Laukunkantaja-kolumni | Kohtalona unohdus?
Aki Aunala pohtii kolumnissaan, miksi karjalaiset ovat tähän asti jääneet historiankirjoituksen sivustakatsojiksi.
Joulukuussa 2025 tuli päätökseensä poikkeuksellinen tutkimushanke, jossa pyrittiin selvittämään suomalaisten kohtaloita Venäjällä Neuvostoliiton myrskyisinä vuosina. Kansallisarkiston vetämä hanke sai runsaasti huomiota ja vakaan rahoituksen valtiolta. Lopputuotteina syntyi tutkimusjulkaisuja, kattava verkkotietokanta ja jopa näytelmä Muistopäivä. Kokonaiskuva aikakaudesta kohentui siis merkittävästi, ja punasuomalaiset saivat vihdoin Suomen valtion ”armahduksen”.
Hankkeen aikana kysyttiin useamman kerran, miksi tähän selvitystyöhön ei ollut valmiutta aiemmin tai miksi punasuomalaisten kohtalot kiinnostivat juuri nyt. Valtayleisö ei todennäköisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että hankkeessa määriteltiin myös suomalaisuutta kriittisemmin kuin kenties koskaan aiemmin. Käytännössä tutkimusrajauksia tehdessä päätettiin, että osa suomalaisista oli enemmän suomalaisia kuin toiset. Tämä on toki tutkimuksenteon arkirealismia, mutta myös muistutus siitä, mitä kaikkea jää suurtenkin hankkeiden ulkopuolelle raporttien reunahuomautuksiin.
Esimerkiksi Neuvosto-Karjalasta ja Stalinin aikakauden terrorista tehtyä tutkimusta tarkastellessa havaitsee nopeasti, että alueen alkuperäiskansan, karjalaisten, roolina on ollut näytellä sivuosaa omalla maaperällään. Tutkimuksissa kuvataan, kuinka suomalaiset tulivat Karjalaan, näkivät, voittivat ja katosivat taas. Mutta samalla, kun punasuomalaisia tuomittiin tekaistuilla syytteillä, kuoleman viikate heilui karjalaistenkin puolella, kuten vuosien varrella julkaistut vainojen uhritilastot osoittavat. Karjalaisten tarinat näkyvätkin usein vain tilastoissa punasuomalaisten kohtaloiden rinnalla.
KARJALAISUUDEN historiallinen tragedia on ollut kansan maantieteellinen hajaantuneisuus. Siinä, missä punasuomalaisten kohtaloita voitiin vaatia selvitettäväksi Suomen valtiojohtoa myöten, karjalaisten vastaava tutkimus ei kuulu kenenkään vastuulle. Venäjä olisi toki voinut olla se taho, joka näitä selvityksiä olisi tehnyt, mutta tämä juna on jo mennyt ohi.
On kuvaavaa, että samalla, kun suomalaisten kohtaloita selvitettiin, Venäjällä lakkautettiin vainojen uhrien muistoa vaalinut ihmisoikeusjärjestö Memorial ja passitettiin Karjalan joukkohautoja paljastanut Juri Dmitrijev neuvostohenkiselle vankileirille.
Suomi taas on usein ottanut karjalaisuudesta ne osat, jotka ovat kulloinkin olleet mieleen, edes sitten oluthyllyn täytteeksi. Aikoinaan Suomen tavoitteet heimokansoja kohtaan olivat huomattavasti tätä kärjistettyä tasoa laajemmat, ja voimapolitiikan seuraukset olivat sen mukaiset aina sotakorvauksia myöten. Juuri siksi, samoin kuin punasuomalaisten kohtalot olivat tabu YYA-ajan Suomessa, eivät karjalaisten ja inkeriläisten kohtalot valtiollisine ihmisluovutuksineen ole olleet yhtään sen helpompi puheenaihe valtionjohdon foorumeilla tai edes kotimaisen median käsittelyssä.
On arvokasta, että punasuomalaiset ovat päässeet huomion keskipisteeseen edes muutamaksi vuodeksi. Heidän tarinansa ovat merkityksellisiä, suomalaisuuden kuvaa merkittävästi täydentäviä. Toisaalta ei ole järin todennäköistä, että punasuomalaisten rinnalla kaatuneiden karjalaisten tarinat saisivat yhtä paljon huomiota. Siksi jokaista karjalaisuutta sivuavaa tutkimusta on syytä jatkossakin pitää merkittävänä historiatekona, jolla yksittäiset tilastomerkinnät saavat vihdoin omat paikkansa dokumentoidussa menneisyydessä.
Suurten hankkeiden valokeilassa usein unohtuu se, että yksilöillä on yllättävän paljon valtaa niin tiedon tuottajina kuin välittäjinäkin vaikuttaa kollektiivisen muistin rakentumiseen. Tätä valtaa aktiivisesti käyttämällä voimme jatkossakin varmistaa, ettei karjalaisten kohtaloksi soviteltu unohdus ole kiveen hakattu.
AKI AUNALA
Kirjoittajan sukujuuret ovat Aunuksen Karjalassa. Päivätyönsä sivussa hän valmistelee väitöskirjaa neuvostopropagandasta Venäjän Karjalassa vuosina 1918–1922.
____________________________________
Kolumni on julkaistu Karjalan Heimon tuplanumerossa 1–2/2026.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/
Lähetä palautteesi tästä artikkelista: