Terveh! ”Arkiston kätköistä” tänään: Tämänkertaista kirjoitustani varten seikkailin niin fyysisissä kuin digitaalisissa arkistoissa jäljittäessäni eräiden karjalaisten opintietä sata vuotta sitten.
Koulutus muovaa meitä ihmisiä. Se tekee meistä yleensä asiantuntijoita, jopa useammallakin alalla. Hallitsemme monia sellaisia tietoja ja taitoja, joita emme olisi koskaan oppineet ilman luku- ja kirjoitustaitoa, kaiken oppimisen perustaa. Harvoin edes tulee ajatelleeksi sitä, että maailmassa on ollut ja on edelleenkin ihmisiä, jotka eivät saa mahdollisuutta oppia lukemaan tai kirjoittamaan. Tämä on vääryys, jota toivon mukaan korjataan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Koulutus on kiistämätön ihmisoikeus, joka nostaa vähitellen ihmisten elintasoa ja hyvinvointia, mutta luonnollisesti se kehittää myös ajattelua. Jo lähes parisataa vuotta sitten myös Vienan Karjalassa haluttiin nostaa ihmisten sivistystasoa. Karjalan Sivistysseuran edeltäjä, Vienan Karjalaisten Liitto (1906–1917), oli aktiivisesti tässä toiminnassa mukana 1900-luvulta alkaen.
Koululaitoksen alkua Vienan Karjalassa ei voi pitää erityisen helppona. Halu koulujen perustamiseen alueelle syntyi tarpeesta: kuntien ja kylien hallintoon tarvittiin kirjureita. Ensimmäiset koulut avattiin 1800-luvun puolivälissä mm. Jyskyjärvelle ja Uhtualle. Niissä annettiin opetusta venäjäksi, jota karjalaislapset eivät juurikaan hallinneet. Koululaitos kohtasi myös muita ongelmia: koulun toimintaan ei yleensä saatu riittävää rahoitusta, vaan palkanmaksu lankesi osittain talonpoikien hoidettavaksi. Lisäksi opetusolosuhteet saattoivat olla haastavat, sillä koulua pidettiin usein talonpojilta vuokratuissa rakennuksissa. Venäjällä vuonna 1874 voimaan astunut uusi asevelvollisuuslaki innosti talonpoikia kuitenkin pyytämään koulujen perustamista omiin kyliinsä. Syynä oli se, että palvelusaikaa pystyi lyhentämään kuudesta vuodesta neljään, jos oli suorittanut alkeisopetuksen.
1900-luvun alussa Karjalan venäjänkielisten koulujen kanssa ryhtyivät kilpailemaan Vienan Karjalaisten Liiton perustamat suomenkieliset koulut, joista osa oli kiertokouluja. Ne olivat toiminnassa vain vuosina 1906–1907, koska Venäjän viranomaiset puuttuivat asiaan nopeasti. Epäviralliset koulut lakkautettiin, sillä venäläisestä näkökulmasta toiminta oli panfennismiä: sekä suomalaiset että myös karjalaiset, jotka olivat itse yleensä opiskelleet Sortavalassa, tekivät aktiivista valistustyötä Venäjän Karjalassa. Koulujen lakkauttamisen jälkeen Vienan Karjalaisten Liitto alkoikin houkutella karjalaislapsia opiskelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle. Venäjän viranomaiset pyrkivät estämään myös tällaista kehitystä, ja Karjalaan suunniteltiin useiden koulujen perustamista. Pyrkimykset eivät juurikaan toteutuneet, mihin vaikutti eritoten ensimmäinen maailmansota; jo toiminnassa olevien koulujen toiminta heikentyi, kun osa opettajista kutsuttiin rintamalle. Opetus oli muutenkin osoittautunut melko tehottomaksi olosuhteiden johdosta. Esimerkiksi vuosina 1905–1907 venäjänkielisissä kouluissa opiskeli 1899 lasta, joista vain 154 suoritti oppimääränsä loppuun. Koulutus sakkasi erityisesti siksi, että väestö oli köyhää ja lapsia tarvittiin työvoimaksi kotiin, mutta toisaalta väestössä oli myös havaittavissa ”kielteinen suhtautuminen venäläistä koulua kohtaan”.
