Tämä on jatko-oša. Alku on täššä.
Uušien perehien šynty
Majuri Salomon Enbergin johtamien ruoččilaisien hyökkäykšen aikana Grigorilla oli 19 vuotta, a hänen tulija Okahvie-naini oli kuušivuotini. On kuvittelomatointa, min ihmehen anšijošta heijän vanhempien onnistu šäilyttyä omie perehie. Višših šiih aikah hyö ei eletty Koštamukšešša.
Agafja Danilovna (Okahvie Tanilantytär), jo tunnettu Pekšujevien šuvun enšimmäini naini, kirjutukšien mukah oli 13 vuotta nuorempi kuin hänen mieš Grigorii Anisimovič Pekšujev. Tietojen mukah heilä šynty kuuši lašta: kakši tytärtä ta nellä poikua. Andron, meijän šuvun jatkaja, višših oli enšimmäini lapši.
Jevdokija Jeremejevna ili Outi niise oli 13 vuotta nuorempi omua mieštä Andron Grigorjevič Pekšujevie. Hyö elettih Koštamukšešša ta heilä niise šynty kuuši lašta: kakši tytärtä ta nellä poikua. Mie ajattelen, jotta heijän poika Nikita oli toisekši viimeni lapši.
Tatjana Andrejevna, Nikita Andronovičin naini, oli oman miehen šamanikäni. Nähtäväšti heijän yhtehmänö oli myöhäni: vanhin poika Filat šynty vuotena 1823, konša vanhemmilla oli 33 vuotta, a nuorin poika Dmitrii (Miitrei) – vuotena 1841. Kaikkieh heilä oli kahekšan lašta: šeiččemen poikua ta tytär.
Nikita Pekšujev
Nikita Andronovičista on jo enemmän tietoja. Vuotena 1866 Koštamukšen kyläššä pietyn väjenlašennan mukah (“Koštamukšen istorija. Dokumentit ta materialit”, Petroskoi, 1994, tietotoimittajana on istorijan kandidatti O. P. Il’uha) numerolla 14 šivuilla 28–29 on Nikita Andronov Pekšujev.
Ielläh tekstin mukah:
Tarkaššettujen henkien lukumiärä (IX tarkaššukšen mukah): šeiččemen mieštä, kuuši ruatajua, viisi laššä ollutta mieštä, šeiččemen naista, paššien mukah pois lähtenyttä kakši mieštä. Kakši elintaluo, šeiččemen elämätöintä rakennušta.
Kyntömuan miärä: yhtehistä muata – kolme des’atiinua, raivattavua muata – yksi des’atiina.
Heinänniittomuan miärä: yhtehistä muata – 12 des’atiinua, raivattavua muata – kolme des’atiinua. Hevoista – kolme, lehmyä – kymmenen, lammašta – 12, venehtä – nellä.
Ammattien, elinkeinojen ta tienestien nimet šekä niitä harraštajien ihmisien lukumiärä: pois lähtömini – kakši (tulo 35 rupl’ua), kalanpyynti – nellä (tulo 10 rupl’ua).
Nikita Andronovič Pekšujevilla vuotena 1866 oli 76 vuotta. Arvauttelen, jotta tuaton pereheššä eli akottunuita poikie min’n’oineh ta lapšineh šekä naimattoimie poikie. Näkyy vanha karjalaini elintapa – eri šukupolvien etuštajat, tuatot ta lapšet yheššä hoijettih taloutta. Elettih šuurešša pereheššä – näin oli helpompi pityä taloutta, muokata kynnöštä ta heinänniittomaita, kalaštua.
Vatasien ta Pekšujevien šuvut
P’otr Nikitovič ta Paraskeva Fominična (hiän oli kotosin yhä kuulusašta karjalaisešta Luvajärven kyläštä, a muamon puolešta hänen juuret oltih Repol’ašta) Pekšujevit šuatih kuuši lašta: Okahvie ta Nikifor (1874), Ananija (1877), Irina (1880), Marija (1882), Ansa (1885). P’otr ta Paraskeva jo ei eletty Prokkol’ašša, ka Koštamušjärven niemellä Kuotkuošša.
