Juuri ilmeštynyt Marija Kundozerovan Kiestinkin šeuvun kertomušperinnehtä -kirja on merkitykšellini ta erinomani tevoš Karjalan rahvahan perintehien tutkimisen alalla. Luatija otti uuvven aškelen karjalaisešša folkloristiikašša šamalla jatkuan vakintunutta tutkimuššuuntua erillisien alovehien tutkimisešša.
Tämänmoiset kokomukšet, kumpaset on omissettu yhen šeuvun perintehillä ollah tärkiet. Niissä šelväšti näkyy yhtehiset šekä omaperäset piirtiet karjalaisien šuušanallisissa perimätuottehissa. Totta šanuon, niitä on julkaistu vähän, niin jotta Marija Kundozerovan kirja tuou valtavašti uutta tietuo kiestinkiläisien kertomušperintehistä ta kaikista mahollisista tauštoista.
Ainehiston keruu
Iellisih aikoih, XX vuosišualla, enemmän kiinitettih huomijuo erillisien lajikokomukšien luatimiseh: eeppisien runojen, starinojen, arvautukšien, laulujen, iänelläitkujen šekä miiffisien tarinojen. Nimenomah erillisien alovehien tekstikokomukšie alettih julkaissa myöhemmin.
Šamalla vähemmin tutkituilla paikkakunnilla – Šiesjärvellä, Kiestinkissä, Tunkuolla – alko aktiivini ainehiston keruu. Niin 1970-luvulla Unelma Konkan ta Roza Nikol’skajan johtamana Karhumäjen piirih, Šiesjärven kyläkuntah oli šuoritettu ušiempie keruumatkoja, kumpasien tulokšena ilmešty kakši kirjua – rahvahanrunouvešta (Unelma Konkka ta Aleksi Konkka, 1980) ta ainehellisešta kulttuurista (Roza Nikol’skaja ta Anna Kosmenko, 1981). Molommissa on peruštehellisešti kuvattu ainehiston yhtehiset ta omaperäset piirtiet. Tekstit ollah vain karjalan kielellä, ilman kiännökšie.
Vuotena 1989 näki päivänvalon Nina Lavosen kirja “Kiestinkin šeuvun lauluperinnehtä”, kumpasen vuotena 2020 Marija Kundozerova julkasi uuvvissettuna. Vuotena 2000 ilmešty Aleksandra Stepanovan tevoš “Tunguon rahvahan šuušanallista perinnehtä”, kumpaseh on pantu kaikkien runo- ta kertomušperinnehlajien näytteitä (220 tekstie), mitä löyty arhiivoista ta keruumatkojen aikana Tunkuon kylih. Valentina Mironova puoleštah julkasi vuotena 2013 kokoelman “Vieljärven šeuvun runoušperintehie”. Hiän niise kokosi kirjahaš eeppisie ta henkellisie lauluja, loihtuja, iänelläitkuja, lapšien lauluja ta loruja, šuarnoja ta tarinoja.
Tarina ta šuarnoja
Nina Lavosella aikanah oli meininki Kiestinkin prousa-ainehiston julkaisomisešta, vain še ei toteutun monešta pätöväštä šyyštä. Kiestinkin karjalaisena Marija Kundozerova kiinnoštu ruavon jatkamiseh, šai Nina Lavoselta lisyä muisselmie šekä n’euvoja ta tarttu ruatoh. Šamah aikah tutkija ičeki kävi keruumatoilla entiseh Kiestinkin (nykysen Louhen) piirih, šamoin Murmanskin alovehella, Kantalahen piirih, missä tiesi olovan kiestinkiläisie. Šinne XIX vuosišualla, voit olla šitäki ennen, muutti karjalaisie Kiestinkin kylistä Kolvitsah, Kn’äšöih ta muih.
