Artikkelit

mustavalkoinen kuva parrakkaasta miehestä jolla on hattu

Mečäštäjän teitä kävelleššä

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 26.10.2022
Asiasanat: historia

Ennein vanhah mečäštämini oli tärkeimpie elinkeinoja ta lisäkši vieläi tienesti. Nykyjäh mečäštäjie on vähän, šentäh nämä tavat ta šamoin niihi kuuluja šanašto aletah katuo rahvahan muissista. Aleksi Remšujev kyllä tiesi hyvin äijän meijän mečäneläjistä. Hiän kerto Karjalašša olijista otukšista.

Eläimien mečäššyš

Meilä on niätyä, šuarnua, repuo, oravua, kärppöjä. Noita minkkijä tuli vašta parikymmentä vuotta takaperin. Konša Louhešša palo minkkiferma, ni šieltä niitä piäš šettih pois, jottei palettais, ta pakeni kai šieltä muiteinki. Šieltä niitä norkkija tuli. Poproja tiälä niise on. No vähä niitä on ni ollun, niitä kun aina mečäššettih. Nyt niitäki on alkan tulla, jotta ihan joka paikašša alkau olla. Ontatroja niise kuletettih Amerikoista, vain mistä niitä kuletettih. No še jotta ei niitä ole pitälti ollun, šovan jälkie vašta, 1950-vuosina alko olla. Ilvekšie ni kyllä oikein harvoin huomuat olomisen merkkijä. En ole kun kakši kertua ijäššäh nähnyn jälkij ä. Ahmojahan niitä on. Ne kaikki ympäri vuuvven liikkuu Kontie vain talvella makuau pešäššäh.

Mie olen mečäštän oravua, niätyä, kärppöjä, lumikkoja, ka kaikkie eläimie. Konša loppusella kun aloin rautoloilla pyytyä, ni puuttu miula niitä lumikkoja rautoloihki. Lumikko on pikkaraini, še on niin kun hiiri kovoltah, no oisko vuakšanmittani. Še on talvella valkie, šamalla keinoin, kuin ni kärppä.

Ennein niitä nahkoja kyllä otettih. Ka nykyjäh kai ei oteta minkänä nahkua. Täššä viime vuotena kun mie kakši norkkua šain ta plemännikällä annoin Koštamukšeh, jotta veis ne ta makšettais. Šanottih jotta: ei-ei, nykyjäh ei niitä nahkojen hintoja tiij etä. Ennein niitä kun otettih, ni mečäššinhän mie, rautoja pijin konša missäi. Kuni Tollošša oli kämppä, šielä oli, ta tuošša Kormilan takuana oli. A nyt miula ei ole kun vain täššä jovella, Livonšuušša ta Šyväššälahešša.

Rautoja pitäy käyvä kaččomah. Tietyšti, kellä kuin on aikua, niin ni käyväh. Još näin, niin kun šuvi šattuu olomah, lämmin šiä, šiitä pitäis käyvä hot’ah kerta netälissä, jotta ei hapattais šinne, još mi elukka mänöy. A niin kun nyt talvella, kyllä še kun kerran netälissä käypi, tahi vaikka kahešša netälissä.

Hukkie ta konteita niise on. Ka nykyjäh niitä vähä on mečäššetty, vain šattuu konša kun. Ampuhan še Temppu-vainua Tollošša, kun šattu. Tiälä Malikin Mikko mečäšti niitä hukkie. Ta šiitä Levielahen Väinö, Mäkelä Väinö. No šamai konteita, jotta melkeinpä hairivošša mi on tullun. Hoš häntä ennein šai ilman lupuaki tappua, ta kyllä šei nytki ni peitočči šais tappua. Ka ei tiälä liikua ole.

No hirvijä niise ammutah. Šamalla keinoin oli ni ennein, jotta piti olla lupa, ta pitäy šei nyt olla. Lupa še pitäy oštua vielä. Pekkahan še Torvini mečäštän on, en kyšynkänä, jotta kuin še kallis on hirventapantalupa. Ka ammutah šitäi ilman lupua, kun ken šuapi. Vaštah kun šattuu, ni…

Lintuja anšoloilla pyyvvetäh

Ennein ni šehän mimmoista vain šattu lintuo: pyytä, meččäkanua, tetrie, meččuo, kaikkie. Šama šei nyt, jotta kun pyššyn otat tai. No šoršie mie en ole ijäššäh mečäštän, a näin muita meččälintuja. Hanhija niise on. Jouččenie še ei ammuta. Šitä jouččenen lihua tiälä ei ole šyöty. Še on niin kun pyhä lintu, jotta šiitä riähkä muka tulou. En tiijä, kun lienöy ennein, jotta šulan vuokši tapettu. Šama niin kun kurkija niise, eihän tuota šyötäne tiälä niitä, no još šulan vuokši.

Kurella on kyllä kova šulka. Tai on šei joka linnulla, mintäh šei. Ka niin kun perinöjä luajittih ta potuškoja ennein ta täkkijä, ni šiitä ne šulkiloista tynket pois leikattih, jotta še pehmie kohta vain jäi. Meilä niise kun nämä on šulkapotuškat, ka šulantynket niistä on leikattu pois.

Šoršie niitä on. No meilä niitä ei šen kummemmin nimijä myöten eroteta, muuta kun kalašoršat, mit šyyvväh kalua, ta muašoršat, mit paremmin heinyä šyyvväh, tahi hoš mitä n’okitah. Nyt kun tuošša Koštamuš on vierellä, ympäri muailmua on tullun eläjie, ni ne kyllä šoršie šyyvväh. Še jotta kun livottau ta kaikkie šiih panou, laakerin lehtie, perččuo, šen kun ruštuau, ni mintäh šitä ei šyyvvä. A tiälä ei ole ammuttu. Ne on luvetut enneinki oltu, jotta ken šoršie on mečäštän, tahi jäniksie. Erähät kyllä mečäššettih tai šyötih jäniksie tai šoršie. No mie kerran vain kakši ollen ampun šoršua. A näin kun konša on šattun, jotta verkkoloih puuttumah niitä muašoršie, mit heinyä parahiten šyyvväh, ni on niitä tullun ottua. No kalašoršie tiälä ei ole ammuttu. Ne erotah. Kalašoršat on pienemmät ta niillä on n’okka terävä, ei ole niin kun heinäšoršilla, muašoršilla, niillä on levie šemmoni, lapienmallini n’okka.

Teksti: Raisa Remšujeva, Oma Mua 12.10.2022
Kuva otettu perehal’pomista: Šajekuun 10. päivänä Aleksi Remšujev ois täyttän 70 vuotta.

Lue nämäkin:

Päčinsuus: Oniegantagaine kalakurniekku

Päčinsuus: Oniegantagaine kalakurniekku

Piäkuva: Kurniekkua syvväh erillizenny syömizenny. Pastoksen piälysty leikattih iäres, katkattih sit palaine, pastettu kala pandih torielkale. Sidä syödih kuoren kel, kuduas oli kalan duuhu da magevus. Kuva: Ol’ga Stepanova Terveh teile, hyvät lugijat! Tänäpäi minä...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.