Kyly kaimasi karjalaista šynnynnäštä alkuan kuolomah šuaten. Šiitä ihmelliseštä taloušrakennukšešta, mih kuuluu äijän perinnehtä, meilä kertou L’udmila Tihonova (Mäkelä). Karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran ošallistujan kertomuš pohjautuu Tervehyön ta pitkäikäisyön kanšalliset reseptit-, Arkki- šekä Jugo Surhaskon Karjalaisien hiäritualit -kirjoista otettuh ainehistoh šekä omah elämänkokemukšeh.

Šavukylyn ihailijat

Još karjalaini ei kylve šuovattana, niin hänellä on huikie ta mitä lienöy ei riitä. Kylyö, varšinki kešällä, lämmitettih kakši kertua netälissä: šuovatan lisäkši serotana ili nellänäpiänä. A heinäaikana lämmitettih ni rikenempäh, jotta huuhtuotuo hiještä ta heinäpölyistä.

Kylyn avulla ei ainuoštah huolehittu puhtahuošta ta tervehyönhuollošta, vain liäkittih vaikka mitä pahavointie ta tautija. Kyly kaimasi karjalaista šynnynnäštä alkuan kuolomah šuaten. Kylyttä ei männyn mikänä tärkie tapahuš.

Enneinvanhah hyvin lämmitettyö kylyö käytettih “lapšenšuantaošaštona”. Ihmini šynty kylyššä, šiinäki hänet peštih enši kertua. Vanhan tavan mukah matkalaini heti kävi kylyššä šekä vierahanvaraisuon tavan mukah tulluilla vierahilla heti lämmitettih kylyö.

Karjalašša oli olomašša kakši kylylajie: šavukyly ta tavallini kyly. Alukši rakennettih šavukylyjä. Šemmosissa kylyissä kylpyhuonehešša ei ole šavutrupua ta kiukuašta šavu mänöy šuorah löylyhuoneheh. Vaštašeinäššä on tuuletušikkunana käytetty reikä, kummaista karjalakši šanotah reppänäkši. Lämmitettyö kylyn löylyhuonehta tuuletetah ta šiitä kylvetäh.

Nykyjähki on šavukylyn ihailijie. Šavuššetuilla šeinillä on erikoini hyvä haju. Šemmosie kylyjä vielä voipi nähä vanhoissa kylissä. Viime aikoina šuomelaisillaki šavykylyššä käymini on šuosittu. Kiukuan tulikuumien kivien piällä kuatah vettä, šen jälkeh piäššetäh pois liikua löylyö ta nouštuo kylyn lauteilla vuotetah tulijua mielihyvyä.

Mimmoni vašta valita?

Kaikki vaššat ollah hyvät, valinta rippuu mieltymykšistä. Toisie miellyttäy koivuvašta, toiset tykätäh tammen-, kataja- tahi evkaliptivaštoja. On čiilahaisvaštojen ihailijieki.

Ka kuitenki karjalaisilla koivuvašta on paraš. Šillä on vereš ainutluatuni haju, kumpani jiäy iholla vielä muutoman tunnin. Ne, ket kylvetäh koivuvaššoilla ollah reippahie. Eterisien öljyjen ta parkitušanehien lisäkši koivun lehissä on C-vitamiini ta A-provitamiini. Koivuvašta ottau pois lihaš- ta nivelkipuo, še on korvuamatoin henkityšelimien šairaukšien ta bronhiitin aikana.

Mitein hauvottua vašta?

Još vašta on vereš šitä ei pie hauvottua, muiten še tulou jykiekši ta polttau lujašti. Kannattau vain huuhtuo vaštua. Kuiva vašta pitäy laškie kylmäh veteh 10-15 minuutiksi, a šiitä panna kuumah veteh pariksi minuutiksi.

Još vašta kuivo liikua, ni pitäy hautua šitä 10-15 minuuttie. Šen jälkeh veještä tulou hyövyllini notkie, kumpani lujentau tukkajuurie ta ottau pois keyhnyä.

Konša on parempi varuštua vaštoja?

Parahana aikana vaštojen varuštamista varoin pietäh Iivananta Petrunpäivän välistä aikua (07. heinäkuuta – 12. heinäkuuta). Vaššakši kelpuau nuori matala puu, kumpasella on lehikkähie, pitkie ta notkeita okšie.

Šemmosen puun korret ollah hoikat, helliet, a lehti pisyy oikein lujašti. Muun tärkien šiännön mukah valitah mečänreunalla kašvaja puu. Valitun puun okšija leikatah terävällä veičellä, kumpasella on levie terä. Okšien šopivin pituš on 400-500 mm. Okšien pitäy kuihtuo vähän, a šiitä ne on lajiteltava lehtien pivukšen, šakevuon ta lujuon mukah.

Vaštua lat’atah kuni purissettu kämmen ei täyvenny kokonah. Pitän vičan piä pujotetah “varren” pohjan alla viččojen välih ta kierretäh šilmukalla. Luajittuo kakši-kolme kierrehtä šivotah šolmulla, luajitah vielä yksi kiinnittäjä šilmukka. “Varren” piä tašotetah kirvehellä.

Vaštojen šäilyttämini

Kyläššä ta dačalla vaštoja voipi šäilyttyä lakašša, lavošša, heinälavošša, aitašša. Niitä ripuššetah kakšittain levitettyh nuorah, kummaista kyläššä šanottih vešalakši. Meijän nuapurit šuomelaiset šäilytetäh varuššettuja vaštoja vakuumipaketissa pakaštimešša. Puanajärveššä myö varuštima noin 60 vaštua aikuhisilla ta noin 20 kappalehta lapšilla.

