseh kulttuurih: musiikkie, käsitöitä, ruokua ta muinaista viisahutta.
Enšin kentän nuorison piti opaštuo luatimah käsitöitä, jotta šiitä näyttyä niitä pruasniekašša.
‒ Mie toin käsityömuasterioppien materialie ta niillä mie halusin šuaha pruasniekan järještäjien ta šiitä ni vierahien kiinnoššušta käsitöistä. Käsityö on karjalaisen kulttuurin oša, kumpasen šäilyttämini ta kehityš vetäy šiih ihmisie, šano Kiži-musejon käsityöošašton johtaja Tatjana Barantsova.
Šen jälkeh yheššä Kataja-lauluryhmän ta SiMa-musiikkiryhmän kera oli kekšitty laulu- ta tanššiohjelma.
Viena-šeuran jäšenet vaššattih piäošin ruuvvan valmistamisešta ta karjalan kielen muasteri-opin pitämiseštä šekä annettih kallehie n’euvoja, jotta kaikki, mi oli kekšitty olis perintehen mukah.
Lisätä pruasniekkah karjalaista viisahutta varmašti oli vaikeimpana ta mukavimpana tehtävänä. Kirjat, vanhempien tiijot ta nuorempien äly oltih avukši. Pitän pakinan aikana šynty ainutluatuni ohjelma, kumpani šopisi vain tällä pruasniekalla, vain Pirttilahen kyläššä.
Taipale tervehtiy vierahie
Kuittijärvie myöten vierahat tultih pruasniekkah omilla laivoilla, venehillä ta Vuokkiniemen kylätalon šuurella kirikkövenehellä. Tapahtuma alko heti rannalla, kun vierahie otettih vaštah laululla ta kantelen šoitolla.
Rannalta huuttorilla voipi piäššä meččätietä myöten ta šielä vierahilla piti luatie tehtävie: peššä šilmät Kuitin vejellä, panna šilmät kiini ta löytyä oma puu, juuvva puhašta hetevettä ta eččie šalasie merkkijä, yrittyä šelittyä ičellä niijen merkityštä ta mintäh še löyty juuri šiitä paikašta.
− Tämä oli paraš alku tällä pruasniekalla, šentäh kun vain yhtä tietä myöten voipi tulla pruasniekkah ta jo šen aikana alkau čukeltumini idejah, kummaista myö tahtoma šelittyä vierahilla: tuntie omua karjalaisutta ta yhissyštä šukuh ta kotimuah. Šamoin vierahilla oli mitä ruatua, hyö ei ikävöity pruasniekan alkamista vuottuan, šelitti VienaCamp-opaššuškentän vetäjä Irina Rinkevič.
Pruasniekan aikana oli konserttiohjelma, muasteri-oppija, kumpasilla opaššuttih kutomah vöitä, luatimah kukloja, pakajamah karjalakši, šoittamah kantelella ta jouhikolla, panomah paikkoja piäh ta lopušša oli juhlallini päivällini.
Konsertissa esiinnyttih Kataja-folkloriryhmä Vuokkiniemeštä, jouhikkošoittaja Ontrei Koštamukšešta, SiMa-ryhmä Petroskoista ta šen lisäkši joka halukaš šai esittyä omua luovua numeruo.
− Meilä oli tovellah joukkoruato. Jokahini voipi auttua toini toista joka hetkellä ta myö näyttimä šitä pruasniekašša. Še tuli monipuolisekši ta epätavallisekši. Myö tahomma šäilyttyä vanhoja perintehie ta niijen mukah viettyä uušie tapahtumie, šano VienaCamp-opaššuškentän järještäjä Julija Filippova. Pruasniekka oli pietty netälin kylmimpänä päivänä, ka še ei häirinnyn vierahie pityä iluo ta šuaha uušie tietoja tapahtuman kentillä. Ohjelman lopušša juhlan järještäjät käsiteltih kokemušta ta jo kerätäh uušie ajatukšie tulijien tapahtumien viettämistä varoin.
VienaCamp-opaššuškenttä oli pietty Arhippa Perttusen šiätijön toteuttaman Myö karjalaiset-projektin rajoissa, mi šai Karjalan piämiehen šiätijön grantin.
Teksti ta kuvat: Uljana Tikkanen, Oma Mua 5.7.2023
Kuva: Pruasniekkah tuli yli šata ihmistä. Piäššä huuttorilla šai vain luatimalla tehtävie.
