Artikkelit

Miikkulan paginat: Äijänpäivän yö Raja-Karjalassa

Kirjoittanut: Niko Saatsi
Julkaistu: 7.4.2023

Äijiäpäiviä piettih Raja-Karjalassa rajattoman ilon da riemun suurpruazniekkana. Äijänpäivän viettämine zavodittih yösluužballa, kumbane algoi suovattaildana puolizen čuassuo ennen puolenyön aigua. Kirikköh mänijät šuorittih parahih ruuttih, toven pruazniekkasobih. Monet varussettih kormanih jäiččiä, poijat da brihat toizie enämbi. Äijänpäivän kirikköh lähtiettih sidä aigazembah, kuda pitkembi oli kirikkömatka. Konza matkah proidittih hebozella, suadih aižakellot zvonie nyt enzimäistä kerdua siidä pyhälaskun.

Perehen lähtiettyö kirikköh libo časounah, jäi emändä libo kentahto aigune naine kodih muga sanotuksi kodilazeksi. Hiän čiisti yön jället da kävi liävässä andamassa žiivatoilla ylimiärästä apetta äijänpäivän syömizeksi. Perttih myössyttyö hiän šuori pruazniekkasobih da kattoi stolan valgiella skuatterilla da koufisyömizillä. Suureh čuppuh hiän sytytti tulen lampatkah da kuadi perttilöissä olijat obrazat. Nenga oligi koissa kai valmehena äijänpäivän pruazniekkah.

Kirikössä äijänpäivän sluužba allotettih puoliyösluužballa, kumbasta piettih čuassuh 24 suaten. Samah aigah täydyi kirikkö rištikanzasta. Jogahine kirikköh tulija osti tuohukset kädeh da obrazoin edeh viedäväksi, aba nyt niidä ei vielä sytytetty. Vähän ennen puoldayödä pappilisto siidä tuli onttarista valgieloissa sovissa ristat da palajat tuohukset kiässä. Algoi ristasuatto, kumbazessa kirikkö kierrettih vastapäiväh: fonari, rista, kirikköflagut, hora, pappilisto da kogo pruazniekalline kirikkörahvas yhtenä suurena kulgovehena. Kirikön ukset pandih kiini da nenga lähtiettih ottamah vastah kuolieloista nouzevua Spuassua.

Konza ristasuatto myöstyi tagazin kirikköh, laulettih enzimäistä kerdua äijänpäivän gimna: ”Hristos nouzi kuolielois, kuolendal kuolendan voitti da haudolois olijoilla eloksen andoi”. Kirikönkellot zvonittih pruazniekkasoittuo, kirikön kattogruunuloin muga i obrazoin eissä olijoih tuohuksih sytytettih tuli da sanottih, jotta kirikkö oli kuin tuohusmeri, valgie elävästä tulesta. Pappilisto luadi kirikkörahvahalla tervehyön: ”Hristos nouzi kuolieloista!”, kumbazeh rahvas vastai: ”Tovestah nouzi”! Äijänpäivän sluužba – zautrennie da obied’na, kesti nenga kolme čuassuo.

Kyläčasounissa äijäpäivä otettih dai vastah yhtehizen yösluužban ker. Sluužbua piettih časounassa ilmain buatuškua muga sanottuna mir’uaninan sluužbana. Ezilugija lugi bibliestä äijänpäivän tekstoi da puolenyön aigah ruvettih časounan kellot tuasen zvonimah. Nygöi časounan staroža ilmoitti rahavahalla: ”Rištikanzat, läkkiämmä ottamah Spuassua vastah”, min jälgeh rahvas kierdi časounan ristasuatossa ymbäri. Äijänpäivän gimnan da biblien lugukappalehien myödäh lähtiettih rištikanzat kodih äijänpäivän hengi sydämessäh.

Äijänpäivän ilo da riemu suunnattih lähimäzih. Toizie tervehittih libo hristotettih äijänpäivän tervehyöllä: ”Hristos nouzi kuolielois!”, mih yhenjytyin vassattih: ”Tovestah nouzi”! Hristottamizeh kuului kolminkerdane suun ando roža rožua vassen. Tervehyön ker voidih toizella andua dai äijänpäivän merkiksi jäiččä. Jäiččä annettih eritengi silloin, konza ken oli jiänyn virboina ”nedäliksi velgua”. Samah luaduh opittih brihat andua jäiččä keneltahto tietolla äijänpäivän tervehyön ker.

Kodih tulduo hristotettih dai kodilane da käydih yhessä koufistolah. Perehen tuatto otti jäičän, kuoritti da hienondi sen yhtä moneh palah kuin oli pereheh kuulujua. Palazet siidä annettih jogahizella tervehyön ker – täh luaduh ozutettih, jotta suuripyhä on nygöi loppunun. Koufin ker syödih nižuzie da jäiččiä. Tämän jälgeh pidi männä hoidamah žiivatat, min jälles akkalisto rubei varustamah huondesveruo. Samah aigah tuatto käi panemah saraih perehen lapsilla liedžun – liedžu da äijäpäivä niät kuuluttih yhteh.

Äijänpäivän stola oligi siidä herkkuo täyzi: piiruada, kurniekkua, kalua, študenie, saluattua, jäiččiä, liharokkua, fruktasoppua i kiisselie. Huondesvero syödih nenga jo ennen kuutta, tämän jälgeh stola kabrassettih da pereh mäni lebiämäh muudaman čuasun aijaksi. Pruazniekkoin pruazniekka oli alganun, oli äijänpäivän huondes.

Teksta da kuvane: Niko Saatsi
Lähde: Niilo Sauhke: Karjalan praašniekat
Kuvane: Kattogruunu Salmin kiriköstä Jyväskylän pravoslaunoissa kirikössä.

Lue nämäkin:

Lahtin minä Läkköiläh: Niäšäštä kniäsöih

Lahtin minä Läkköiläh: Niäšäštä kniäsöih

Piäkuva: Kemin ujestin Knäšöin kylä, 1896–1907. Oikiella on Pyhän Jyrin kirikkö, XIX vuosišata. Kuva: Knäšöi – Miun kotimua VK-ryhmä Knäšöin kylä, kumpašešta tulou tämä kertomuš, vuoteh 1938 kuulu Karjalah, nyt še kuuluu Murmanskin aloveheh. Oli aikoja, konša šielä...

Sanasuarele käynnyh rahvas

Sanasuarele käynnyh rahvas

Vara venehty ei kua. “Oma Mua” tariččou vuadijale lugijale karjalankielizii čomevuksii. Sidä, midä hyvin maltettih paista enne, meijän ezi-ižät, meijän syndyzet. Hyö suadih paista čomasti, čökkijen pädevän sanazen omah virkeheh libo ynnällizen sananpiän jogapäiväzeh...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.