On hyvin mukava hiihtyä kevyällä, konša järven jiällä on hanki. Še ei keššä, još aštuo kenkissä, ka šukšilla voit vapuašti hiihtyä kunne tahot. Tänä vuotena talvi oli kylmä ta jiä on pakšu – hiihtyä šitä myöten on turvallista.
Täkši kevätkuukši meilä miun potruškan Marijan kera oli retkišuunnitelmie joka netälinlopukši. Kuukauven aikana myö hiihtimä Vottovuaralla, Onegajärven kolmella majakalla šekä Šampo-vuaralla.
Šiitä myö rupesima ajattelomah mih istorijalliseh paikkah vois lähtie hiihtämällä. Näin šynty ajatuš lähtie Pyhän Ionan manasterih šekä lähellä olijah Jäšjärven kyläh. Šielä voipi nähä, mitä jäi vanhašta 1562 vuotena peruššetušta manasterista ta kačella vanhua vepšäläistä taluo nuapurikyläššä.
Šiitä oli kekšitty matka lyydiläiseh Nuamoilan kyläh. Olen kuullun šiitä kyläštä muutoma vuosi takaperin yheltä ämmöltä, kumpani on šynytysin kyläštä. Hiän kerto, kuin kaunehešša paikašša Nuamoila on, ta miun himotti nähä šitä omin šilmin. Kapiella niemellä talot šeisotah kahteh rivih. Kyläššä šäily vielä vanhoja karjalaisie taloja. Nuamoila on Ukšjärven rannalla. Kyläh ajuas’s’a näkimä järven toisella rannalla korkeita kallivoja ta onnekši oli aikua keritä piäššä kaččomah niitäki šekä levähtyä päiväsen valošša.
Ta kuukauven lopušša oli šuunniteltu matka Siämjärven kylie myöten. Jessoilašta myö hiihtimä Angenlahteh, missä eli Karjalašša tunnettu runonlaulaja Melanja Peskova ta šiitä hiihtimä vielä Kiiškol’ah, Šärkilahteh ta Inžuniemellä.
Tämän vuuvven kevätkuu jiäy muistih rikaštapahtumisekši.
Teksti ta foto: Uljana Tikkanen, Oma Mua 6.4.2022