Kuotkuon lähellä oli Vatala-nimini huuttori, missä eli Vatasien (Vadajevien) šuku.
Tutkija Denis Kuz’min kirjutti artikkelissah: “Vatasien šuvun alkuh viittuau iče šukunimi. Še peruštu karjalakši kuulunušta Vata-nimeštä, kumpasekši muuttu muinaisslaavilaini Fadei-kirikkönimi. Huomuamma vielä kerran, jotta Vatasien šuku ta Pekšujevien šuku ollah ainuot, ket jiätih elämäh Koštamukšeh šeuruavina vuosina hävittäjien šotien jälkeh. On tärkie koroštua, jotta erähät Vatasien šuvušta ei myöššytty kotimualla.”
Mukavie tietoja Vatasien šuvušta löyty Kai Paajasten kirjutukšešta, mi oli painettu vuotena 2003 Karjalan Heimo -lehen numeroissa 1-2:
| Miehet | Naiset (akat) |
| Kondrat Vatanen
(šynty 1700) |
Avdotja Sevastjanovna
|
| Ananii Kondratjevič
(šynty 1734) |
Jevdokija Gerasimovna
(šynty 1737) |
| Ivan Ananjevič
(šynty 1761) |
|
| Trofim Ivanovič
(1783 tai 1796–1866) |
Anna Ivanovna
(1792 tai 1796–1858) |
| Nikita Trofimovič
(1820–1859) |
Anna Fominična
(šynty 1821 tai 1822) |
| Arhip Nikitovič
(šynty 1850) |
Glikerija Saveljevna
(šynty 1844) |
| Stepan Arhipovič
(šynty 1878) |
Marija Petrovna
(šynty 1882) |
Nikita Trofimovičilla ta Anna Fominičnalla kašvo kolme poikua: Martin, Arhip ta Vasilii. Pereh aivoin mänetti tuaton. Niitä kolmie poikua rahvaš šanottih “leškisen pojiksi”. 1800-luvun alušša Vatalašša oli vain muutoma talo, muun muašša še, missä pereheššä elettih veikot. Pitäy mainita, jotta veikot aina elettih šovušša. Vuuvven 1910 väjenlašennan mukah heijän talot šeisottih lähekkäh.
Stepan ta Marija
Vatalašša šynty ta eli oman lyhyön elämän Stepan (Stefan) Arhipovič Vadajev (šynty 1878), miun pravoukko. Hänen muamo Glikerija Saveljevna oli kotosin Koivajärveštä (Šuari). Tuli šelväkši, jotta pereheššä oli vielä kakši tytärtä: Marija ta Jelena. Marija mäni miehellä Agafon Antipovič Pekšujevilla, a Jelena, muisselmien mukah, Kirill Pekšujevilla. Molommat perehet elettih Koštamukšešša.
Arhankelin henkellisen konsistorin Kemin ujestin Vuokkiniemen šeurakunnan Kirikönkirjašša vuosien 1876–1880 aikana on kirjutukšet Stepanin vanhempien yhtehmänön rekisteröinnäštä:
“22. elokuuta 1876. Šulhani on Koštamukšen kylän talonpoika Arhip Nikitič Vadajev, pravoslavnoi, enšimmäini yhtehmänö, 26 vuotta vanha. Antilaš on Koštamukšen kylän talonpoikaistytär Glikerija Savvina Pekšujeva, pravoslavnoi, 32 vuotta vanha, enšimmäini yhtehmänö.”
Mainitun kirjan Šynty-ošaštošša on vuoteh 1878 kuuluja kirjutuš Stefan-pojan šyntymiseštä (04. pakkaiskuuta) Arhip Nikitovič ta Glikerija Saveljevna Vadajevien pereheššä (perijä on Jelisei F’odorovič Vadajev).