Paičči arkisto-ainehistoja kokomukšen luatija on tutkin šuuren miärän šuatavissa ollehie muistihpanoja, nykyaikasie tai XIX vuosišuan ajalta, mi on hyvin näkyvissä täššä tevokšešša. Marija Kundozerovan julkaisu šisältäy kaikkien tiijošša olovien rahvahan perintehellisien prousalajien paremmin šäilynehie näytteitä – yhteheš 139 tekstie, vaikka niitä on löytyn äijyä enemmän (521), kuin tiijottau luatija. Ne on juattu kahteh šuureh ošah, ta kummaistaki ošua ieltäy teoreettini esityš ainehiston erikoisukšista, ominaisukšista, niijen levinneisyöštä mainitulla alovehella.
Ensimmäini Šuarnat-oša on juattu lajittain: Eläinšuarnat (4), Ihmešuarnat (17), Novellišuarnat (7) ta Legendašuarna (1). Ihmešuarnoja on eniten, totta še rahvaš piti niistä, ne ollah kaikkein mielusimmat ta niitä on eniten tallennettu. Tutkijan tevokšešša on vienalaisien lempišuarnoja, kuin “Šinipeikalo”, “Mušta šorsa”, “Kolme kultaista poikua”, “Tytär ta yhekšän poikua”, “Mušta lammaš”, ka on omaperäsieki šuarnoja, kuin ihmešuarna “Poroveikošta” ta novellišuarna “Rikaš poika Oulankašta”.
Kirjan toisešša ošašša on muu kertomušprousa (110 tekstie). Istorijallisien tarinojen (31) joukošša on tarinoja kylien alkuperäštä ta alkueläjistä. Legendoja on yhteheš 13 ta kertomukšie Tuoppajärven manasterista on viisi, mi on luonnollista – olihan šeutu kuulusa skiitoista, niijen eläjistä, vanhauškosista, ta monenmoisista lahkolaisista, kumpaset ašettauvuttih juuri šyrjäšeutuloilla.
Kaikista šuurin miärä on Miiffisie tarinoja (61 tekstie), esimerkiksi, vierissänakašta ta vejenemännäštä, vetehiseštä ta mečänisännistä, kojin, kylyn ta liävän isännistä ta emännistä. Ne on šäilytty rahvahan muissošša kaikkein pitemmälti – vielä nykypäivinäki šuau kuulla niitä vanhemmilta ihmisiltä. Nuoremmat niise muissellah kuta-mitäki, kuultuo aikonah vanhemmiltah.
Marija Kundozerova luonnehtiu jokahista prousalajie erikseh, yksityiskohtasešti: mitein juuri tämäntapani legenda taikka istorijallini tarina šynty tällä alovehella. Esimerkiksi, hyvin mielenkiintoset ollah tarinat šeuvun kylien alkuperäštä, niijen alkueläjistä. Ašuttamisistorijat šyrjäšeutuloilla niise ollah omaperäset, omaluatuset, kun rahvašta tuli eri paikoilta – starovieroja, pakolaisie eli piekloita, kumpaset puattih čuarin armeijašta, šattu tulijien joukošša rikollisieki, šamoin virallisen uškonnollisuon vaššuštajie.
Kirjan tekstijä šeuruau asieh kuulujat šelitykšet, huomautukšet ta luvettelot: missä, konša ta ken on kertomukšie šanellun ta tallentan; mistä luatija on ottan kunki tuottehen. Šamoin on luveteltu kaikki muantiijolliset nimitykšet, kumpasie mainitah kirjašša, löytyy Kiestinkin šeuvun kartta šekä mielenkiintoni kertojien kuvavalikoima, kumpani tuntuvašti elävöittäy julkaisuo!
Tekstien tarkka analisi

Kokomukšen esittelyššä Marija Kundozerova kerto, jotta kirjua on mukava lukie folklorin tutkijilla ta harraštajilla.
Šuurenmoisen ta erittäin aikua vuativan työn on šuorittan kokomukšen luatija šeuruavissa kolmešša ošassa: Kiestinkin kaikkien prousalajien jokahisen 521 tekstin – ei ainuoštah kirjašša julkaistujen – yleisanalisi: šuarnat, istorijallini, legendarini ta mifologini prousa. Esimerkiksi, šuarnat – kaččoma jokahisen erikseh: niissä on kaikki as’s’ah kuulujat statistiset tiijot. Šamah kuuluu muhkie taulukko kylien ta paikkakuntien liika- taikka pilkkanimistä.
