Viime kešänä myö Oma Mua -lehen toimittajan Maikki Spitsinan kera olima työmatalla Karhumäjen piirin Puatenešša. Kahešša päiväššä pakauttelima vanhempie ta nuorempie kyläneläjie, kumpaset paissah karjalakši. Tällä kertua esitän pakinan Sellin kyläštä šyntysin olijan karjalaisen naisen kera.
Karjalaisien kylien šuuret perehet
Marija Potapova (Lokkina) on Seesjärven karjalaini ta hänen pakinatapa hyvin eruou Puatenen toisien karjalaisien kieleštä.
– Sellin kylläššä kaikin näin paistih ta vaikkapa elin šielä vain lapšuošša, ka toiseh tapah en tottun pakajamah, šelitti Marija F’odorovna.
Enšin naini epyäli, tovellahko meijän kera pitäy paissa karjalakši eikä venäjäkši, ymmärrämmäkö myö? A myö koroštima, jotta niin kaunista karjalua varmašti pitäy paissa.
– Mie olen šyntyn Karjalašša, elän Karjalašša, šentäh ni pakajan karjalakši – ei še ole vaikie as’s’a, korošti meijän pakinakaveri.
Tänä vuotena Marija F’odorovna täyttäy 80 vuotta. Merkkipäivyä hiän tahtou juhlie kunnolla, kuččuo koko šuuren perehen ativoih šukutaloh. Naini on rikaš ämmö, hänellä on kolme punukkua ta kolme pravopunukkua.
Karjalaisissa kylissä muinais – ajoista alkuan elettih šuurin perehin. Niin Marijaki šynty šuurešša pereheššä, missä oli kuuši lašta ta vanhemmat. Sellissä pikku Maikki kävi koulušša ta nuorena kävi jo kešätöissä ruatamašša, niise koissa piti auttua. Hiän muistelou, jotta pereh oli šuuri, piti hoitua nuorempie lapšie ta lähtie ruatoh – ičellä vuatteih anšaita.
– Tuatto koko elämän kešäsin ruato uitošša, a talvella lespromhosissa. Muamo ruato kolhosissa. Hiän hyvin paisto, tikutti, ompeli, pereheššä aina oli lehmä, muistelou muamuo Marija F’odorovna, – a meilä oli tehtävie koissa ta oli vielä aikua vähäsen leikkie pihalla.
Nuoren perehen šynty
Konša nuori Maikki lopetti koulun omašša Sellin kyläššä, hänet työnnettih leipurien kurššiloilla. Niijen jälkeh neičyt piäsi ruatoh Karhumäjen leipomoh, ka tytöllä himottais elyä kotirantua lähemmäkši ta hiän kyšy piäliköltä, jotta eikö tarviče leipurie Puatenešša. Šielä ennein oli leipomo. Vuosi tahi kakši Marija ruato šielä, ka kerran tapahtu koko elämän muuttaja tapahuš.
– Kerran eräš nuori mieš tuli jauhuo myömäh, šiinä oli šuuri tarveh kyläššä. Hiän näki miut ta heti šano: “Voi, kuin šoma olet. Šytämeni on pyšähtymäššä”. Illalla kaikin käytih klubissa, tanššiloih ta niijen jälkeh poika miun peräkkäh läksi milma šuattamah. Ta rupesi kuččuo miut kirikön puolella, missä hänen koti oli. A miun vet’ piti huomenekšella kuuvvelta lähtie ruatoh. Ka mie šuoššuin ta läkšin toisella rannalla. Veneh, missä istu hänen veikkoh jo vuotti meitä. Šiitä myö talon pihašša pyörimäpyörimä, a hänen täti kučču miät pirttih. Huomenekšella ajattelin: “No mitein piäšen ruatoh?” Taikinat oltih valmehet, piti paistua leivät. A tulij an miehen koissa jo lämmitettih kyly ta šoitettih leipomoh, jotta šielä ei vuotettais milma, kun mie miehellä mänin, muhien kerto Marija Potapova.
Näin piettih häitä šulhasen koissa, a perintehen mukah moršiemen koissa niise piti juhlie. Sellin kyläh, Marijan tuaton kotih, hyö lähettih autolla. Ennein häitä juhlittih pirtissä, ei käyty kiriköissä, niitä ei ni ollun šilloin Puatenešša ta lähikylissä. Ka häijen aikana piettih karjalaisie perintehie. Marija F’odorovna muisteli, jotta heijän häih tuli viršittämäh Trofi movan akka. Niise nuorien piti šyyvvä šakieta kiisselie lusikoilla.
– Kolme vuotta myö elimä kirikön puolella. Mie tulin miehen pereheh yhekšännekši henkekši. Šielä šaima enšimmäisen lapšen – tyttösen. Myö tahtoma enšin šiirtyö elämäh korttierih, a šiitä miehen vanhemmat neuvottih rakentua oma talo. Hyö šanottih, jotta myö rakentaisima šitä kirikön puolella, heijän lähellä, a miun vanhemmat päinvaštoin neuvottih, jotta pitäy noštua talo kylän toisešša ošašša, jotta päiväkoti ta koulu lähempänä oltais. Rakentima taluo kolme vuotta ta tiälä nyt mie elänki. Mieštä jo kolme vuotta ei ole elošša, a talolla on 55 vuotta, kerto meijän pakinakaveri.
Seesjärven kuoron laulaja
Puatenen kylä on tunnettu Seesjärven kuorolla. Še oli peruššettu 1935 vuotena. Kuoron ohjuajana oli Georgii Savinskii. Nyt kuoro kantau peruštajan nimie ta šitä johtau Natalja Kondrojeva. Ohjelmistošša on lauluja karjalakši ta venäjäkši. Karjalankielisie lauluja kerättih rahvahalta, a venäjäkši Savinskii ičeki šepitti niitä. Laulamini yhisti koko perehie. Esimerkiksi, Potapovien pereheššä mieš ta naini, ta poikaki laulettih kuorošša. Poika šilloin ruato opaštajana kyläššä.
Seesjärven kuorolla on nyli 70 vuotta. Še yhisti monie ihmisie Puatenešta ta lähikylistä. Kuva Seesjärven kuoron arhiiva.
Kuorošša ennein oli yli 60 henkie, ei vain Puatenešta, ka lähikylistäki rahvašta tuli kuoroh laulamah. A nyt laulajua on monta kertua vähemmän, niin kuin ni kyläneläjie.
Marija F’odorovna tähä šuaten šäilyttäy karjalaisie perintehie: hänen koissa tykätäh karjalaista ruokua, ruatah perintehellisie töitä. Ammatiltah leipuri Marija Potapova mielelläh paistau kalittoja, kalakukkoja, muistau kuin pereheššä luajittih huttuo valkiešta jauhošta, marjarokkua ruisjauhon kera ta meštuo marjojen kera. Šamoin pereheššä eläy karjalan kieli, ta Marija F’odorovnan kolme lašta pakajau muamon kera omalla kielellä.
Teksti ta foto: Uljana Tikkanen, 8.6.2022 Oma Mua. Tänä vuotena Marija F’odorovna täyttäy 80 vuotta. Hyvissä voimissa hiän ruatau kotihommie. Šykyšyllä hiän tahtou kuččuo koko šuuren perehen ta kunnolla juhlie merkkipäivyäh.