Šiitä kohtalo yhisti Stepanin ta Marijan. Heilä šynty kolme lašta: Nikolai (šynty 1903), Tatjana (višših šynty 1905) ta Ksenija (šynty 1907) – miun ämmö.
Kemin 2. rovastikunnan Kontokin kirikön Arhankelin henkelliseštä konsistorista šuaman 7. Kirikönkirjan mukah, 18. pakkaiskuuta 1907 kaššettih “29. talvikuuta 1906 šyntynyt Ksenija; Arhankelin gubernijan Kemin ujestin Kontokin volostin Koštamukšen kylän yhtijön Koštamukšen kylän talonpoika Stefan Arhipov Vadajev ta hänen lajillini naini Marija Petrova, molommat ollah pravoslavnoit.”
Arhiivatietojen mukah Koštamukšen eläjistä (Arhankelin alovehen valtijonarhiiva, 1910), vuotena 1910 Marija Petrovna oli jo kirjutettu lešekši, hiän eli lapšien kera tuattoukon ta muamakan talošša. Ämmöni Ksenija Stepanovnan muisselmien mukah heijän tuatto Stepan kovašti viluštu mečäššykšeššä ta kuoli tautih.
Keškimmäini tytär Tatjana kuoli lapšena. Poika Nikolai vuotena 1922 18-vuotisena šuomelaiset otettih armeijah ulkomailla (tiijot kirjašta “Koštamukšen istorija dokumenttiloissa”, 1994). Šivuilla 50–52 on kirjutuš numerolla 21: “Nimillini luvettelo šuomelaisien väkisin armeijah ottamista ta ulkomaih puannuista Koštamukšen kylän talonpojista”. Šiinä nimilliseššä luvettelošša numerolla 30 (kaikkieh luvettelošša on 59 henkie) on šeuruava kirjutuš: “Vadajev Nik<…> Step[anovič], 18 vuotta, otettu armeijah”.
Marijan kera Koštamukšeh jäi vain Ksenija.
Okahvie Pekšujeva
Vuotena 1894 Vienan Karjalašša kävi Into Konrad Inha. Hänen matan anšijošta nykyjäh šuamma nähä niijen loittosien aikojen valokuvissa Pekšujevien vanhimman tyttären Okahvien – miun ämmön täjin. Šiinä valokuvašša Okahviella on noin 20 vuotta. Hänen nuoremmalla čikolla, miun pravoämmöllä Marijalla šilloin oli 12 vuotta. Marija oli vielä teini-ikäni, šentäh oli koissa vanhempien kera, šilloin kuin Okahvie oli jo antilaš ta tuli Jyvyälahteh potruškan luokše.
Ne valokuvat ollah vanhimmat pereharhiivašša. Valitettavašti niijen aikojen muita valokuvie ei šäilyn, šentäh aloin näyttyä meijän šuvun naisie 20-vuotisina juuri häneštä. Šiinä on miun ideja. Tiijot Okahviešta on šäilytty Into Konrad Inhan Kalevalan laulumailta -kirjan šekä tevokšen Robert Kolomaisen venäjännetyn versijon anšijošta.
Okahvie eli perehen kera Koštamukšešša ta kuoli noin 30-vuotisena nellännen lapšen Aleksein šynnytykšen jälkeh. Tiijot oli šuatu šuomelaisen Pekšujevien šeuran jäšenen Mikko Hartikaisen anšijošta. Okahvie on hänen pravoämmö (meijän pravoämmöt Okahvie ta Marija oltih čikot). Ksenija Stepanovna on Okahvien čikontytär.
Jatkuu…
Teksti: Tatjana Tupina, Oma Mua 20.9.2023
Kuva: I. K. Inha, ”Okahvie Pekšujeva noin 20-vuotisena. Jyvyälakši, 1894.”
