Mie tuttavuššuin L’udmila Bočarnikovah vuotena 2018. Šilloin Pajata karjalakse-kilpailušša hiän šielukkahašti ta tuntehellisešti esitti Minä mustan -laulun. Kolmen vuuvven piäštä uušie aiheita eččiessä mieleh tuli šuaha tietyä häneštä enemmän.
Kuin Vasilii tapasi Annan
L’udmila Bočarnikova (omua šukuo Fedulova) on šyntyn elokuun 17. päivänä 1953. Juuriltah hiän on livviläini.
– Miun šyntymäpaikkani on Priäžän piirin Liäväniemen kylä. Še on miun muamon šynnynmua. Nykyjäh kylä on elätöin. Valitettavašti en muissa kotikylyä. Konša miula oli kolme vuotta, miun vanhemmat šiirryttih ruatamah Šuojärven piirin Šuojoven pos’olkah.
L’udmilan lisäkši pereheššä oli kolme tytärtä.
Pieni L’udmila tuaton yšäššä, hänen Gal’a-čikko muamon yšäššä ta nuapurityttö levähellän järven rannašša.
– Meijän vanhemmat tuttavuššuttih näin. Tuattoni Vasilii Fedulov oli Priäžän piirin Siämjärven kyläštä kotosin. Hiän ruato šuutarina omašša kyläššä. Kerran hiän tuli paikalliseh ruokalah, missä rupesi juttelomah Siämjärveh tulluon Liäväniemen kyläneuvošton johtajan kera. Johtaja kyšy tuatolta, voisiko hiän ommella hänellä šuappahat. Vasilii šuoštu ta tiijušteli onko Liäväniemeššä kaunehie tyttöjä. Johtaja lupasi tuttavuššuttua prihua kenennih kera. Niin konša Vasilii tuli Liäväniemeh, hiän ni tuttavuštu miun muamoh, Anna Jemeljanovah, šykkijäšti kertou L’udmila Vasiljevna.
Häijen jälkeh nuoret ašettauvuttih elämäh Liäväniemeššä. Elettyö muutoma vuosi Liäväniemeššä L’udmilan pereh šiirty Šuojokeh.
– Še oli monikanšallini pos’olka, missä karjalaisie oli vähän. Ka kuiteski pereheššä paistih karjalakši. Miun ämmö ta muamo mielelläh laulettih karjalaisie lauluja, a mie iče kävin koulun kuorošša. Miun muamo muisteli, jotta kun hiän piäsi päiväkotih, hiän ei paissun venäjäkši. Koulušša muamuo opaššettih šuomen kielellä. No a Šuojoven koulušša, kumpasešša mie kävin, opaššuš mäni venäjän kielellä, muistelou L’udmila Bočarnikova.
Koulun jälkeh L’udmila halusi tulla viilij äkši tahi ompelijakši, ka ei piäššyn opaštumah.
Nuorisoliittolaini rakentamini ta rakkahuš
– Miun tiätä eli Kalugan alovehella, a hänen anoppi ruato kuvontatehtahalla Jermolinon pos’olkašša. Hyö autettih milma piäššä šinne ruatoh. Mie ruavoin kerijänä. Puolentoista vuuvven piäštä mie tutuššuin tyttöh, kumpasen täti eli Stavropolin alovehen P’atigorskissa. Šiih aikah šielä rakennettih voimalua. Kalugan alovehella tuli miun čikko ta myö toisien tyttöjen kera läksimä ruatamah rakennušpaikkah. Miušta tuli mua lari-rappuaja. Kolmen vuuvven piäštä ruavošša tapasin Viktorin, miun tulijan miehen, kertou L’udmila Vasiljevna.
Mäntyö miehellä L’udmila Viktorin kera šiirryttih Pregradnajan kasakkakyläh Viktorin vanhempien luokše.
– Vuotena 1976 mie šynnytin tyttären. Šiih aikah meilä ei ollun omua korttierie, myö vuokrasima. Kohta Karjalašta tultih miun vanhemmat. Tuattoni šano, jotta vierahalla mualla ei ole mitäna ruattavua, a šynnynmualla on oma talo. Viktor šano: “Kunne miun naini mänöy, šinne mieki mänen”.
L’udmila ta Viktor šiirryttih Šuojokeh, a konša heijän tytär täytti kolme vuotta, hyö lähettih ruatamah Šuojärveh, missä L’udmila Vasiljevna eläy nykyjähki.
Muamonkieli anto viihyttämistä
L’udmila Bočarnikova on eläkkehellä. Naisella on kakši lašta, punukkoja ta pravopunukka. Miehen kuoloman jälkeh L’udmila Vasiljevna rupesi harraštamah vokalie Razvitije (Kehityš) -studijošša. Šiih aikah studijošša toimi lauluryhmä. Kun še hajosi, naini ei mänettän intuo. Hänellä tuli ajatuš laulua omalla karjalan kielellä.
– Studijon ohjuaja L’ubov Baženova hyväkšy miun idejan. Hiän ei tiijä karjalua, ka auttau milma musiikissa. Vuuvvešta 2018 alkuan mie laulan karjalan kielellä ta ošallissun kilpailuih. Miun ohjelmistošša on noin 20 lauluo.
Joka vuosi L’udmila Vasiljevna ottau ošua Jessoilašša pitämih Pajatammo yhtes -festivalih, patriottisen laulun Tuhukuun tuuli -festivalih šekä muih tašavallan laulukilpailuih.
Vuuvven 2020 lopušša L’udmila Bočarnikovan karjalan kielellä esittämä Kat’uša-laulu ošallistu kanšainvälisih Moja muza (Miun runotar)-, Intonatsij a (Intonatij o)- ta Jevraziiskaja volna (Euraasijalaini ualto) -taitokilpailuh. Jokahisešša niistä kilpailuista L’udmila Vasiljevna šai diplomija eri nominatijoissa.
Naini pahottelou, jotta Šuojärveššä ei ole karjalan kieleh kuulujua toimintua. Kaupunkissa hänellä on viisi tuttavua, kumpaset paissah karjalakši ta autetah häntä.
L’udmila Vasiljevna konšana ei issu kiät rississä:
– Joka netäli käyn latinalaisamerikkalaisien tanššien tuntiloissa. Mielelläni käyn Šuojoven pos’olkašša, missä vielä šeisou vanhempien talo. Šielä kašvatan kukkie, hoijan taluo.
Ka muamonkielellä laulamini on kuitenki tärkein mieliruato:
– Konša laulan karjalan kielellä, miula on kuvuamattomie tuntehie. Muistelen muamuo, tuattuo, ämmyö ta kaikkie. Šieluni laulau.
Teksti: Irina Zaitseva, Oma Mua 7.4.2021
Foto: : L. Bočarnikovan kuva-arhiivašta