Mitein valmistua hyvä löyly?

Pitäy hyvin lämmittyä kiukua etukäteh. Še auttau lämmentyä kylpyhuonehen ta koko kylyn. Parahina pietäh koivun ta muijen lehtipuij en halkoja. Palettuo loppuh koivun halot annetah vähän hiilihappokaašuo.

Kun halkojen loppuh palamisen jälkeh jiähäh kuumat hiilet ilman šinistä häkäistä liekkie, pitäy ummistua vähäsen kylyn ovi ta šalpa, jotta šeinät ta laki lämmettäis hyvin ta košteuven haju hävieis. Hyvin lämmitetty kiukua lämpenöy 500 ašteheh šuaten. Še on niin šanottu “malinakuumuš”.

Pitäy lyyvvä löylyö viisahašti. Ei pie kuatua liijan äijän tahi vähän vettä kiukuan piällä. Vejen pitäy olla kuuma, on parempi kuatua šitä pienin miärin, ka ušein. Šitä varoin pitäy käyttyä erityistä kauhua, šiinä pitäy olla melko pitkä panka, jotta löyly ei polttais kättä.

Mitein kylpie oikein?

Hyvä kylpömini piäštäy eri tautiloista, šitä tiij ettih enneinki. Vaššalla kylpömini, šilittämini, piekšämini, piiskuamini kuulutah hierontah, kumpani vahvistau verenkiertuo ei ainuoštah ihošša, vain šen allaki. Še aktivoiččou hermotoimintua, jakau vertä, limfua ta kuvošnotkieta koko vartaluo myöten.

Hieronnašša on muutoma piäkeino. Esimerkiksi, vaššalla löyhkämini, näin vahvissetah kuuma ilma. Loyhkämini alotetah jalkateriltä, jatetah piäh šuaten ta šiitä tuaš šiirretäh jalkaterillä.

Muun keinon nimi on vahvistamini. Pikkusen košettuan ihuo vaštua heilutetah niin, jotta vašta liikkuis lopettamatta enšimmäistä lämmittämistä varoin.

Šilittyässä vartaluo kerätäh hikie ta kondensattie, jotta vašta imis iččeheš “kylymehuo” ta tulis lujemmakši, a vartalo šais hyövyllisie ainehie. On olomašša “vaštakompressin” keinoki – pitäy kiäntyä vašta ta painua šen kuumin ta kuivin puoli vartalon tarvittavua ošua vaššen.

Lapšet kylyššä

Lapšie varoin pitäy piteliytyö miärättyö kylyhoitojen järješšyštä. Enšin kylyššä olomisen aika on rajotettava. Kylpyhuonehen lämpötila ei šua ylittyä 60 aštetta, koštevuš on pienennettävä. Paikka, missä lapši rupieu kylpömäh pitäy peittyä lakanalla tahi käsipaikalla, jotta hänellä ei olis kuuma, piäššä pitäy olla “henkittäjäštä” ta palavuakeštäjäštä kankahašta luajittu lakki.

Koko kylyhoij on ajašša lapšet ei šuaha käyvä kylpyhuonehešša yli 3 kertua, a olomisen kokonaisaika ei šua ylittyä 12 minuuttie. Lapšilla on parempi kylpie venyölläh tahi istuol’l’ah, ka ei šeisuol’l’ah.

Kylyritualit

Perintehen mukah rakennukšie, muun muašša kylyjä kaššettih pyhällä vejellä. Kylyn rakennettuo piti kyšyö Kylynisännältä lupua pešeytyö puoliyöh šuaten. Još männäh pešeytymäh myöhemmin, ni Kylynisäntyä še ei miellytä. Talven jälkeh oli pakko peššä šeinie, kylylautoja, latteita ta jättyä muilua Kylynisännällä lahjakši ikkunalauvalla. Perehen ei pitän käyttyä šitä.

Šiännön mukah ennein häitä šulhasen oli mäntävä kylyh. Šinä päivänä antilaš niise kučču yštävie kylyh. Vielä 1900-luvun alušša karjalaisien mieleštä tehokkahampana tytön lemmennoššon tapana oli ritualikyly. Karjalaini lempi-šana merkiččöy miellyttävyttä, viehätyštä, tytön koškomattomutta.

Lemmennoššon ritualikyly oli monimutkasin. Äšen šen valmissuš oli erikoisen vaikie. Šitä kylyö varoin tarvittih erityisie halkoja, kumpasilla on puitto taikavoima (esimerkiksi, kelvattih ukkosen šärkömät puut). Tarvittih erikoista vettäki (esimerkiksi, ukkosen šiän šajevettä, hete- tahi jokivettä). Vaššanki piti olla erikoini.

Ritualivaikeukšien lisäkši piti tietyä vaštuajie loiččušanoja. Lemmennoštuo varoin tarvittih taitajampie noitoja tahi tietäjie. Šemmosie noitoja eli melkein joka kyläššä. Kylyritualin pohjana on taikaruatoja, kumpasien tarkotukšena on piäštyä neiččyön ta hänen lemmen šilmäykšeštä ta antua hänellä voimua, kumpani korottau miellyttävyttä. Lemmennoššon ritualin jälkeh neičyt tunsi iččieh varmemmakši, mi lisäsi hänellä reippahutta ta miellyttävyttä.

Teksti: Aleksandra Lesonen, Oma Mua 2.9.2020
Kuva: Ol’ga Melentjeva