Viimeseššä, niise huomattavašša ošašša ollah liittehet, kumpasista löyvytäh monenmoiset tauštatiijot perintehien tallentajista ta heijän tutkimušmatoistah, alkuan 1826 vuuvvešta 2022 vuoteh šuaten. Niistä šuau runšahašti kaikenmoista tietuo melkein 200 vuuvven ajalta.
Yksinomah taulukko tutkijista ta keryäjistä, heijän matkareittilöistä ta ainehistošta on 16 šivuo pitkä! Šiinä on esitetty 71 tutkimušmatkua ta on yksinkohtasešti merkitty jokahisen reitti – kylät, järvet, jovet, kulkutiet; mitä ainehistuo on tallennetu, missä niitä šäilytetäh, mitä ta missä on julkaistu. Myö ihmettelemmä ta šamalla ihailemma Marija Kundozerovan työkykyö, tarmuo, kiintymistä tutkimušruatoh!
Taulukon lisänä on muutomien mainittujen kulkijien ta keryäjien muisselmie. Erittäin mielenkiintosie ollah matkamuisselmat XIX vuosišualta – niissä on mainittu kaikki šilloset kylät –šuomelaisen kielentutkijan Anders Sjögrenin matka Kantalahešta Tuoppajärvellä vuotena 1826 ta venäläisen tutkijan Simeon Gavrilovin matka Kemistä Tuoppajärvellä vuotena 1896. Šeuruavina on XX vuosišuan folklorin tutkijien matkakertomukšie: Viktor Jevsejevin ta Dmitrii Lažijevin, 1956; Aleksandra Stepanovan keruumatkamuisselmien katkelma ta matkakertomuš, 1972; nellä Nina Lavosen matkakertomušta vuosilta 1975–1990. Kaikki ne ollah hyvin arvokkahie, voit šanuo, istorijallisie dokumenttija paikkakunnašta ta rahvahanrunouven tilantehešta viime vuosišualla.
Keruumatat jatutah
Vaikka muinoni perinneh pikkuhil’l’ua unohtuu ta hupenou vanhemman polven ihmisien myötä, kuitenki ei šua šanuo, jotta kaikki on jo katon. Vielä nykypäivinäki löytyy muistihpantavua. XXI vuosišualla kirjan luatija iče tai toiset folklorin tutkijat entiselläh käyväh keruumatoilla Karjalan eri alovehilla eikä tulla tyhjin käsin.
Nykypäivien kertomukšet ollah uuvvissuttu, modernisoitu, šillä ihmiskunta ei konšana ollun, ei ole eikä tule olomah ilman kertomušperinnehtä. Ihmisillä on tarveh kertuo ympäröiväštä muailmašta – tuonpuolisešta ta tämänpuolisešta, šelittyä mitein muailma ta muailman eri ilmijöt šynnytäh ta vaikutetah.
Johtopiätökšenä voimma šanuo – tämä kirja antau täyvellisen kuvan Kiestinkin šeuvun kertomušperintehistä, šen tilantehešta, merkitykšeštä rahvahan elämäššä. Tevokšen luatija on täyvellisešti šyventyn šeuvun istorijah, elämän eri aloih, tutkin kaikki lähtiet, kumpaset on oltu šuatavissa, esittän ilmi kaikki perintehien muissinpanot, niijen lähtiet. Šeuruavien tutkijien ei tarviče niitä vartavaššen eččie.
Voisima šanuo, jotta tämä Marija Kundozerovan kirja voit olla mallina, kuin on käsiteltävä ainehistuo, jotta lukija šais perinpohjasešti tuttavuštuo alovehen perimätietoloih.
Teksti: Santra Stepanova & Eila Stepanova, Oma Mua 5.6.2023
Kuvat: Uljana Tikkanen & Kanšallisen kirjašton VK-šivu