Karjalaini šielu ihaštuu, konša omalla mualla šyntyy neron ta omaperäisyön yhissyš. Še simbiosi hyvin näkyy käsityöammatissa. Juuri šen kautti hyvin tovenperäsešti ta täyvellisešti tulou näkyvih rahvahan kulttuurin ta perintehien yjin.

Kekrinpäivä

Karjalaisien käsityöammatit on šivottu meččäh, puuh. Muasterit voijah esittyä puušepän neroja venehien, rekien, kotivehkehien, musiikkišoittimien luatimisešša.

Onnakko karjalaisilla on ni elämän šalani puoli, mi liittyy ritualiloih, pakanallisih uškomukših ta ammusih aikoih. Arvautukšellisih päivih oli šivottu omie perintehie. Esimerkiksi, Kekrinpäivänä (šykšysenä šavonkorjuujuhlana) oli tapana “šuoriutuo kekriksi” – peittyä oma nuama, muuttua oma olemuš. Täššä šuoriutumisešša hyvin autettih nuamijot.

Nyt nuorison kešen uuvvistuu kiinnoššuš täh pimiekuun juhlah. Šanakši, Kekrinpäivä šai oman nimen šen keškiolennon, miiffisen jumalan kunnivokši. Rahvaš arvellah, jotta Kekri oli kotišiivatan ta vil’l’an šuojelija. Kekrinpäivällä on hyvin šyvä istorija, mi liittyy karjalaisien ylen tärkeih ritualiloih. Niitä myö emmä rupie tutkimah, jätämmä tämän meijän kantatuattojen elämän ošan männyöh aikah. A mitäpä myö voimma perie ta toteuttua nykyseššä elämäššä? Ka tietyšti Kekrinpäivän huviošua – leikillistä muuttumista miiffisih olentoih tai elukkoih erilaisien nuamijojen avulla.

Nuamijon šynty

Muasteri Andrei Ponomar’ov luati nuamijon noin kahekšašša tunnissa.

Kerron šiula Koštamukšen eläjän Andrei Ponomar’ovin nuamijošta. Nuori mieš on taitaja puušeppä. Hiän iče luatiu šemmosie musiikkišoittimie kuin kannel ta jouhikko.

Viime šykyšynä Andrei piätti yrittyä voimieh huuhel’nikan nuamijon luatimisešša. Tämä ideja ičeštäh šynty muasterin piäššä. Mukava nuamijo šai Mečänisäntä-nimen.

– Miula mäni ruatoh noin kahekšan tuntie. Mie otin männyn puuta Karjalan eri piirilöistä, taltan ta kuvijošahan. Enšin mie halasin pölkyštä tarvittavan puukappalehen kirvehellä, toin šen kotih ta leikkasin muuvvon. Šiitä panin muuvvon iččieni ieššä ta smietin, missä nuamijolla pitäis olla šilmät ta nenä. Šiitä otin taltan ta rupesin leikkuamah, šanelou Andrei Ponomar’ov.

Andrei kerto, jotta šemmosen luomisruavon aikana häntä hyvin auttau musiikki. Työn eryähät ošat paremmin onnissutah, još hiän kuuntelou death- tahi black-metallie, a toisie va roin tarviččou rauhallini šoitin- ta kanšanmusiikki.

Šemmoni še on mukava ta šoinnullini asie – puun veššäntä. Yritä iče! Käsityöammattij a elvytetäh ihmisien toivomukšien ta käsien voimin, a luavulliset etniset tuottehet luajitah Karjalua vielä mukavammakši alovehekši kaikilla vierahilla.

Nyt šie luvit virallisen tekstin šiitä, mitein oli luajittu nuamijo. Še näyttäy ihan tovelliselta. Ka on ni toini variantti. On šemmoni tarina, kumpasen mie kuulin närhiltä mečäššä. Voit uškuo tai olla uškomatta!

Tarina mečänisännäštä

Karjalaini muasteri Ontrei aštu meččyä myöten. Kaččou, järven rannalla istuu mečänisäntä, kupettau šarvijah vanhua mäntyö kohti. Ontrei hiivo lähemmäkši, a mečänisäntä näki hänet ta pöläšty.

Tovellini mečänisäntä on oikein varačču olento. Še tahto juošša pakoh, ka šarvet tartuttih puun pakšuh kuoreh. Mečänisäntä lujašti vejälti piätäh, jotta irtautuo, ka erehty – šen vartalo piäsi anšašta ta juoksi kunne lienöy pohjosen šuuntah, a piä niin ni jäi mäntyh.

Piä muuttu puisekši Mečänisäntänuamijokši. Ontrei helpošti kisko šen puušta ta otti ičellä. Huvin vuokši muasteri luati nuamijolla piipun, jotta šillä ois mukavampi.

A mečänisännäštä elä hermoššu! Muutoman päivän piäštä šillä kašvo uuši piä, vielä parempi. Šemmoset ne ollah – mečänisännät!

Uškomukšie

• Kekri keräsen kyšyy: kekrišuovattana pannah ikkunalla pellavavyyhti tahi lankakerä.
• Et kesränne keräistä, Kekri meččäh vetäy ta puuh šitou.
• Kekri šormet jauhou kivellä, kellä ei ole keryä kesrättyö.
• Kekri teilä työt polttau piän piällä, kun ei ole kesrätty.
• Kekri takkah panou.
• Keryäy kun Kekri takkah.
• Kekrinpäivänä kekrit tullah.
• Šykyšyllä kekriksi šuoriuvutah: pannah turkki muurnin ta pölätelläh lapšie.
• Mitä Kekrinä pellolla, šitä Jyrinä levolla.

Enemmän huuhel’nikoista on kirjoittanut Zoja Paškova. Lue lisää: https://uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi/huuhelnikat/

Teksti ta foto: Aleksandra Lesonen, 9.11.2022