Iivananpiän pruazniekkua pietäh vanhan karjalazen luvun mugah iivanankuun (kezäkuun) 24. päivä. Iivananpäiviä on kučuttu dai Lehti-Iivanaksi da sidä pruaznuijah Spuassan ielläpäin kävijän Ristijä-Iivanan muissoksi. Kiriköissä da časounissa pietäh silloin sluužbat, aba Iivananpiän pidoh liittyy ylen äijän muidagi vanhoi taboi, kumbazie voibi dogadie päiväh liittyjässä tabakul’ttuurassa ainos vai iellehgi. Iivananpiän pruazniekasta Karjalassa on kirjuttan ezimerkiksi Niilo Sauhke kniigah ”Karjalan praašniekat” da tädä kniigua olen käyttänyn piäozin tämän tekstan lähtienä.
Iivananpiän synnynpiän huondeksena lämmitettih kai Karjalan kylyt ägieksi. Neičykkäzet otettih kezäzestä koivikosta vassat, kumbazien luajinnan aigana laulettih tuagieh Iivananpäiväh libo lemmen nossatukseh liittyjie pajoloi. Kylyssä oli tärgie käyvä tuorehen vassan ker, konza täh luaduh varmissettih, jotta pruazniekkah tuli hyvä lykky. Iivananpiän löylyö kučuttihgi nenga hyvän lykyn löylyksi.
Toinah muamo da tytär mändih yhessä lemmennossatuskylyh, kumbazessa emä kylvetteli tyttären lemmenvastazella. Nossatuksen jälgeh pidi lemmenvasta vissata kylyn reppänästä ullos käzisija iellä, jotta se lendi tarbeheksi loittoh kylystä. Tämän myödäh miehellämänendiä ei tarvinnun vuottua tulijua talvie pitkembäh.
Karjalassa Ristijä-Iivanalla oli venčaidu monie časounoi libo kirikkölöi. Tämänmoizissa kylissä Iivananpäivä oli suuri kyläpruazniekka, kunne tuli rahvasta lähieldä i loittuo. Pruazniekkakohtah keräydyi äijän eritengi nuorizuo, kumbasta gostitettih siidä koufin da murginan ker. Taloloin pihamuat oldih täyvet prazniekkarahvasta da pitkän matkan tagua tullutta vuotti gostissa lämmä kyly, kussa matkaväzymyksen sai pessä iäreh. Poijat kullettih talosta toizeh suurena joukkona da käydih luadimassa tervehyttä neičykkäzillä, kumbazie oldih opittu tietossella mäne tiijä jo talven aigana. Pruazniekkaillan täh nuorizolla tarittih taloloissa vie ildane.
Iivananpiän kokkuo ruvettih polttamah tavallizesti synnynpiän syväinyönä. Kokko oli tuagieh pruazniekkakylän poigien luadima da suurin vuitti kokolla olijasta rištikanzasta oli nuorizoh kuulujua tyttyö da brihua. Kokko poltettih kylärandazella da aivin kuin vie tänägi piän, suurien järvilöin randazilla suattoi nägyö samah aigah monie kokkoi – muga suurie kyläkokkoi kuin pienembie perehkokkoi. Kokkuo kuin poltettih, soitettih siinä samalla dai tal’l’ankua libo midätahto muuda soittopelie. Poijat käydih tyttölöi tanssimah da konza kumbazella löydyi se oigie, allettih tyttö da poiga kizata eroittamattomana puarana. Kokolda lähtiettih iäreh vasta Iivananpiän huondeszor’alla, jotta kerrittih muata kodvane ennen kirikköaigua.
Iivananpiän huondeksena tovengi keräyvyttih yhtehizeh sluužbah, min jälles sugulazet, rodn’at da ystävät kučuttih toine toista gostih. Iivananpäiviä piettih pedrunpyhässä da pravoslaunoin nägemyksen mugah elettih nenga pyhityksen aigua. Pedrunpyhän pyhitys oli ykskai vägi kebiembi kuin suuressapyhässä, vain lihasyömizet oli jätetty einehistä pois. Iivananpiän syömizet oli luajittu nenga piäozin kalasta. Syömizien välillä izännät tarittih gostilla hiän omie pruazniekkajuomizie.
Migäli Iivananpäiviä piettih kyläpruazniekkana, kuului Iivananpiän pidoh vie jarmanka. Jarmankassa pruazniekkarahvahalla myödih hos mittyistä brujua. Limonuadan, n’amuzien da dubakan ližäksi taričuksessa oli monenjyttystä tavarua čibrusta vikattehih suaten. Jarmankah tuldih i nuorizot, kumbazet iellehgi oldih suorittu pruazniekkasobih. Oman tieton ker voidih siidä jarmankassa käyvä pitkäh puarah. Nuorizon tietossus loppui Iivananpiän ildana, aba uuzi libo tulija mahollizus yhesolemizeh oli eissä järgieh jo Pedrun pruazniekassa. Voibi sanuo, jotta Iivananpäivä allotti ainos nuorizon uuven tietossusaigavälin.