Vienan Karjalaisten Liiton aktiivinen valistustyö ei kuitenkaan jäänyt tuloksetta, vaikka sitä yritettiinkin suitsia. Seuran arkistosta nimittäin löytyy VKL:lle osoitettu kiitoskirje, jonka on kirjoittanut Jouki Lesojeff. Hän kuvaa siinä vilpittömällä tavalla suurta iloaan, koska VKL on lähettänyt hänelle rahallista avustusta juuri koulutusta varten. Jouki kirjoittaa Sortavalassa 15. maaliskuuta 1911 näin:
”Tuhannet kiitokset teillen rahain lähettäjille!!
A[a]vistamaton ilo kohtasi tänä aamuna, kun menin postiin ja sain ne rahat. Ilosta pulpahti kyynelvirta tulvimaan, joten lausuin sulimmat kiitokset teillen lähettämistänne rahoista. Jumala siunatkoon teillen tuhannen kertaisesti sen edestä, kuin työ minua avustiitte, se oli suureen tarpeiseen, ei ollut rahaa enään, kun 85 penniä. [–] Tänävuotena tänne kiertokoululaitoksella otetaan sisäänpääsymaksu. Näistä rahoista menee 15 Smk sisäänpääsymaksusta ja Smk 20 vielä kartturimaksu ja täältä kotiin menorahaa menee 30 mrk.” (Kirje löytyy kokonaisuudessaan kirjoituksen lopusta)
Kirjeen tunnepitoisuus kertoo selkeästi siitä, miten tärkeää Joukille ja ylipäätään hänen aikalaisilleen on ollut päästä opiskelemaan. Pienetkin mahdollisuudet kouluttautua sekä hankkia perustietoja ja -taitoja on varmasti otettu ilolla vastaan, vaikkakin koulunkäyntiä on oletettavasti samalla varjostanut epävarmuus alkeisopetuksen loppuunsaattamisesta.
Suomessa opiskelleita Lesojeffejä.
Tämä kirje johdatti minut salapoliisityöhön, kun ryhdyin etsimään tietoa sekä Joukista että kiertokoulusta, jonne hän on ”päässyt [–] oppia saamaan”. Matkan varrella löysin paljon mielenkiintoista aineistoa niin Karjalan Sivistysseuran kuin myös Kansallisarkiston Digitaalisten aineistojen avulla. Aloitin työni etsimällä Jouki Lesojeffia KSS:n arkistoluetteloista, joihin on kerätty tietoa mm. Suomessa opiskelleista karjalaisista. Joukin nimi löytyikin pian eräästä listasta. Hän on ollut Wattsun Iivanan tytär ja kotoisin Kivijärven kylästä Vuokkiniemeltä. Listan mukaan Jouki on opiskellut Impilahdella Itä-Karjalan kansanopistossa vuosina 1910–1911, mikä osuu ajankohtana yhteen myös kiitoskirjeen kanssa. Impilahden Viipulanniemessä sijainnut Itä-Karjalan kansanopisto aloitti toimintansa vuonna 1906, ja ilmeisesti Sortavalan kiertokouluseminaari on toiminut juuri tämän kansanopiston yhteydessä. Kansallisarkiston Digi auttoi minua selvittämään lisää Joukin vaiheita. Laatokka-lehdessä 10. maaliskuuta 1908 julkaistusta uutisesta ”Itä-Karjalan kansanopiston toveri- ja maamiespäivillä” selviää, että Jouki Lesojev (sukunimi kirjoitettu tässä muodossa) on lausunut tapahtumassa runoja – hän on siis aloittanut opiskelunsa Impilahdella jo aikaisemmin kuin vasta vuonna 1910. Lisäksi samassa lehdessä on julkaistu 27. toukokuuta 1911 lista Sortavalan kiertokouluseminaarin päästötodistuksen saaneista, ja sieltähän Joukin nimi löytyy. On siis hyvinkin todennäköistä, että Jouki Lesojeff on pystynyt saattamaan opintonsa loppuun juuri Vienan Karjalaisten Liitolta saamallaan rahallisella tuella.
