Karjalan da Suomen kul’ttuuroissa yksi nägyvimbie eroloi oli srojindakul’ttuura, konza karjalazet srojittih talot hyvin erimoizeh luaduh kuin suomelazet. Suomelazeh tutkimukseh karjalazesta talosta on lujittunun nimi karjalantalo. Moizen talon piäzöy Suomessa nägemäh nygözin vain Seurasuaren ulgomuzeissa, kunne vuodena 1939 siirrettih Pertinoččana tunnettu talonpoigahine talo. Pertinočča ossettih Suojärven Moisseinvuarasta Spirdo Makkozen suvulda. Alguperäzesti talo valmistui vuodena 1884.
Raja-Karjalassa talotiippua löyvettih eritengi Hyrzylän mutkan alovehella, aba taloloi oli ennen toista muailmansodua pyssyssä suuri tukku muijalgi Raja-Karjalassa, suurin vuitti Suojärven da Salmin alovehella. 1920- da 1930-luguloin Suomessa nämä talot oldihgi yhenmoine matkailunähtävys. Nygyaigana Raja-Karjalan taloloi on jällellä eniä muudama, aba muijalla Ven’an Karjalassa niidä piäzöy iellehgi nägemäh. Suomeh on dai srojittu erähie uuzie karjalantaloloi, kumbazista kuuluzin lienöy Bomban talo.
Hod Raja-Karjalassa olluot talot muissetah eritengi Suojärven suurista valdataloloista, suattoi karjalantalon kogohpano vähäizilleh olla vain yksi pertti. Suomelazesta talosta karjalazen talon erotti se, jotta pertin late oli korgiella da pertin očassa oli pravoslaunoin perindehen mugah kolme ikkunua da kaldari. Sivuseinien ylimäzet parret jätettih pitkiksi räyssäspuuloiksi, kumbazet tugiettih suomelaista pitkembie räystähie. Parzikehikkö oli kuin se kazvais suorah muasta, konza kivijalgua ei karjalantaloloissa ollun.
Karjalantalon srojimizen perustekniekka oli yhenjyttyine kuin Suomessa, aba srojindah tarvittih ylen äijän puuda. Kehikössä oli ozapuilleh 18-21 parzikerdua, min ližäksi tuli oččakolmikon parzikerrat. Late oli tavallizeh tabah kaheksannen libo yheksännen parzikerran korgevuksella. Nuagloih da muuh ostobrujah varoin oldih siässäčyt. Tärgein ruadoinstrumentta oli kirves, ližäksi tarvittih čerttie, veičie, talttua, kuorindaraudua segä n’äverie, kumbazella parzirunguo voidih jäykendiä vuarnoin ker.
Katto srojittih pitkien niškaparziloin varah. Yläpohja typittih kuivilla lehtilöillä, turbehella da havuloilla, seinät rivettih sammalella. Kattoh kuului dai kokkapuut, kumbazet kannatettih potokkua libo räyssäslaudua. Kokkapuut čökättih kiini pruaviloih. Harjaparren piällä laitettih žoloba, kumbane kiinitettih pardeh harjatappiloilla libo bul’bukoilla. Kattolauvan n’okat mändih žoloban alla, nenga ei vezi piässyn pertin sydämeh. Räystähien tuulilauvoilla oli dai sama tarkoitus. Harjaparren alapuolella olijua čomennusta kučuttih liemuksi.
Tavallizet šalmotiipat oldih ven’alanšalmo, kumbane oli kädövä luadie kirvehellä. Toine šalmo oli suomenšalmo, kumbasta oli käytetty ezimerkiksi juuri Spirdo Makkozen talossa. Suomenšalmo roih ylehizeksi pilan myödäh, konza sen pygälät oli mahollista luadie dai pilalla. Čiistoišalmuo käytettih karjalantaloloissa vähemmän. Parret jätettih ulgohpäin pyörieksi, aba syväimen seinät vessettih silieksi da syväimen čuput tuagiembah pyörissettih.
Vezikattoh da latelahkoloih käytettih kuusta, kehikön parzih, ikkunoih da uksih vallittih mändyö. Parahana puuna piettih pari sadua vuotta kazvanuotta hongua, kumbane oligi srojindapuuna erinomasta. Parzikehikkö salvettih suorah muada vassen da lattien alla voidih luadie muga sanottu muldapenger. Tämä oli kivilöistä libo parziloista srojittu kehikkö, kumbane täytettih hiekalla tahi turbehella. Suorah muada vassen salvettu parzikehikkö oli lahoherkkä da oligi tavallista, jotta alimbazien parzien lahotessa kallistuttih i talot.
Karjalantalon perttilöistä da niijen käyttötarkoituksesta ližiä tulijassa Miikkulan paginassa.
Kirjallizutta:
Tapio Hämynen: Omal mual, vierahal mual – Suojärven historia III.
Lyyli Home: Suojärveläisten juhlaa ja arkea.
Kuvane: Pertinočča. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Piirtäjä: Pentti Hammarberg, reprokuvaaja: Harald Malmgren 1970.