KSS:n arkiston opiskelijalistassa mainitaan myös muita Vuokkiniemen Lesojeffeja, Jeli ja Petter, jotka ovat varmaankin Joukin sisaruksia tai serkuksia. Jeli on opiskellut Joukin kanssa samaan aikaan Impilahdella vuosina 1910–1911, mutta myös jo muutama vuosi aiemmin, 1907–1908. Petterin taas ilmoitetaan päättäneen kiertokouluseminaarinsa neljännelle luokalle ”mennäkseen Venäjän sotaväkeen”. Vuosilukujen puuttuessa Petterin opintietä on vaikea sijoittaa aikajanalle, mutta Digiarkistosta löytyvä Karjalatar tosin kertoo 12. kesäkuuta 1900, että hän on saanut Sortavalan seminaarista päästötodistuksen – tämä toki voi olla jonkin alemman luokan todistus. Joka tapauksessa Petterin ura on todellakin johtanut myöhemmin sotilaaksi, sillä Kansan Voimassa on julkaistu 6. toukokuuta 1919 Vienan Karjalan itsenäistymiseen liittyvä uutinen, jossa Petter mainitaan luutnantiksi! Kiertokoulussa saadut opit ovat varmasti auttaneet nuorta miestä sotilaan uralle, mutta voi myös olla, että vuoden 1874 asevelvollisuuslakia ajatellen Petter on alkeiskoulutuksensa perusteella toivonut lyhyempää palvelusaikaa. (Lisäksi täytyy vielä ohimennen mainita, että Petter on antanut Karjalan Sivistysseuralle kolmen ruplan lahjoituksen, kuten tietää kertoa Laatokka-lehti 7.12.1918.)
Luutnantti Petter Lesojeff
Vienan Karjalaisten Liiton valistustyö ja sen vaikutus Lesojeffin nuorisoon ovat hyvä esimerkki siitä, miten kaikki ponnistukset, jotka pyrkivät kohottamaan ihmisten koulutustasoa, ovat kultaakin kalliimpia. Luku- ja kirjoitustaito, kuten myös muut koulussa opitut asiat, ovat ihmiselle elintärkeitä. Lesojeffin nuoret eivät ole taatusti olleet ainoat, jotka ovat innostuneet lähtemään opintielle ja saaneet siihen tukea VKL:n toimesta. En valitettavasti löytänyt enempää tietoja Joukista, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mihin hän elämässään päätyi. Sitä kautta olisi ehkä mahdollista myös nähdä, minkälainen merkitys hänelle oli saada koulutusta.
Marie Mäkinen on Karjalan Sivistysseuran korkeakouluharjoittelija kesällä 2022. Hän järjestää seuran arkistoa ja kirjoittaa Uudisčuppuun lyhyitä blogikirjoituksia kiinnostavista arkistolöydöistä.
Lähteet:
Olga Iljuha: Koululaitoksen perustaminen Vienan Karjalassa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Julkaistaan lähiaikoina kokonaisuudessaan Karjalan Heimossa sekä Karjalan Sivistysseuran nettisivuilla.
Jouki Lesojeffin kirje Vienan Karjalaisten Liitolle
Sortavala 15.3.1911
Tuhannet kiitokset teillen rahain lähettäjille!!
A[a]vistamaton ilo kohtasi tänä aamuna, kun menin postiin ja sain ne rahat. Ilosta pulpahti kyynelvirta tulvimaan, joten lausuin sulimmat kiitokset teillen lähettämistänne rahoista. Jumala siunatkoon teillen tuhannen kertaisesti sen edestä, kuin työ minua avustiitte, se oli suureen tarpeiseen, ei ollut rahaa enään, kun 85 penniä.
Jokaisella ihmisellä on oma onnensa kenellä parempi ja kenellä pahempi, muutamat ihmiset taas löytävät onnensa toisten ihmisten johtamalla, niinpä minäkin olen päässyt tänne parempain ihmisten seuraan ja oppia saamaan. Tänävuotena tänne kiertokoululaitoksella otetaan sisäänpääsymaksu. Näistä rahoista menee 15 Smk sisäänpääsymaksusta ja Smk 20 vielä kartturimaksu ja täältä kotiin menorahaa menee 30 mrk.
Kiitokset vieläkin teillen, niitä oli Smk 125.
Hyvästi
Kunnioituksella toivoo Jouki Lesojeff
Minä en tietä kuinka teidän oikea osoitteenne on, kun nämä rahat tulivat Tampereelta ja minä laitoin kirjeen Jyväskylään.
